Lue keskustelun säännöt.
Suurituloisen elätettävä suku?!
26.04.2015 |
Olen lyhyen ajan sisällä useasti todistanut vihjailua ja napinaa siitä, että suurituloisten pitäisi jakaa varallisuuttaan suvulle ja tutuille. Tässä esimerkkejä:
.
- eläkeläisnainen pyysi veljenpoikaa tms maksamaan parvekkeen lasitukset ja jotain muuta (n.6000 €) ja järkyttyi kun tämä ei suostunut vaan käski ottaa lainaa
.
- parikymppinen nainen pyysi serkkuaan matkaseuraksi New Yorkiin ja suunnitelmien edetessä kävi ilmi että lakimiesserkku pyydetty vain maksajaksi ja naikkonen aikoi vain ilmaiselle matkalle
.
- Vuosittain kuulen erään kaverin valittavan siitä, että kun he ystäväporukalla juhlivat juhannusta , kulut laitetaan pääluvun mukaan tasan vaikka eräs pariskunta tienaa enemmän - ja kaveri kaiholla muistelee kun ekana juhannuksena muut sai juhlia pariskunnan piikkiin, kun kukaan ei muistanut heille osuuttaan maksaa eivätkä he silloinkaan rahoja kyselleet- miksi nykyään ei sama meno jatku?
.
Itse olen tällä hetkellä opiskelija, eikä tulisi mieleenkään maksattaa mitään muilla heidän tuloista riippumatta! Kohta valmistun oikiksesta ja onhan oikkareilla keskimääräistä paremmat tulot, mutta en usko että kukaan suvustani pummisi mitään vaikka lottomiljonääri olisin. Miehen ssuku on paljon yhteisöllisempi (= miehen veli käyttää vanhempiaan ja veljeään hyväksi) mutta en usko että heilläkään olisi pokkaa minun mahdollisiin rahoihin koittaa kajota . Mitä mieltä? Onko vastaavia kokemuksia?
Kommentit (16)
Mummoni on vanha ja huonokuntoinen ja muistikin alkaa heiketä, mutta hän sinnittelee kotona, koska hoitopaikkojen määrää vähennetään. Hän elää kansaneläkkeellä ja asumistuella, ja rahasta on paljon pulaa.
Yksi sedistäni tienaa kymppitonnin kuussa. Hänen lapsensa ovat jo aikuisia eikä hänellä ole mökkiä, venettä tai kalliita harrastuksia, kunhan kerää rahaa tililleen. Hän ei avusta mummoa mitenkään, vaikka he ovat ihan hyvissä väleissä. Välillä mummo joutuu anomaan toimeentulotukea, kun jokin lääkärilasku jää muuten maksamatta. Mummolla ei käy edes kotiapua, koska hänellä ei ole varaa siihen.
Minusta on väärin, että setäni ei avusta äitiään millään tavoin, vaikka hänellä on yllin kyllin rahaa. Itse olen vähävarainen, joten en voi yhtäkkiä repäistä viittäsataa johonkin mummon yllättävään laskuun. Käyn mummolla siivoamassa ja vien hänet kerran viikossa kauppaan ja joskus kirkkoon ja autan miten pystyn, kirjoittelen toimeentulotukianomuksia hänelle. Ei se mummo ikuisuuksia elä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei nro 3: olen samaa mieltä että setäsi -tai muidenkin lasten kykyjensä mukaan- tulisi auttaa äitiään. Omat vanhemmat tai lapset on asia erikseen, itse mielelläni auttaisin tarvittaessa sekä etenevässä että takenevassa polvessa, harkinnan mukaan tarvittaessa esim kauppakassilla muitakin. Mutta viittaamani tilanteet ovat eri: rahaa kinutaan remonttiin, matkusteluun ja juhlimiseen tyyliin serkuilta ja tutuilta. Sitä en voi ymmärtää. Ap
Mulla on joskus esim. kaveri odottanut, että maksan hänen baari-iltansa, koska minulla oli enemmän rahaa. Olin juuri juhlinut syntymäpäiviäni ja saanut aika paljon kulumaan.
Siis oletko ihan totta huolissasi siitä, että kun valmistut juristiksi ja saat hyväpalkkaisen työn, miehesi sukulaiset yrittävät hyötyä rahoistasi?
En ole huolissani. Tarkoitin, että vaikka mieheni suku auttaa toisiaan enemmän, eivät hekään alkaisi sentään esim minulla maksattamaan mitään vaikka joku lottomiljonääri olisin. Tällä taas viittasin siihen, että tämä pummiminen on minulle aivan vierasta ja siksi pöyristyttävää. Mutta tulihan se sieltä - aivan sama mitä tänne kirjoittaa, joku aina etsimällä etsii syyn hyökätä aloittajaa vastaan. Kiitos, nyt kun se on pois alta, voi muut keskittyä itse aiheeseen. Ap ps. Tuskinpa sitä llakimiehenä muutenkaan Suomessa pääsee rikastumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä maksoin ex-tempore hyvän kaverini Keski-Eurooppaan 4 yön viikonloppumatkalle. Tarjosin siis matkan lentokentälle autossani, lennot, hotelliyöpymisen tasokkaassa hotellissa aamiaisineen (kummallakin oma huone). Perillä kaverini alkoi marista että olen oikeastaan aika pihi, kun en anna hänelle ostosrahaa. Mikään varsinainen ostosmatka se ei minullekaan uusien juoksutossujen hankinnasta huolimatta ollut, vaan piipahdus rakkaaseen kaupunkiin. Perillä maksoin vielä satunnaisia leivoskahveja, jonkun pääsymaksun ja pari edullista etnistä lounasta.
En ole perijätär tai veikkausvoittaja, vaan saan kaikki rahani työnteosta. Elämäni ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimmista, mutta kaverillani on ollut omaanikin haasteellisempi elämä. Hän on usein voivotellut kuinka ei ole varaa matkustaa, ja kerran minä sitten tarjosin hänelle mahdollisuutta lähteä mukaan puolentoista viikon varoitusajalla. Ihan mukavaa meillä oli, mutta en usko tarjoavani hänelle toista matkaa, vaikka voisin. Hän ei myöskään koskaan kiittänyt matkasta.
8: voi ei! Kuulostat ihanalta ihmiseltä, mutta valitettavasti monesti omassakin kaveripiirissä on huomattu ettei ihmiset läheskään aina muista kun heitä on autettu , saati olla siitä kiitollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi avustaa ja saa tietenkin, mutta ei ole minkäänlaista velvollisuutta. Jos joku loukkaantuu siitä että varakkaampi ei ole hänelle rahojaan työntämässä, vika on siellä loukkaantujan päässä.
Off topic luen nyt kirjaa jossa mainittiin että sivistyneeseen käytökseen ja nimenomaan aatelissukujen protokollaan kuuluu pitää huolta sukulaisista. Nimenomaan niistä joilla ei ole itse rahaa tai rikkaiden keskuudessa läheisiä (naimattomat) välttämättömaan, kuten lääkärikulut. Sivistyksen mitta on miten vähäosaitia kohdellaan, vrt. eläinten ja köyhien kohtelu. itse en ole joutunut vanhempien ylläpitämänä siihen tilanteeseen vielä, mutta tiedän että silloin veri punnitaan.
Eri asia on täysin ihmiset jotka pyrkivät hyötymään toisen hyväosaisuudesta, mikä on moukkamaista. Jokainen voi ottaa selville mitkä on rahakkaita aloja ja opiskellla niihin. Joillain ei vain ole sellaista sydämen sivistystä ja sosiaalista älykkyyttä olla vilpitön ystävä. En itekään oletäydellinen mutta pyrin kehittymään hyväkis luterilaiset arvot omaavaksi kansalaiseksi. En siis ole uskis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän opiskelijakaverin, joka huoletta tuhlaa vähät rahansa viinaan kun "ei kummisedällä tai tädillä tai isotädillä ole pokkaa ikinä kieltäytyä antamasta lisää rahaa vaikka aina sanovat että tämä on viimeinen kerta".
Muutamalla puolisoni sukulaisella on tuollaisia elkeitä.
Itse suhtaudun tällaiseen kerjäämiseen lähinnä huvittuneesti -ei tulisi mieleenikään antaa yhtikäs mitään jos väärällä äänensävyllä tullaan jotain vaatimaan.
Yllättäen näihin muutamaan ovat välit menneet poikki. Eipä harmita.
Omat kaverit ovatkin fiksumpaa sorttia, kerjäystä ei esiinny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä voitin kerran lotossa mukavan summan rahaa ja kutsuin sukulaiset kustannuksellani lounaalle Kreikkaan.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 15:37"]
8: voi ei! Kuulostat ihanalta ihmiseltä, mutta valitettavasti monesti omassakin kaveripiirissä on huomattu ettei ihmiset läheskään aina muista kun heitä on autettu , saati olla siitä kiitollisia.
[/quote]
Kiitos. Haluan kyllä sanoa etten itse pidä itseäni minään äititeresana, vaikka kaverini reissuun kustansinkin. Tein niin koska halusin ja voin, ei hän ole koskaan minulta matkaa pyytänyt. Teen tuollaisia reissuja vaihtelevasti, ja usein hän on sanonut että haluaisi matkustaa itsekin. Erinäisistä syistä se ei ole hänelle oikein mahdollista, ja oikeastaan samoista syistä minulle on. Ja tosiaan ihan tavallinen "kiitos reissusta" olisi ollut kiva, en mitään hehkutusta tai palvontaa asiasta kaivannut. Silti se, kuinka hän alkoi ääneen arvostelemaan minua, että olen loppujen lopuksi aika pihi ihminen... Se harmitti todella. Ja tuntui myös aika epäreilulta.
8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas joillakin juntteja kavereita.
Eipä ole tuollaisesta ongelmasta kuullut koskaan
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 14:34"]
Mummoni on vanha ja huonokuntoinen ja muistikin alkaa heiketä, mutta hän sinnittelee kotona, koska hoitopaikkojen määrää vähennetään. Hän elää kansaneläkkeellä ja asumistuella, ja rahasta on paljon pulaa.
Yksi sedistäni tienaa kymppitonnin kuussa. Hänen lapsensa ovat jo aikuisia eikä hänellä ole mökkiä, venettä tai kalliita harrastuksia, kunhan kerää rahaa tililleen. Hän ei avusta mummoa mitenkään, vaikka he ovat ihan hyvissä väleissä. Välillä mummo joutuu anomaan toimeentulotukea, kun jokin lääkärilasku jää muuten maksamatta. Mummolla ei käy edes kotiapua, koska hänellä ei ole varaa siihen.
Minusta on väärin, että setäni ei avusta äitiään millään tavoin, vaikka hänellä on yllin kyllin rahaa. Itse olen vähävarainen, joten en voi yhtäkkiä repäistä viittäsataa johonkin mummon yllättävään laskuun. Käyn mummolla siivoamassa ja vien hänet kerran viikossa kauppaan ja joskus kirkkoon ja autan miten pystyn, kirjoittelen toimeentulotukianomuksia hänelle. Ei se mummo ikuisuuksia elä.
[/quote]
Mummolle kuuluu se toimeentulotuki, tietenkin hän sen anoo eikä oleta, että yhteiskunnalta ei mitään saa. Jos ei tulot riitä, on oikeus siihen, että sossusta saa rahaa eikä silloin täysi-ikäiseltä yksin asuvalta kysellä, paljonko lapsesi tai vanhempasi tienaavat.
Joo siis ei muiden kuulu maksaa toisten osuuksia vaikka olisivatkin varakkaampia. Sen ymmärrän että rikas vanhempi maksaa lapsensa kuluja tai isovanhempi lasten lapsiensa. Itse ainakin arvostan että äitini tukee opiskeluani.