Kuinka paljon pidätte yhteyttä sisaruksiinne?
Siis aikuisikäiset ja perheelliset ihmiset; miten usein soitatte tai tapaatte sisaruksianne? Ovatko he teille edelleen tärkeitä vai koetteko että oma perheenne on ainoa perhe mitä tarvitsette?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei anna pitää vanhaan uskovaan äitiini yhteyttä.
Äiti ei ole mitään meille tehnyt, ainoastaan nuhdellut miestäni aviorikoksesta ja kavalluksesta.Se riitti. Mies ei anna pitää yhteyttä.
Miehesi määrää? Elämäsi on vialla! Kukaan ei minua määrää ja olen nainen ja 48-vuotias. Mikä kasvatuksessasi meni pieleen?
Asutaan kaikki eri puolilla suomea. Nähdään vaihtelevasti 2-4kk:n välein, viestitellään/soitellaan vähän useammin. Silloin kun nähdään, niin vietetään usein pari päivää yhdessä. Kyllä mulle sisarukset on tosi tärkeitä, vaikkei superläheisiä ollakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei anna pitää vanhaan uskovaan äitiini yhteyttä.
Äiti ei ole mitään meille tehnyt, ainoastaan nuhdellut miestäni aviorikoksesta ja kavalluksesta.Se riitti. Mies ei anna pitää yhteyttä.
Siis se mies on pettänyt sua ja kavaltanut joltain rahaakin??
Vai keksikö se äiti nuo omasta päästään?
Jos mies on oikeasti syyllinen, olisin kyllä äidin puolella ja jättäisin koko äijän.
En JÄTÄ VÄKIVALTAISTA KULTAKIMPALETTANI, USKOKAA JO.
KUNNES KUOLEMA MEIDÄT EROTTAA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei anna pitää vanhaan uskovaan äitiini yhteyttä.
Äiti ei ole mitään meille tehnyt, ainoastaan nuhdellut miestäni aviorikoksesta ja kavalluksesta.Se riitti. Mies ei anna pitää yhteyttä.
Miehesi määrää? Elämäsi on vialla! Kukaan ei minua määrää ja olen nainen ja 48-vuotias. Mikä kasvatuksessasi meni pieleen?
Ovat omasta mielestään terveitä. Muut sairaita.
Ei keksi vanha äiti omasta päästään. Oon äärirehellinen ihminen. Tämä vastaus aiemmalle.
Pari kertaa kuukaudessa yhteys. Pari kertaa vuodessa nähdään.
Yhteisessä WA-ryhmässä päivittäin ja muutenkin useita kertoja kuukaudessa, kun asutaan eri paikkakunnilla. Jos asuttaisiin samalla paikkakunnalla niin varmaan useita kertoja viikossa kahviteltaisiin.
Näen siskoa pari kertaa kuukaudessa. Perheen whats-ryhmässä viestejä varmaan joka toinen päivä. Sisko on yksinäinen ja haluaisi tavata enemmänkin, minä taas vetäytyvä.
Meitä on 3, yksi veli ja kaksi siskoa. Veli on lapseton, siskolla taaperoikäiset lapset, minulla lapset ovat jo teini-ikäisiä/nuoria aikuisia. Asuinpaikkojen eroa on 10km-180km, sisko ja veli ovat muuttaneet ahkerasti, minä en. Ikäeroakin on nuorimman ja vanhimman välillä 18v.
Nykyään pidetään yhteyttä liki päivittäin, tämä korona on aiheuttanut sen. Signal-ryhmässä vaihdellaan kuulumisia, kerrotaan vitsejä, huolestutaan uutisista ja välitetään tietoa. Lähetellään kissa/koira/lapsi/auto-kuvia, välillä kuvataan lämmityskattilan putkistoa että mitvit ja miksi tämä ei toimi? ja välillä ihaillaan jonkun upeaa kuutamokuvaa. Työasioissa välillä pallotellaan, vaikka tehdään aivan eri töitä. Ruokaohjeita, ruuanlaittovinkkejä ja vaikkapa ohjeita siitä, miten pullottaa simaa, poistaa kissalta punkki silmakulmasta tai onko joku epämääräinen läiskä borrelioosi-ihottumaa vai ei. Ei kun se on syyhy. Eikun hikinäppyjä.
Ei kaulailla tavatessamme, mutta hätätilassa autamme toisiamme.
Erittäin outo ja sellainen ei sovi normaaleihin perheisiin noin huonoa mallia antamaan kuten minäkin alkoholistina ja kaiken pahiten olen myös lapseton luuseri enkä ole veronmaksajia tehnyt. Kukaan ei halua että heidän lapsensa saa mallia sellaisesta kun niiden pitää jatkaa sukuaan ettei ketju katkea jos saa vaikutteita että erilaillakin voi elää. Ne manipuloidaan lisääntymään heti välittömästi tai menee elämä pilalle muuten. Niin on suvussani tehty ja lapsettomat hylätään hyödyttömänä roskana.