Lue keskustelun säännöt.
Patoutuneet tunteet
27.04.2015 |
Miten saada kosketus patoutuneisiin tunteisiin? Tulen kohta hulluksi, kun en osaa enää muuta kuin järkeillä ja olo on sanoinkuvaamattoman raskas. Välttelen tunteita viimeiseen asti ja rakkautta pelkään. Minulla on huonoja elämänkokemuksia, joiden seurauksena aloin "niellä" tunteita sisäänpäin vaarallisina ja ehkä sopimattominakin ja aloin keskittyä vain siihen minkä voin todella hallita. Tämä on kuitenkin mennyt nyt liian pitkälle ja kosketukseni tunteisiini on äärettömän huono, joka ilmenee mm. päättämättömyytenä ja saamattomuutena. Mielessä käy jo itsemurha, kun mikään ei tunnu miltään. Oma vika, mutta niin syvällä ollaan, etten osaa pois ilman neuvoja. Pitäisikö minun yrittää puhua niiden henkilöiden kanssa, joihin huonot kokemukset liittyvät, kirjoittaa kokemuksia auki, ryypätä tai heittäytyä tuntemaan täysillä epäonnistumisen pelosta huolimatta? Terapeutteja olen tavannut, muttei heistä ole ollut sen suurempaa hyötyä, kun keskustelu on pelkistynyt pelkäksi järkeilyksi vailla tunteita. Sama kuin yrittäisi jakaa tunteita robotin kanssa.
Kommentit (20)
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 23:18"]
Terapiasuuntauksissa on eroja. Tuttavallani on samantapainen ongelma kuin sinulla, ja hän kertoo saaneensa paljon apua hahmoterapiasta. Siellä kuulemma nimenomaan paneudutaan siihen, miltä tuntuu, eikä ainoastaan siihen analyysipuoleen. Googleta paikkakuntasi + hahmoterapia, niin saatat löytää itsellesi sopivamman terapeutin.
Muutenkin nykyaikaiset terapeutit alkavat käsittääkseni olla sitä mieltä, että terapeutti ei saisi olla vain kylmä ja kova, eleetön seinämä, vaan hänen tulisi näyttää oma inhimillisyytensä terapian aikana. Ehkäpä siis myös muista suuntauksista voi löytyä hyviä, uuden koulukunnan edustajia.
[/quote]
Joo, kognitiivisesta terapiasta ei ole ollut paljon iloa. Ehkä jokin toiminnallisempi sopisi minulle. Jotenkin kuitenkin kuvittelen, että voisin tykönäni keksiä oikean keinon. Kunhan löydän sen langanpään, loppu voi olla helppoa...Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 23:23"]
Melkein voisin samaistua, mutta minulla taas nuo ikävät ja epämieluisat muistot palaavat aina vain uudestaan kun en niitä koskaan ole käsitellyt. Niinhän sitä sanotaan että pelkokin pitäisi kohdata jotta sen voi voittaa. Itse olen saanut apua esim meditaatio harjoituksista. Suosittelisin kokeilemaan esim. Hypnoosia tai enkelihoitoa. Mikäli et aiheesta tiedä tai ole kiinnostunut niin ota selvää. Kummassakin voidaan rentoutuksella päästä pintaa syvemmälle jos se ns päiväsaikaan on liian haastavaa. Voimia ja uskon että tuosta voi päästä♡ Kauan voi vaatia mutta eipä hetkessä traumat ym synnykkään.
[/quote]
Kiitos. Olen äärettömän huono mindfulnessissa. Tuntuu ettei meditaatio tai se vaikuta minuun mitenkään. Olen kai liian rationaalisen itsetietoinen. Joskus tähän tilaan pääseminen tuntui oikealta ja hyvältä, mutta perfektionistina vedän kaiken lopulta överiksi. Ap
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 23:23"]
Melkein voisin samaistua, mutta minulla taas nuo ikävät ja epämieluisat muistot palaavat aina vain uudestaan kun en niitä koskaan ole käsitellyt. Niinhän sitä sanotaan että pelkokin pitäisi kohdata jotta sen voi voittaa. Itse olen saanut apua esim meditaatio harjoituksista. Suosittelisin kokeilemaan esim. Hypnoosia tai enkelihoitoa. Mikäli et aiheesta tiedä tai ole kiinnostunut niin ota selvää. Kummassakin voidaan rentoutuksella päästä pintaa syvemmälle jos se ns päiväsaikaan on liian haastavaa. Voimia ja uskon että tuosta voi päästä♡ Kauan voi vaatia mutta eipä hetkessä traumat ym synnykkään.
[/quote]
Pelkoja olen kyllä kohdannut aina kun se on ollut mahdollista. Nyt en tosin tiedä enää mikä on täsmälllisesti ottaen se pelko, joka pitäisi kohdata. Ap
Minulle tulee sellainen tunne, että saattaisit saada kosketuksen tunteisiisi hoivan kautta. Eli kun saisit pötkötellä kokovartalohalissa toisen ihmisen kanssa - en viittaa sillä seksiin. Itselleni toisen ihmisen kanssa halaaminen (mieluusti ihan ilman puhetta) on keino päästä kosketuksiin tunteideni kanssa silloin, kun en oikein muuten saa niistä kiinni.
Itse käyn juuri tällä hetkellä psykologilla juttelemassa. Siellä käydään perinpohjin mieltä vaivaavat asiat lävitse niin kauan että kaikki saadaan käsiteltyä. Olen käynyt vasta 2 kertaa, ja ajatukset ovat jo paljon selkeämmät! Kannattaa ainakin kokeilla, käyt pari kertaa ja katsot miltä vaikuttaa :) Itse kärvistelin monta vuotta kun ajattelin ettei jollekin tuntemattomalle ihmiselle jutteleminen mitenkään voi helpottaa oloa, sitten ajattelin kokeilla ja olen ollut tyytyväinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 23:32"]
Minulle tulee sellainen tunne, että saattaisit saada kosketuksen tunteisiisi hoivan kautta. Eli kun saisit pötkötellä kokovartalohalissa toisen ihmisen kanssa - en viittaa sillä seksiin. Itselleni toisen ihmisen kanssa halaaminen (mieluusti ihan ilman puhetta) on keino päästä kosketuksiin tunteideni kanssa silloin, kun en oikein muuten saa niistä kiinni.
Kaveri on joskus ehdottanut hierontaa, mutten ollut ainakaan silloin ajatuksesta innostunut. Rosen-terapiassa kävin kerran ja se oli ihan ok, muttei mikään erikoinen.
Halaaminen tuntemattomien kanssa tuntuu kyllä tosi vaikealta ajatukselta, mutta kiitos kuitenkin kommentistasi. Sain uuden näkökulman ongelmaani. Oikeaa näkökulmaa tässä ollaan nimenomaan etsimässä. Tuntuu että omat aivot kulkevat enää vain kehää. Ap
Luulen kuitenkin, että selviytyisit tuosta paremmin toisen ihmisen avulla. Tunteiden kokeminen ja ilmaisu ovat taitoja, joita oppii sosiaalisessa kontekstissa parhaiten. Lisäksi saatat tarvita apua siinä vaiheessa kun asiat lähtevät purkautumaan, jolloin on hyvä jos hoitosuhde on jo olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 23:34"]
Itse käyn juuri tällä hetkellä psykologilla juttelemassa. Siellä käydään perinpohjin mieltä vaivaavat asiat lävitse niin kauan että kaikki saadaan käsiteltyä. Olen käynyt vasta 2 kertaa, ja ajatukset ovat jo paljon selkeämmät! Kannattaa ainakin kokeilla, käyt pari kertaa ja katsot miltä vaikuttaa :) Itse kärvistelin monta vuotta kun ajattelin ettei jollekin tuntemattomalle ihmiselle jutteleminen mitenkään voi helpottaa oloa, sitten ajattelin kokeilla ja olen ollut tyytyväinen :)
[/quote]
Olen kyllä ollut usealla terapeutilla. Itse asiassa olen käynyt tapaamassa pappejakin, jotka sopivat minulle paremmin, vaikka olen agnostikko. Jotenkin kuitenkin ajattelen, että osaisin jo itse - että edelliset tapaamiskerrat olisivat jo sisäistyneet minuun ja tietäisin ilman sitä vastapuoltakin mitä periaatteessa pitäisi tehdä, ajatella ja tuntea. Kestää niin kauan ennen kuin päästään minun mielestäni tarpeeksi syvälle...(en nyt tarkoita kehua itseäni). Ap
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 23:37"]
Luulen kuitenkin, että selviytyisit tuosta paremmin toisen ihmisen avulla. Tunteiden kokeminen ja ilmaisu ovat taitoja, joita oppii sosiaalisessa kontekstissa parhaiten. Lisäksi saatat tarvita apua siinä vaiheessa kun asiat lähtevät purkautumaan, jolloin on hyvä jos hoitosuhde on jo olemassa.
[/quote]
Erittäin hyvä pointti. Patoutuneissa tunteissa voi olla runsaasti käsiteltävää, niin että siis tarvitsisin taakan keventäjää ja ohjaajaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 23:35"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 23:32"]
Minulle tulee sellainen tunne, että saattaisit saada kosketuksen tunteisiisi hoivan kautta. Eli kun saisit pötkötellä kokovartalohalissa toisen ihmisen kanssa - en viittaa sillä seksiin. Itselleni toisen ihmisen kanssa halaaminen (mieluusti ihan ilman puhetta) on keino päästä kosketuksiin tunteideni kanssa silloin, kun en oikein muuten saa niistä kiinni.
Kaveri on joskus ehdottanut hierontaa, mutten ollut ainakaan silloin ajatuksesta innostunut. Rosen-terapiassa kävin kerran ja se oli ihan ok, muttei mikään erikoinen.
Halaaminen tuntemattomien kanssa tuntuu kyllä tosi vaikealta ajatukselta, mutta kiitos kuitenkin kommentistasi. Sain uuden näkökulman ongelmaani. Oikeaa näkökulmaa tässä ollaan nimenomaan etsimässä. Tuntuu että omat aivot kulkevat enää vain kehää. Ap
[/quote]
Siis nimenomaan halaaminen tutun kanssa! Jotta voit tuntea olosi turvalliseksi ja antaa kaikkien tunteiden - ehkä kyyneleidenkin - tulla.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 23:38"][quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 23:34"]
Itse käyn juuri tällä hetkellä psykologilla juttelemassa. Siellä käydään perinpohjin mieltä vaivaavat asiat lävitse niin kauan että kaikki saadaan käsiteltyä. Olen käynyt vasta 2 kertaa, ja ajatukset ovat jo paljon selkeämmät! Kannattaa ainakin kokeilla, käyt pari kertaa ja katsot miltä vaikuttaa :) Itse kärvistelin monta vuotta kun ajattelin ettei jollekin tuntemattomalle ihmiselle jutteleminen mitenkään voi helpottaa oloa, sitten ajattelin kokeilla ja olen ollut tyytyväinen :)
[/quote]
Olen kyllä ollut usealla terapeutilla. Itse asiassa olen käynyt tapaamassa pappejakin, jotka sopivat minulle paremmin, vaikka olen agnostikko. Jotenkin kuitenkin ajattelen, että osaisin jo itse - että edelliset tapaamiskerrat olisivat jo sisäistyneet minuun ja tietäisin ilman sitä vastapuoltakin mitä periaatteessa pitäisi tehdä, ajatella ja tuntea. Kestää niin kauan ennen kuin päästään minun mielestäni tarpeeksi syvälle...(en nyt tarkoita kehua itseäni). Ap
[/quote]
Eikös psykologi ja terapeutti ole eri asiat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 23:37"]
Luulen kuitenkin, että selviytyisit tuosta paremmin toisen ihmisen avulla. Tunteiden kokeminen ja ilmaisu ovat taitoja, joita oppii sosiaalisessa kontekstissa parhaiten. Lisäksi saatat tarvita apua siinä vaiheessa kun asiat lähtevät purkautumaan, jolloin on hyvä jos hoitosuhde on jo olemassa.
[/quote]
Olen myös kokeillut improvisaatiota ja kehollista ilmaisua, mutta ne eivät tule luonnostaan ja enkä ole oikein oppinut mitään uutta niiden kautta. Jos vain käsittäisin mistä pitää aloittaa ja että se on varmasti se oikea tie, vyyhti alkaisi purkautua. Kaikkien ihmisten joiden kanssa haluaisin puhua, ei myöskään ole mahdollista puhua, mikä tekee purkamistyöstä vaikeampaa. Ap
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 23:44"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 23:35"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 23:32"]
Minulle tulee sellainen tunne, että saattaisit saada kosketuksen tunteisiisi hoivan kautta. Eli kun saisit pötkötellä kokovartalohalissa toisen ihmisen kanssa - en viittaa sillä seksiin. Itselleni toisen ihmisen kanssa halaaminen (mieluusti ihan ilman puhetta) on keino päästä kosketuksiin tunteideni kanssa silloin, kun en oikein muuten saa niistä kiinni.
Kaveri on joskus ehdottanut hierontaa, mutten ollut ainakaan silloin ajatuksesta innostunut. Rosen-terapiassa kävin kerran ja se oli ihan ok, muttei mikään erikoinen.
Halaaminen tuntemattomien kanssa tuntuu kyllä tosi vaikealta ajatukselta, mutta kiitos kuitenkin kommentistasi. Sain uuden näkökulman ongelmaani. Oikeaa näkökulmaa tässä ollaan nimenomaan etsimässä. Tuntuu että omat aivot kulkevat enää vain kehää. Ap
[/quote]
Siis nimenomaan halaaminen tutun kanssa! Jotta voit tuntea olosi turvalliseksi ja antaa kaikkien tunteiden - ehkä kyyneleidenkin - tulla.
[/quote]
Kyynelehdin kyllä silloin tällöin mikä on tehnyt valtavan hyvää, mutten koskaan kyynelehdi itseni takia, lähinnä muiden ihmisten takia - esim. jotain arkisen kaunista tapahtuu, esim. on häät tai saadaan lapsi tai sitten itken, jos joltakulta kuolee läheinen. Olen erittäin empaattinen, mutta itseni suhteen täysin avuton. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 23:45"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 23:38"][quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 23:34"] Itse käyn juuri tällä hetkellä psykologilla juttelemassa. Siellä käydään perinpohjin mieltä vaivaavat asiat lävitse niin kauan että kaikki saadaan käsiteltyä. Olen käynyt vasta 2 kertaa, ja ajatukset ovat jo paljon selkeämmät! Kannattaa ainakin kokeilla, käyt pari kertaa ja katsot miltä vaikuttaa :) Itse kärvistelin monta vuotta kun ajattelin ettei jollekin tuntemattomalle ihmiselle jutteleminen mitenkään voi helpottaa oloa, sitten ajattelin kokeilla ja olen ollut tyytyväinen :) [/quote] Olen kyllä ollut usealla terapeutilla. Itse asiassa olen käynyt tapaamassa pappejakin, jotka sopivat minulle paremmin, vaikka olen agnostikko. Jotenkin kuitenkin ajattelen, että osaisin jo itse - että edelliset tapaamiskerrat olisivat jo sisäistyneet minuun ja tietäisin ilman sitä vastapuoltakin mitä periaatteessa pitäisi tehdä, ajatella ja tuntea. Kestää niin kauan ennen kuin päästään minun mielestäni tarpeeksi syvälle...(en nyt tarkoita kehua itseäni). Ap [/quote] Eikös psykologi ja terapeutti ole eri asiat?
[/quote]
Psykologi voi olla myös psykoterapeutti. Ap
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 23:48"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 23:44"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 23:35"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 23:32"]
Minulle tulee sellainen tunne, että saattaisit saada kosketuksen tunteisiisi hoivan kautta. Eli kun saisit pötkötellä kokovartalohalissa toisen ihmisen kanssa - en viittaa sillä seksiin. Itselleni toisen ihmisen kanssa halaaminen (mieluusti ihan ilman puhetta) on keino päästä kosketuksiin tunteideni kanssa silloin, kun en oikein muuten saa niistä kiinni.
Kaveri on joskus ehdottanut hierontaa, mutten ollut ainakaan silloin ajatuksesta innostunut. Rosen-terapiassa kävin kerran ja se oli ihan ok, muttei mikään erikoinen.
Halaaminen tuntemattomien kanssa tuntuu kyllä tosi vaikealta ajatukselta, mutta kiitos kuitenkin kommentistasi. Sain uuden näkökulman ongelmaani. Oikeaa näkökulmaa tässä ollaan nimenomaan etsimässä. Tuntuu että omat aivot kulkevat enää vain kehää. Ap
[/quote]
Siis nimenomaan halaaminen tutun kanssa! Jotta voit tuntea olosi turvalliseksi ja antaa kaikkien tunteiden - ehkä kyyneleidenkin - tulla.
[/quote]
Kyynelehdin kyllä silloin tällöin mikä on tehnyt valtavan hyvää, mutten koskaan kyynelehdi itseni takia, lähinnä muiden ihmisten takia - esim. jotain arkisen kaunista tapahtuu, esim. on häät tai saadaan lapsi tai sitten itken, jos joltakulta kuolee läheinen. Olen erittäin empaattinen, mutta itseni suhteen täysin avuton. Ap
[/quote]
Niinpä, ja juuri siksi se, että toinen ihminen pitäisi sinua sylissään olisi sinulle hyväksi. Jotta saisit itse tuntea olosi arvokkaaksi ja voisit hänen lempeässä otteessaan päästää irti itsesi hallitsemisesta ja elämän älyllistämisestä. Hän näyttäisi sinulle, että sinäkin olet empatian arvoinen!
Nyt hyvää yötä.
Terapiasuuntauksissa on eroja. Tuttavallani on samantapainen ongelma kuin sinulla, ja hän kertoo saaneensa paljon apua hahmoterapiasta. Siellä kuulemma nimenomaan paneudutaan siihen, miltä tuntuu, eikä ainoastaan siihen analyysipuoleen. Googleta paikkakuntasi + hahmoterapia, niin saatat löytää itsellesi sopivamman terapeutin.
Muutenkin nykyaikaiset terapeutit alkavat käsittääkseni olla sitä mieltä, että terapeutti ei saisi olla vain kylmä ja kova, eleetön seinämä, vaan hänen tulisi näyttää oma inhimillisyytensä terapian aikana. Ehkäpä siis myös muista suuntauksista voi löytyä hyviä, uuden koulukunnan edustajia.
Melkein voisin samaistua, mutta minulla taas nuo ikävät ja epämieluisat muistot palaavat aina vain uudestaan kun en niitä koskaan ole käsitellyt. Niinhän sitä sanotaan että pelkokin pitäisi kohdata jotta sen voi voittaa. Itse olen saanut apua esim meditaatio harjoituksista. Suosittelisin kokeilemaan esim. Hypnoosia tai enkelihoitoa. Mikäli et aiheesta tiedä tai ole kiinnostunut niin ota selvää. Kummassakin voidaan rentoutuksella päästä pintaa syvemmälle jos se ns päiväsaikaan on liian haastavaa. Voimia ja uskon että tuosta voi päästä♡ Kauan voi vaatia mutta eipä hetkessä traumat ym synnykkään.