Mieleen tuli 25 vuotta sitten kuollut isäni.

minulle tulee mieleen esim. eräs kiinalainenkin joka kuoli omaan vahinkoonsa, tukehtui siihen.

koskettavaa, niin voi joskus käydä?

Kyllä isäs varmasti käy ajoittain sua kattomassa :) käy huomenna hänen haudalla?

Mun isä kuoli puolitoista vuotta sitten ja kokoajan mielessä on ajatus siitä että onneksi on vasta niin lyhyt aika kun ollaan viimeeksi nähty. Pelottaa tuo ajatus että vähän ajan päästä siitä on kymmenen ja sitten kaksikymmentä vuotta. On niin ikävä♡

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 21:36"]Kyllä isäs varmasti käy ajoittain sua kattomassa :) käy huomenna hänen haudalla?
[/quote]
Hyii! Ai joku zombi raahautuu sängyn vierelle nukkuvaa tytärtään katsomaan?

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 21:23"]

Olin isän tyttö ja isä kuoli syöpään kun olin vähän päälle 20v. Lapselle sanoin juuri hyvä yötä ja kerroin miten isäni kävi aina sammuttamassa valoni iltaisin. Tuli yhtäkkiä ihan sairas ikävä ja kaipaus. Tässä nyt itsekseni itkeskele. Kiitos, että sain purkautua.

[/quote]

Menetin isäni 16-vuotiaana. Aikaa tuosta on jo melkein 40 vuotta. Vieläkin joskus ikävä iskee yllättävissä tilanteissa. Niinhän se on, että suru ei häviä koskaan, muuttaa vain muotoaan. Lasten ollessa pieniä surin sitä, ettei isä ollut enää elämässämme, eikä saanut koskaan nähdä lapsenlapsiaan.

Mun isä kuoli -89 56 ikäisenä, eli samoihin aikoihin, kuin sun isä. Luuydinsairaus. Olen nelisen vuotta sua vanhempi.

J-P

Minun isäni kuoli syksyllä, ikää oli vasta 57v eli ei hän mikään ikäloppu ollut. Ikävöin ja ajattelen isääni päivittäin, ja olen vuodattanut kyyneliä enemmän kuin koko 26-vuotisen elämäni aikana, uskoisin! Tuntuu hurjalta ajatella, että joskus hänen poismenostaan on 5 vuotta ja 10 vuotta ja 30 vuotta...Voi kunpa olisin saanut pitää hänet täällä vielä kaikki nuo vuodet :'( <3

Oma isäni kuoli 1986, kun olin vasta 14-vuotias. Ikävöin häntä vieläkin välillä.

Minun isäni kuoli kun olin 7-vuotias. Kamala ikävä häntä :(