Lue keskustelun säännöt.
En jaksa työpäivän jälkeen lapsen huutoa...
28.04.2015 |
... itkemistä, vinkumista, valittamista ja vaatimista heti päiväkodista hakiessa, kotimatkalla ja kotiin tultua. Sitä helvetin parkumista ja vänkäämistä joka perkeleen asiassa. Koko päivä töissä hirveät paineet ja edes lakisääteisillä ei saa levätä. Mä en jaksa joka päivä kotiin tultua kuunnella sitä huutamista kun päähän koskee ja tuntuu, että verisuoni poksahtaa päässä. Tukin lPseni turvan karjumalla, että tukkoi turpansa ja että itkemisellä ei pyydetä yhtään mitään ja sillä ei saa yhtään mitään ja jos ei muu auta niin uhkaan viedä jääkylmään suihkuun tai annan selkään jos se huuto ei lopu just tähän paikkaan. Sitten se loppuu. Hiljaisuus. Lapsi tokenee. En jaksa tätä jokapäiväistä huutoa heti työpäivän jälkeen ja koko iltapaska kotitöineen ilman hetken lepoa jos lapsi vaan huutaa ja huutaa... se tapa vinkua joka asia ja jankuttaminen että saanko saanko saanko ja eieiei, koko illan kerään lapsen levittämiä tavaroita kuin kone, jos lapsi ei anna edes hetken rauhaa. Edes pieni hetki. Onko liikaa vaadittu? Vituttaa ja ahdistaa lähteä töistä selkä ja pää jumissa ja pelätä mikä huuto on taas edessä. Joka päivä kotiovella se alkaa... En halua pieksää lastani mutta sen minä teen kun päässä sumenee täysin. Jos olisi edes oma piha ilman lähinaapureita laittaisin lapsen hetkeksi ulos jäähylle. Todellakin. Kotiin pääsisi kun osaa olla hiljaa. Edes sen hetken, että jaksaisin antaa empatiaa... olen täysin loppu. Työkaverikin vittuilee työtahdistani eikä yhtään kannusta. Työni ei ole helpoimmasta päästä ja raha täytyy todellakin ansaita. Nyt kotona on "rauha". Lapsi alkoi leikkiä mutta en minä jaksa näitä yhteenottoja joka päivä. Menee täysin fiilis tehdä mitään kivaa yhdessä. Ja kun on selvitty sisääntulohuudosta alkaa huuto ruokapöydässä ja se sama mölyäminen, haluaa ja ei halua... kukaan ei semmoista sietäisi ja ateriat menee siihen että jos ei osaa olla huutamatta niin pitää poistaa pöydästä ja pidettävä huoli että myös pysyy poissa... ei tee edes mieli tarjota ruokaa kun tiedän että se huuto alkaa taas... miten paljon lapsen huutoa pitää jaksaa? Miten te jaksatte? :'(
Kommentit (29)
Olen päiväkodissa töissä ja en hermostu melusta enkä lasten äänistä. Itsellä on yksi lapsi jo täysi-ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä täysin sama juttu, olin jo aivan varma, että oma mies täällä purkautumassa.
En minäkään jaksa, ja siksi en ole lapsia hankkinutkaan. Sinä kuitenkin olet. Nyt on aika kantaa vastuuta päätöksestäsi, lopettaa tu ruikuttaminen ja käyttäytyä niin kuin kunnon vanhemman tulee.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 17:13"]
Itse olen vielä äitiyslomalla, mutta palaamassa töihin syksyllä. Mietin välillä ihan samaa, että miten sitä sitten jaksaa kun pitäisi töissäkin vielä käydä. Tyttö 8 kk on tempperamenttinen tapaus ja tykkää kiljua ja karjua jos ei saa tahtoaan läpi. Herää myös yöllä kailottamaan ja kiljumaan. Välillä olenkin ihan poikki kun se huuto ja kitinä vaan jatkuu ja jatkuu.. Itsellä ainut asia mikä auttaa, on aika yksin. Jos saan edes puoli tuntia lukea lehteä rauhassa, niin olo on paljon rennompi. Olisiko lapsella vaikka mummoa, joka voisi katsoa kerran viikossa perään? Mites lapsen isä?
[/quote]
Toivottavasti asutte omakotitalossa.
Minulla on kanssa tuollainen huutaja-vinkuja-valittaja-jankuttaja. On vielä se isompi lapsista, ja myöskin nelivuotias. Kaikki asiat sanotaan mankumalla, valittaen tai sitten suoraa huutoa itkien. Huudon alkamiseen riittää se, että ei kävellä ovelle hänen määräämäänsä reittiä, että pikkuveli nousee portaat nopeammin (jos ei kerkeä repiä veljeä paidasta taaksensa) tai että äiti auttoikin veljeltä ensin paidan pois (isompi siis osaa itsekin, mutta kyllähän siitä silti huutaa voi). Silloinkin kun puhuu ns. normaalisti, huutaa koko ajan kaikkien puheen päälle. Kyllä aika rumasti tulee joskus sanottua, kun lapsi imee ne viimeisetkin mehut :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vittua?! Miks tää alotus on saanu yläpeukkuja? Selittäkää? Akka kiukuttelee lapselleen, karjuu sille ja uhkaa selkäsaunalla. Ja te symppaatte. Kai sen nyt typerämpikin ihminen tajuu, et lapsi on ihan loppu omasta päiväkotipäivästään ja silloin lapsi purkaa sen ainoalla osaamallaan tavalla. Ja sit tää saatanan akka valittaa et 'mä oon niin väsyny ja stressaantunu ja valivaliuliuli mä kohta pahoinpitelen ton lapsen' JA TE VAAN YMMÄRRÄTTE! Hyi helvetti, mitä jengiä.
Minulla haasteellinen lapsi ollut aina, mutta koskaan kun haen hänet hän ei ole kiukutellut. Kotona kyselen tarhapäivästä ja istumme pöydän ääressä ja juttelemme. Ensin syömme vähän jotain ja minä juon kahvin. Rupean sitten laittamaan ruokaa ja lapsi leikkii sillä välin. Meillä ei ainakaan tarhan välipalat kiinnosta lasta ja hän on todella nälkäinen kun tulee kotiin. Siihen auttaa vaikka banaani jotta jaksaa odottaa sitä ruokaa jos sitä ei ole valmiina odotamassa. Mikäli päästää lapsen nälän siihen pisteeseen että on jo raivo päällä niin peli on jo menetetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae apua itsellesi ja lapselle. Ajattele miten tuhoisasti käyttäydyt. Häpeä.
Istun sohvan päässä lyyhistyneenä av:llä ja itken ja romahdan ja odotan kuka iskee turpaan ensimmäisenä ja toivottaa helvettiin ja sossuämmät pelastamaan lapsen äidiltään ja välinpitämättömiltä ja olemattomilta sukulaisilta ja ystäviltä jotka eivät ikinä soita ja halua tavata. Ei ole ketään muuta kuin työnarkomaanimies. Töissä hymyilen ja nauran,; pidän yllä positiivisuutta pessimistien keskellä. Hymyilen vittuilijoille ja yritän olla kuin ei tuntuisi missään se jatkuva ympäristön negatiivisuus. Mitä tuo lapsi ymmärtää kun äiti itkee ja sanoo että on ihan väsynyt ja lapsi potkii ja puskee... halipula. Nälkäkin kuulemma on. Uskoisinko? En jaksa puhua lapselle mitään ja sekään ei puhu nyt mitään mutta eipä itkekään... kun vaan tajuaisi olla hiljaa ilman selkäsaunaa... :( ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuollaista tarvii kenenkään kuunnella.
ap, olet kauheassa kierteessä. lapsi on päiväkotipäivän jälkeen vähintään yhtä uupunut ja väsynyt ja räjähdysherkkä kuin sinäkin. sinä odotat lapselta käyttäytymistä, johon et edes itse aikuisena kykene:lapsen pitäisi kuuliaisesti ja tottelevaisesti ja rauhallisesti suhtautua sinuun, aikuiseen, joka tulee hoidosta hakemaan ihan loppuun väsyneenä, räjähdysalttiina ja asenteella, että illasta tulee taas kauhea.
erityisen surullista on, että uhkailet ja jopa lyöt lastasi. tuli todella paha mieli lapsen ja myös sinun takia. sinun on aika hakea ulkopuolosta apua tilanteeseesi, viheltää peli poikki ja luoda uusia rutiineja ja toimintatapoja iltapäiviin ja iltoihin, jotta saat ne kulumaan siten, ettei lapsen tarvitse pelätä eikä eikä sinun olla agressiivinen lastasi kohtaan. näiden uusien tapojen luomiseen ja toteuttamiseen tarvitset varmasti ammattiapua.
tarhasta väsyneenä kotiin haettaessa lapsi kiuiuttelee, se on ihan normaalia ja luonnollista, että lapsi purkaa väsymystään ensin äitiin. aikuisen tehtävä on pysyä rauhallisena ja rauhottaa lapsi.
tässä muutamia vinkkejä, joita voisit yrittää toteuttaa:
- kun haet lapsen, älä pidä kiirettä äläkä hoputa. ei ne kotityöt sieltä minnekään häviä, jos ensin rauhassa halaat lasta, iloitset hänen näkemisestään, kyselet kuulumisia ja sitten valmistaudutte kotimatkalle ihan kaikessa rauhassa.
- kotona ensin rauhallinen yhteinen hetki: lue lapselle kirja sohvalla, syökää yhdessä pieni välipala, leiki hetki lapsen kanssa, kuuntele, mitä kerrottavaa hänellä on.
- jos itselläsi on pää kipeä, ota hyvissä ajoin särkylääke, huolehdi että olet juonut ja syönyt jotain vaikka matkalla lapsen hoitopaikkaan, ettt mene sinne verensokeri matalalla ja huonotuulisena.
nämä ovat vain ensiapukeinoja. tärkeintä on ymmärtää, että vastuu iltojen sujumisesta on sinulla, ei lapsella! ole kiltti ja hae apua tilanteeseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa kerhoon. Ja täällä lapset on jo teini -ikäisiä...
Jospa ruokkisit itsesi ja lapsesi paremmin, niin paha olo helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jää kotiäidiksi. Olet kohtuuton lapsellesi!
Itse olen vielä äitiyslomalla, mutta palaamassa töihin syksyllä. Mietin välillä ihan samaa, että miten sitä sitten jaksaa kun pitäisi töissäkin vielä käydä. Tyttö 8 kk on tempperamenttinen tapaus ja tykkää kiljua ja karjua jos ei saa tahtoaan läpi. Herää myös yöllä kailottamaan ja kiljumaan. Välillä olenkin ihan poikki kun se huuto ja kitinä vaan jatkuu ja jatkuu.. Itsellä ainut asia mikä auttaa, on aika yksin. Jos saan edes puoli tuntia lukea lehteä rauhassa, niin olo on paljon rennompi. Olisiko lapsella vaikka mummoa, joka voisi katsoa kerran viikossa perään? Mites lapsen isä?
Ota itsellesi puolen tunnin breikki, ennen lapsesi hakua. Jaksat ottaa vastaan kiukkuisen lapsen ja siirtää ajatukset muutenkin kotiin. Toimii.
Kannattaa pyytää apua vaikka neuvolasta, ettet vaan vahingoita lastasi. Lasten päiväkotipäivät ovat lapselle uuvuttavia. Ei ole mikään ihme, että lapsen väsymys purkautuu kotona kiukutteluna. Hae nyt pikaisesti apua! Tsemppiä!
Huomenna ajat heti töiden jälkeen johonkin rauhalliseen paikkaan. Pysäytät auton. Hörppäät vettä, syöt vaikka omenan ja vähän pähkinöitä. Hengität syvään ja kuuntelet lintujen laulua tai sateen ropinaa auton kattoon 10 min. Et soita yhtään puhelua, tee kauppalistaa etkä hoida mitään asiaa. Tuo 10 min on aikaa vain sulle itsellesi. Haet lapsen hoidosta vasta sitten.
Tuo on jo niin paha tilanne että sun kannattaa tehdä itsestäsi lastensuojeluilmoitus. Sanot suoraan että et jaksa. Saat varmasti apua. Tuo tilanne n järkyttävä ja lastasi käy todella sääliksi. Miksi te ihmiset ette pysty hakemaan apua jaksamiseenne!!?? Eikö nämä perhesurmat ole ketään herättänyt??
Lopeta nyt ainakin lapsesi pahoinpitely!!