Ihmettelen usein kovasti sitä, miten nuo naapuriomakotitalon erittäin kiltit ja hyvätapaiset lapset (11-vuotias tyttö ja 9-vuotias poika) oikein kestävät vanhempiaan.

Lapsiparat. Jutelkaa heille aina pihalla ja olkaa heille turvallisia aikuisia - mutta älkää kutsuko teille kotiin, siiitä voi koitua ongelmia.

Asun kerrostalossa. Tuolla viereisessä B-rapussa asuu yksi yh-äiti joka moittii koko ajan n. 10-vuotiasta poikaansa. Älä mene liian lähelle tien reunaa! Älä mene liian kauas tien reunasta! Mihin sä taas sen kännykän oikein jätit?! Missä kotiavaimet? Miksi laitoit ne rintataskuun? Ne kuuluu olla housujen taskuissa? Ja poika on tosi herttainen mutta myös hiljainen. Jotenkin niin surullista.

Jotkut vanhemmat eivät ansaitse lapsia.

Jos mulla olisi tommoset vanhemmat muutaisin pois kotoa jo 15-vuotiaana ja kävisin sen jälkeen kyläilemässä ehkä kerran 10 vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos mulla olisi tommoset vanhemmat muutaisin pois kotoa jo 15-vuotiaana ja kävisin sen jälkeen kyläilemässä ehkä kerran 10 vuodessa.

Joo, nähdään 50 vuoden päästä. Koettakaa pärjäillä.

Vanhempia kohtaa yksinäinen vanhuus.

Yksi vanha kaveri oli tuollainen poikaansa kohtaan pojan ensimmäiset vuodet, onneksi muuttui sitten kun löysi uuden miehen ja pehmentyi.

Lapsi ei ollut toivottu ja kaveri vihasi elämäänsä yksinhuoltajana, mutta eihän sitä saisi lapseen purkaa tai hänelle näyttää.

Ilmiselvästi vanhempia, jotka kaikin keinoin yrittävät nujertaa jälkikasvuaan.

Lasun paikka.

Minun lasten isä on tuollainen. Paasasi minullekin kun lapset oli syntynyt. Eroon johti lopulta, koitin aikani kestää lasten takia. Koska nyt joutuvat siellä olemaan keskenään ja kuuntelemaan isänsä valitusta ja käskytystä. Mutta ovat sentään jo koululaisia. Melkein ylikilttejä ovat, täällä uskaltavat sentään välillä kapinoidakin. Jos jossain vaiheessa eivät halua sinne mennä, en pakota. Isässä kun ei päällisin puolin ole vikaa, huolehtii lapsista, mutta just kokoajan tuota paasausta, tee noin älä näin, kai muistit sen tän ja tuon jne. Miksi taas teit noin, oletko tyhmä ym.

Vierailija kirjoitti:

Asun kerrostalossa. Tuolla viereisessä B-rapussa asuu yksi yh-äiti joka moittii koko ajan n. 10-vuotiasta poikaansa. Älä mene liian lähelle tien reunaa! Älä mene liian kauas tien reunasta! Mihin sä taas sen kännykän oikein jätit?! Missä kotiavaimet? Miksi laitoit ne rintataskuun? Ne kuuluu olla housujen taskuissa? Ja poika on tosi herttainen mutta myös hiljainen. Jotenkin niin surullista.

Olet ihan varmasti niitä mammoja, jotka antaa pershedelmiensä kiljua, juosta, räkiä, lyödä toisia lapsia ja mellastaa ihmisten ilmoilla ihan kuinka tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mulla olisi tommoset vanhemmat muutaisin pois kotoa jo 15-vuotiaana ja kävisin sen jälkeen kyläilemässä ehkä kerran 10 vuodessa.

Joo, nähdään 50 vuoden päästä. Koettakaa pärjäillä.

Jos joskus saisin perintöä tuon kaltaisilta vanhemmilta, en edes lunastaisi sitä. Tai sitten lahjoittaisin perinnön esim. kissatalolle.

Minun talossa asui joskus mies, joka mätkätti narisevalla, homomaisella äänellä jatkuvasti lapsilleen pihalla. Ääni kantautui asuntooni. Onneksi mies muutti pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun kerrostalossa. Tuolla viereisessä B-rapussa asuu yksi yh-äiti joka moittii koko ajan n. 10-vuotiasta poikaansa. Älä mene liian lähelle tien reunaa! Älä mene liian kauas tien reunasta! Mihin sä taas sen kännykän oikein jätit?! Missä kotiavaimet? Miksi laitoit ne rintataskuun? Ne kuuluu olla housujen taskuissa? Ja poika on tosi herttainen mutta myös hiljainen. Jotenkin niin surullista.

Olet ihan varmasti niitä mammoja, jotka antaa pershedelmiensä kiljua, juosta, räkiä, lyödä toisia lapsia ja mellastaa ihmisten ilmoilla ihan kuinka tykkää.

B-rapun naapuri, sinäkö se siellä?

Vierailija kirjoitti:

Asun kerrostalossa. Tuolla viereisessä B-rapussa asuu yksi yh-äiti joka moittii koko ajan n. 10-vuotiasta poikaansa. Älä mene liian lähelle tien reunaa! Älä mene liian kauas tien reunasta! Mihin sä taas sen kännykän oikein jätit?! Missä kotiavaimet? Miksi laitoit ne rintataskuun? Ne kuuluu olla housujen taskuissa? Ja poika on tosi herttainen mutta myös hiljainen. Jotenkin niin surullista.

Jos sinulla on lapsia voitko kysyä, jos poika saisi tulla teille leikkimään, että äiti saisi omaa aikaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun kerrostalossa. Tuolla viereisessä B-rapussa asuu yksi yh-äiti joka moittii koko ajan n. 10-vuotiasta poikaansa. Älä mene liian lähelle tien reunaa! Älä mene liian kauas tien reunasta! Mihin sä taas sen kännykän oikein jätit?! Missä kotiavaimet? Miksi laitoit ne rintataskuun? Ne kuuluu olla housujen taskuissa? Ja poika on tosi herttainen mutta myös hiljainen. Jotenkin niin surullista.

Olet ihan varmasti niitä mammoja, jotka antaa pershedelmiensä kiljua, juosta, räkiä, lyödä toisia lapsia ja mellastaa ihmisten ilmoilla ihan kuinka tykkää.

Lapset kuuluu kasvattaa ja sillä kasvatuksella on tarkoitus opettaa käyttäytymään.

Siinä vaiheessa kun lapsi vaan mellastaa menemään ja sille sitten moititaan ja mäkätetään, ollaan menty jo pieleen ja pahasti.

Sitäpaitsi jotkut tosiaan moittivat ja mäkättävät kaikesta, vaikka lapsi olisi joku hiljainen nujerrettu hissukka joka ei edes tee mitään ja suunnilleen kysyy lupaa hengittämiseenkin.

Eri

naapurustossa asunut ton tyylisiä vanhempia,lapset kilttejä ja rauhallisia.äiti motkottaa ja huutaa kokojan. inhottavaa kattella vierestä. joku peritty negatiivinen tapa kommunikoida.

Vierailija kirjoitti:

Yksi vanha kaveri oli tuollainen poikaansa kohtaan pojan ensimmäiset vuodet, onneksi muuttui sitten kun löysi uuden miehen ja pehmentyi.

Lapsi ei ollut toivottu ja kaveri vihasi elämäänsä yksinhuoltajana, mutta eihän sitä saisi lapseen purkaa tai hänelle näyttää.

Minua aina ihmetyttää tuommoinen että lasta syytetään tilanteesta. Syyllistetään että pusersin sinua ulos 72 tuntia jne. No ei se lapsi pystynyt pujottamaan kortsua siihen mulkkuun jonka äitee juuri sinä kertana halusi sisäänsä. Eikä saanut valita syntyykö vai ei.