Vertaistukea, innostus ja nolotus
Onko kellään muulla näin: innostun jostain ihan hirveästi ja teen vaikka jotain jutun eteen. Sitten tulee hirveä nolotus. Sellainen olo, että olen tehnyt jotain tyhmästi. Just nyt olen varaamassa matkaa kesäksi ja olen ollut ihan innoissani, soittanut hotelleja ja muuta. Nyt on ihan kuin morkkis.
Tai lähetän sähköpostin. Esim. tässä joku aika lähetin pojan valmentajalle mailin siitä, kun lapsi on aika väsynyt ja kyselin että huomaako sen harkoissa. Sitten musta taas alkoi tuntua tosi nololta.
Joku aika sitten lupasin mennä juhliin ja nyt ei yhtään tekisi mieli. Näin mulle käy tosi usein. Olen ensiksi innoissani juhlista ja sitten tulee sellainen ei ei -reaktio.
Onko kellään muulla näin. En ole ihan nuorikaan enää ja ei tämä ole ainakaan helpottamassa.
Kommentit (8)
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 18:32"]
Sulla on joku sisäinen kriitikko joka torppaa kaiken mitä teet. Oliko jompikumpi vanhemmistasi sellainen?
[/quote]
Varmaan vähän molemmat, mutta äiti etenkin.
Suomessa on sellainen kulttuuri, että innoissaan olevaa pidetään vähän nolona, tyhmänä ja naurettavana. Pyritään tappamaan se ilo ja innostus. Siitä se tulee. USA:ssa ollaan sitten toisessa ääripäässä, noin keskimäärin. Luuseri on se, joka vain perisuomalaisesti on ja möllöttää ja menee joukon mukana.
Olenko mä nyt ainoa? Jostain syystä tää on voimistunut iän myötä. Onko kukaan päässyt tällaisesta vuoristoradasta eroon?
Täällä samanlainen. Itse luulen että johtuu liiasta miellyttämisenhalusra ja huonista itsetunnosta ja "mitäköhän ne tästäkin ajattelee"-asenteesta. Olen myös todella itsekriittinen. En osaa kehua itseäni.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 18:48"]
Täällä samanlainen. Itse luulen että johtuu liiasta miellyttämisenhalusra ja huonista itsetunnosta ja "mitäköhän ne tästäkin ajattelee"-asenteesta. Olen myös todella itsekriittinen. En osaa kehua itseäni.
[/quote] Tunnistan kyllä näitä samoja, vaikka mulla on kyllä aika hyvä sietokyky porukanpainetta kohtaan. Pidän siis pääni vaikka olisin yksin muita vastaan -tilanteessa. Kieltämättä tuo, että voi ei, mitähän ne musta nyt ajattelee tulee usein mieleen.
Tämä on jostain syystä käynyt hankalammaksi. Ajattelin, että ikä toisi rentoutta.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 18:52"][quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 18:48"]
Täällä samanlainen. Itse luulen että johtuu liiasta miellyttämisenhalusra ja huonista itsetunnosta ja "mitäköhän ne tästäkin ajattelee"-asenteesta. Olen myös todella itsekriittinen. En osaa kehua itseäni.
[/quote] Tunnistan kyllä näitä samoja, vaikka mulla on kyllä aika hyvä sietokyky porukanpainetta kohtaan. Pidän siis pääni vaikka olisin yksin muita vastaan -tilanteessa. Kieltämättä tuo, että voi ei, mitähän ne musta nyt ajattelee tulee usein mieleen.
Tämä on jostain syystä käynyt hankalammaksi. Ajattelin, että ikä toisi rentoutta.
[/quote]
Itsellänikin tämä pahenee vaan. Nyt ikää 40v.
T. 6
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 19:12"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 18:52"][quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 18:48"] Täällä samanlainen. Itse luulen että johtuu liiasta miellyttämisenhalusra ja huonista itsetunnosta ja "mitäköhän ne tästäkin ajattelee"-asenteesta. Olen myös todella itsekriittinen. En osaa kehua itseäni. [/quote] Tunnistan kyllä näitä samoja, vaikka mulla on kyllä aika hyvä sietokyky porukanpainetta kohtaan. Pidän siis pääni vaikka olisin yksin muita vastaan -tilanteessa. Kieltämättä tuo, että voi ei, mitähän ne musta nyt ajattelee tulee usein mieleen. Tämä on jostain syystä käynyt hankalammaksi. Ajattelin, että ikä toisi rentoutta. [/quote] Itsellänikin tämä pahenee vaan. Nyt ikää 40v. T. 6
[/quote]
Ap alkaa olla kohta 50. Tällaista oli nuorempanakin, mutta nyt tulee melkein joka asiassa eteen. Pääseekö tästä mitenkään eroon?
Sulla on joku sisäinen kriitikko joka torppaa kaiken mitä teet. Oliko jompikumpi vanhemmistasi sellainen?