Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen inhottava, pinallinen ja itsekäs ihminen.

Vierailija
26.04.2015 |

Minulla on kaksi lasta. Olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, miten muut ihmiset suhtautuvat lapsiini.
Ruokakaupassakin tuntemaatomat ihmiset ovat tulleet juttelemaan ja ihailemaan lapsiani, alkoi esikoisen syntymästä eikä ole vielä loppunut vaikka esikoinen täyttää nyt 4v. Nuorempi sisarus saa yhtä lailla huomiota.
Sukulaisetkin heirovt tuttavuutta lasteni kanssa, ja haluavat otta syliin ja leikkiä heidän kanssaan.
Joko tykkäävät oikeasti, tai ovat sitten hyviä näyttelijöitä...

Ja minä?
No, yhden kaverin lapsi on ihan kiva, ja yhden sukulaisen lapsi on myös ihan jees, mutta...
En minä hirveästi piittaa muitten muksuista.
Esim kälyni lapsi, no, olen kehunut että onpa ihanat silmät koska jotain on pakko sanoa, mutta.. ei se lapsi herätä minussa mitään tunteita. AIan se ja sama onko olemasa ai ei. On nyt 1-vuotias, ei puhukaan vielä mitään. Kävelee ja mölisee.
Omat ovat siinä iässä jo muutaman sanan sanoneet kuitenkin.
Veljieni lapset ovat jo isompia. Toisen veljen lapsela joku neurologinen häiriö, osaa olla tosi rasittava ja nytkin jo valmiiksi ärsyttää tulevat synttärit, kun esikoisenikaan ei pidä tästä serkusta koska se on niin äänekäs ja kiusaa ja koko seurue menee sitten tän yhden lapsen armoilla. (Viime vuonna esim tämä lapsi karjui olohuoneessa koska halusi syömään kakkua mutta ei voinut sitä syödä jos muuta katsoi, joten kukaan ei saanut sitten mennä keittiöön sillä aikaa kun hän söi).
Tuntuu etten vain jaksa toisten lapsia jos ne eivät ole fiksuja eikä söpöjä.
Omatkin osaa olla kotona hyvin, hyvin rasittavat, muualla kuitenkin osaavt käyttäytyä.
Ei ole esim vielä kertaakaan joutunut häpeämän kaupassa koska raivoaisivat jotain turhanpäiväistä.

Tykkäättekö muut automaattisesti lähipiirinne lapsista? Vai yritättekö vain sietää heitä, ja olla näyttämättä että ette oikeasti niistä välitä?
Tuntuu oikeasti että olen ihan kamala ihminen, kun en vain välitä muitten lapsista, vaikka muut vaikuttavat aidosti kiinnostuneilta mun lapsista.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
26.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lisään vielä että tuntuu kyllä pahalta tuo veljenpojan takia, ei heillä todellakaan ole helppoa sen lapse kanssa joka nt täytti 5v, ja nyt vasta sai diagnoosin vaikka on koko ikänsä oireillut. Syntyi napanuora kaulan ympärillä, joutui teholle ja kärsi sitten himpun verran liian pitkään hapenpuutteesta.
Esikoinenkin kärsii siinä perheessä, kun ei ole oiekin saanut anaitsemaansa huomiota veljen syntymän jälkeen. Tämä esikoinen onkin yksi niistä joista pidän, ja joista olen alusta asti ollut kiinnostunut.

Suurin osa ei vain herätä mitään tunteita, ja ei ole useimpien kohdalla kertaakaan tullut sellainen olo että haluaisi pyytää että saako ottaa syliin.
Yritän kyllä löytää jotain positiivista kaikissa, mutta.... Äääh, en minä tiedä.
Olisi ehkä helpompaa jos muut suhtautuisi yhtä välinpitämättömästi mun lapsiin =D

Vierailija
2/2 |
26.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisi ihan mukavaa jos alapeukuttaja voisi keskustella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme viisi seitsemän