Tykkäätkö mopseista? Onko sinulla mopsi?

Pidän mopseista, mutta en ikinä pystyisi ottamaan sellaista. Sama homma ranskanbulldogin kanssa. Pelottaisi, että tulen kotiin joku kuuma kesäpäivä ja koira on kupsahtanut. En uskaltaisi jättää sitä kesällä autoon yksin sillä aikaa, kun haen kaupasta jäätelön.

Nyt on mäyräkoira (siinäkin omat riskinsä) ja joka kerta, kun se yskii enemmän kuin kerran, pelkään että se on tukehtumassa. Koiralle tuli joku finnin tapainen ja olin jo varma, että se on joku kasvain. Mähän olisin ihan hermoraunio oikeasti sairaan koiran kanssa...

En ikinä ottaisi mopsia tai muutakaan pilalle jalostettua rotua.

Nehän on ihan luonnottomia lyttynaamoja. Ei. 

Ei ole eikä tule. Vastuutonta ottaa tuollaisia sairaiksi jalostettuja koiria, joilla on koko ajan vaikea olla ja hengittää. Naapurin koiraa olen seurannut, pysähtelee röhisemään vähän väliä ja vaikealta näyttää pelkkä oleminenkin :( Surullista katsottavaa.

Ovat todella suloisen näköisiä, luonnekin on ihana. Voisin ottaa, mutta en kestäisi muiden ihmisten halveksuvia katseita ja kommentteja siitä miksi otin sairaaksi jalostetun koiran. Toimisipa tällainen ulkopäin tuleva paine muihinkin asioihin!

En erityisesti tykkää, eikä olekaan mopsia. Tai eläiminähän ne varmasti on kivoja, mutten ottaisi itselle.

Minusta tuossa Kioskissa asiantuntijat ei tarpeeksi tuoneet esille sitä, että koirapiirit on aika konservatiivisia, kunnioitetaan perinteitä. Muutenhan pysyviä koirarotuja ei olisi moniakaan, jos ihmiset ei nimenomaan haluaisi jatkaa siitä mihin aiemmat kasvattajat on jääneet, samoilla koirilla ja samoilla periaatteilla. Uusi kasvattaja on yleensä ensin ollut uusi koiranomistaja, hankkinut koiransa ja neuvonsa vanhemmalta kasvattajalta ja tottunut siihen rodun kulttuuriin. Kasvattaja voi olla jopa sellainen, jolla ei mitään muun rotuista koiraa ole ollutkaan, eikä siis perspektiiviäkään muualle kuin oman rotunsa sisällä, vaikka ehdottomasti pitäisi olla. Ihan tavalliset ihmisetkin on tietysti sillä tavalla sokeita, että eivät tajua ihmetellä miksi se koira vaikka rohisee niin paljon, tai miksi se ei halua liikkua lenkillä, tai nukkuu lelu hampaiden välissä, ne kuuluu rodun piirteisiin ja ne pitää hyväksyä.

Monissa roduissa on sellaisia piirteitä, että "ne ei ihan kenelle tahansa sovi". Yleensä tämä on ihan ok, mutta näissä muutamissa sairaimmiksi jalostetuissa roduissa se "sopiminen" on tosiasiassa sitä, että ihmisen pitää YMMÄRTÄÄ rodun ERITYISPIIRTEET, pitää sitoutua hoitamaan sitä koiraa parhaalla mahdollisella tavalla, pitää tietää oikeat, rotua ymmärtävät eläinlääkärit ja ulkomuototuomarit... Jos ei hyväksy, niin on suurin piirtein kiusaaja, joka ei ymmärrä että tämä ei ole mikään tavallinen koira. Jos ulkopuolinen koiraihminen tulee sanomaan, että kuulkaa kun tuo teidän koiranne on niin monesta kohtaa sairas, että parempi olisi lopettaa se ennemmin kuin käyttää jalostukseen, niin tämä ulkopuolinen ei vain YMMÄRRÄ sitä rotua. Ei ymmärrä että sillä rodulla ei kuulu olla terveet lonkat, tai että sen rotuiset koirat vaan on niin ihanan itsepäisiä ja mukavuudenhaluisia, tai että tämän rotuista nyt vaan ei voi kesällä viedä päiväsaikaan ulos muuta kuin varjoon makoilemaan. Ja jos eläinlääkäri sanoo, että nämä ahtaat hengitystiet on rodulle tyypillisiä, niin se ymmärretään ikään kuin kyse ei olisi siis mistään ongelmasta, kysehän on rodun ominaispiirteestä...

Osa ihmisistä on niin tyhmiä, että eivät tajua mistä on kyse, osa on osin siinä oman rodun kuplassa ja yrittää ajatella, että terveyteen panostamalla saadaan tästä rodusta vielä terveempi... Näin SKL:kin toivoo, että vähittäin voidaan muuttaa trendiä. Kun totuus on kuten se eläinsuojeluvaltuutettu sanoi, jos rodusta ei löydy terveitä yksilöitä, siinä rodussa ei silloin faktisesti ole jalostuskelpoisia, pennutettavia koiria. Jokainen uusi sukupolvi on todennäköisesti sairaita, vaikka olisivat ihan pikkaisen vanhempiaan terveempiä. Enin mitä voi silloin tehdä, on aloittaa raskaat risteytysprojektit ja laajin mahdollinen terveysseuranta ja -seulonta mukaan, niin että suuria muutoksia alkaisi näkyä nopeasti. Silti siinäkin syntyy parhaassakin tapauksessa vanhempiensa vioista kärsiviä pentuja joka tapauksessa, ja se maksaa paljon.

Lisäksi se vaatisi täydellisen suunnankäännöksen kasvattajilta. Nyt esimerkiksi englanninbulldoggikasvattajat ei enää kuvauta koiriaan sitäkään vähää mitä ennen, kun SKL määräsi kaikkia rotuja koskemaan rajoituksen, ettei E-lonkkaista (eli vakavimmin lonkkaniveldysplaattista, sairasta koiraa) saa käyttää jalostukseen. Eivät kuvauta, kun lonkat on niin huonot että riski saada E on suuri... Miten tällaiset ihmiset alkaisi mitään roturisteytyksiä tekemään. Asia ratkennee niin, että eläinsuojelulaki tulee kieltämään tietynrotuisten koirien pennuttamisen eläinsuojelullisin syin, rekisteröityjä tai ei. Mitkään SKL:n vähittäiset parannusyritykset ei riitä.

Silti, vaikka vastuu on kasvattajilla, tuomareilla ja järjestöillä, niin suurin vastuu on tavallisilla ihmisillä, joille nämä koirat menee. Jos Suomesta ei saa laillisesti kasvatettuja bulleja yms., niin niitä varmaan yhä tuodaan itärajan yli takakontissa. Jos haluaa tukea eläinrääkkäystä niin siitä vaan ostamaan söpöjä luttunaamoja.

En. Kaikki mopsin kaltaiset lyttynaamat ovat rumia edestä ja takaa. Pidän koirista kovasti, mutta tuollaiset sudesta tunnistamattomiksi jalostetut olennot herättävät minussa vain tuskansekaista sääliä. :(

Meillä on mopsi, joka on aivan loistava tyyppi, mutta juurikin näiden hengitys-, silmä- ym. oireiden takia jää kyllä viimeiseksi ruttunaamaksi joka meille tulee. Lapsuudenkodissa meillä oli myös mopsi, jolla ei ollut juuri mitään terveysongelmia. Riippuu tietysti yksilöstäkin alttius rodulle tyypillisille sairauksille, mutta ei tollanen jalostus ole eettisesti oikein :(