kertokaa mammat mitä nuoren tytön kannattaa varoa, kun seurustelee itseään
10 v vanhemman miehen kanssa.
Aluksi pahoittelen tönkköä otsikkoa, mutta siis asiaan. Olen tutustunut yhteen mieheen työpaikallani (olen 19 ja hän kohta 30). Olemme tapailleet muutaman viikon ajan, mutta tilanne ei oo sen vakavampi. Mies vaikuttaa ihan kunnolliselta. Mut mä oonkin tälläne epäluuloinen luonne ja siksi kysyn täältä anonyymisti. Mitä varoitusmerkkejä yms voisi olla ilmassa, jos hän haluaisi vain käyttää kokematonta tyttöä hyväksi? Ja kertokaa teidän kokemuksia.
Kommentit (24)
Ihan samoja asioita pitää varoa kuin nuorempien miestenkin kanssa. Päihteet, väkivalta, seksistinen asenne... mitkä sinua vaivaavat miehissä yleensä. Pohdi myös, jaksaako mies sinun virheitäsi.
Jos pelkää, että mies haluaa vain seksiä niin ei kannata heti hypätä sänkyyn :) Ystäväni 19v seurustelee kolmekymppisen kanssa ja hyvin näyttää sujuvan. Ihan normaali suhde, mitä nyt vuoden seurustelun jälkeen ystävä ei ole tavannut miehen vanhempia, mutta ehkä sekin aika koittaa.
Niinpä, kannattaa vähän haistella oletko miehelle lähinnä kenties sellainen egonpönkittäjä. Että on se aika sonni kun sai iskettyä sinut. Pörhistys. Älä anna ihan helpolla.
Kokemattoman nuoren ei ylipäätänsä kannata seurustella 10 v vanhemman kanssa. Eri asia sitten jos kumpikin on suunnilleen samalla kokemuksella ja elämäntilanteessa
Vittu että olen kateellinen sillekin miehelle. Oma naiseni alkaa pikku hiljaa muistuttaa hyljettä ja senkus rypistyy vaan.
En ole mitenkään ns söpö pikkutyttö. Olen kasvanut (ikäisekseni) sen verran vahvaksi, että en ota keneltäkään huonoa kohtelua. En koe hänen seurassaan alemmuuden tunnetta. Niin tässä näitä.
Ymmärrän toki, että ikäisilläni nuorilla tytöillä yleensä on huono itsetunto/luottamus ja sitten kun vanhempi mies kiinnostuu niin tehdään mahdollisesti kaikkea mikä kaduttaa myöhemmin.
Ap
Kannattaa varoa yksisilmäistä käärmettä, jonka lumous voi viedä nuorelta naiselta jalat alta.
Oma kokemus, kyseessä siis kiva mies, ei mikään ääliö
1) Homman mennessä vakavaksi olisi halunnut nopeasti naimisiin ja lapsia
2) Ei juuri kannustanut opinnoissa, työkokemuksen kanssa,koska kyllä hän voi huolehtia minusta
3) Riidoissa puhui mun pään ihan sekaisin, oli epälooginen, mutta taitava ja minä mietin, että mitä äsken tapahtui. Meillä oli niin eri tyylit riidellä.
4) Otti monet asiat vastuulleen puhumatta minulle, koska automaattisesti koki sen roolikseen (hoiti vakuutukset ym. "Aikuistenasioita")
Miehellä oli siis tietty tunne, että hänen pitää huolehtia minusta. Minulla olisi ollut mahdollisuus passivoitua, antaa huolehtia minusta ja jättää koulut kesken ym. Olisin tullut hänestä riippuvaiseksi hyvinkin nopeast, jos olisi ollut välivuosia tai vauvakuumeita. Korostan vielä,että mies ei painostanut tai yrittänyt saada määräysvaltaa, mutta antoi mahdollisuuden jäädä kotirouvaksi. Ymmärsi vasta myöhemmin, että olisi haitannut itsenäistymistäni, taloudellista turvaani ja kypsymistäni. Ero tulimyöhemmin muista syistä.
Sinun miehesi ei ehkä mene näin pitkälle, mutta älä anna hänen paapoa sinua liikaa. Sellainen ns. opastava ote on helppo huomata, ole mielummin omatoiminen.
Muita juttuja, haluaa nopeasti esitellä kavereille (statusjuttu), kehuu niukkoja tai tyttömäisiä vaatteita, suhtautuu nuivasti ikäluokkasi menoihin ja yrittää saada sinut skippaamaan niitä.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 13:30"]
En ole mitenkään ns söpö pikkutyttö. Olen kasvanut (ikäisekseni) sen verran vahvaksi, että en ota keneltäkään huonoa kohtelua. En koe hänen seurassaan alemmuuden tunnetta. Niin tässä näitä. Ymmärrän toki, että ikäisilläni nuorilla tytöillä yleensä on huono itsetunto/luottamus ja sitten kun vanhempi mies kiinnostuu niin tehdään mahdollisesti kaikkea mikä kaduttaa myöhemmin. Ap
[/quote]
Sun kokemus tuosta sun "vahvuudesta" yms. voi olla hyvinkin erilainen kuin mitä se todellisuudessa on, ja juuri tuo uho esim. mitä sullakin on "en ota keneltäkään huonoa kohtelua" kertoo jo omaa kieltään siitä, että olet hyvin tyypillinen ikäiseksesi....
Huomaat sen, kun vanhenet, sitä on vaikeaa selittää.
Mutta juuri tuon takia monet joutuvat yhteen vanhemman miehen kanssa, joka itse asiassa haluaakin juuri tuollaisen tietynlaisen valta-aseman takia nuoremman naisen; koska nuorena uskoo olevansa huomattavan kypsä, aikuinen, vahva, erilainen kuin muut ikäisensä jne.
Sen ymmärtää vasta myöhemmin millainen se valta-asetelma oli todellisuudessa, ja mitä siinä tapahtui. Ainakin kannattaa olla varuillaan.
Joo mullakin oli tällainen huolehtija mikä sopi minulle nuoruuden kriisissä.. Sitten kun olin jo itse vahvempi ja halusin nähdä maailmaa niin mies halusi naimisiin ja vähätteli opiskeluhaaveitani.
Eli lähinnä elämänvaiheen suuri ero voi olla ongelma. 20 ja 30 vuoden välissä tapahtuu usein paljon kehitystä niin henkisesti kuin urakehityksen kannalta. 30 vuotias voi jo kokea olevansa valmis perheeseen ja rivariasumiseen ja 20 v haluaisi vielä mennä. Enkä nyt tarkoita kapakoissa notkumista vaan ihan opiskelijaelämää, vaihtarivuotta, matkustelua jne.. Helposti se vanhempi alkaa tuntua riippakiveltä.
Etene hitaasti. Kuinka kokenut olet? Kohtelun ei tarvitse olla huonoa ja silti toinen voi määrätä tahdin. Varsin helpostikin, jos parisuhdekokemusta on toisrlla vähän. En nyt tarkoita painostamista, mutta kyllä vanhempi yleensä väittelyt voittaa kun on 19 ja 30v vastakkain. Jopa silloin, kun nuorempi on hyvällä itsetunnolla varustettu. Ole realisti, niin tiedät mihin ryhdyt. Ikäero tasoituusitten vanhempana.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 13:22"]Vittu että olen kateellinen sillekin miehelle. Oma naiseni alkaa pikku hiljaa muistuttaa hyljettä ja senkus rypistyy vaan.
[/quote]
Sama ja pilluakaan ei saa ikinä.
Samoja kuin nuoremmillakin. Tiedosta kuitenkin, että tässä suhteessa on vähän isompi riski kuin parisuhteissa yleensä. Sinun kannattaa siis edetä hitaammin ja olla korvat höröllä. Mieti, mitä haluat elämältä, äläkä anna opiskelun ja uran väistyä perheen perustamisen tieltä. 9paitsi, jos 20v äitiys on ollut jo aiemmin haaveesi). Sen ehtii kyllä myöhemminkin.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 14:11"][quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 13:30"]
En ole mitenkään ns söpö pikkutyttö. Olen kasvanut (ikäisekseni) sen verran vahvaksi, että en ota keneltäkään huonoa kohtelua. En koe hänen seurassaan alemmuuden tunnetta. Niin tässä näitä. Ymmärrän toki, että ikäisilläni nuorilla tytöillä yleensä on huono itsetunto/luottamus ja sitten kun vanhempi mies kiinnostuu niin tehdään mahdollisesti kaikkea mikä kaduttaa myöhemmin. Ap
[/quote]
Sun kokemus tuosta sun "vahvuudesta" yms. voi olla hyvinkin erilainen kuin mitä se todellisuudessa on, ja juuri tuo uho esim. mitä sullakin on "en ota keneltäkään huonoa kohtelua" kertoo jo omaa kieltään siitä, että olet hyvin tyypillinen ikäiseksesi....
Huomaat sen, kun vanhenet, sitä on vaikeaa selittää.
Mutta juuri tuon takia monet joutuvat yhteen vanhemman miehen kanssa, joka itse asiassa haluaakin juuri tuollaisen tietynlaisen valta-aseman takia nuoremman naisen; koska nuorena uskoo olevansa huomattavan kypsä, aikuinen, vahva, erilainen kuin muut ikäisensä jne.
Sen ymmärtää vasta myöhemmin millainen se valta-asetelma oli todellisuudessa, ja mitä siinä tapahtui. Ainakin kannattaa olla varuillaan.
[/quote]
Niin tämä! Kuulostaa holhoamiselta, mutta niin kuulosti aikoinaan minustakin. Kyllä minä muistan, miten minulle 18v sanottiin tästä ns. Kypsyydestä. Nyt olen 27v. Ja kaikki oli niin totta. On tosiaan vaikea selittää tarkemmin, mutta tuossa iässä on vielä toisen vietävissä ja sinisilmäinen oli ihan kuinka kypsä ikäisekseen vaan. Juuri ehkä se liika varmuus saa tekemään päätöksiä ilman lähempää tarkastelua.
Itselläni on kokemusta kahdesta ääripäästä (entinen ja nykyinen). Ex ei ikinä esitellyt minua kavereilleen tai vanhemmilleen ja halusi olla vain kahden kesken. Kun emme olleet yhdessä, tuntui että kaikki muut asiat olivat minua tärkeämpiä: saattoi lopettaa puhelun että pääsee katsomaan tv:tä tai olla viikonlopun lähettämättä viestiä. Tapaamisten aikana seksi oli pääasia, ja yllättävästi aina tuli menoa tai muuta kun hommat tuli hoidettua. Muutenkin suhtautui minuun todella alustavasti, en tiennyt mistään mitään koska olin "vielä niin nuori". Väheksyi opiskelijana yms. Jätin limanuljaskan rypemään omaan ylhäisyyteensä, kun tajusin homman nimen. En ole kuullut kaverista yhtään mitään tuon jälkeen, kuka lie löytänyt tuon kultakimpaleen.
Nykyisin olen jo muutaman vuoden vanhempi ja kokeneempi ihmissuhteissa, ja asun avomieheni kanssa yhdessä. Mies on vuotta nuorempi kuin ex (eli ikäero 7 vuotta) mutta mies on aivan toista maata. Ikämme eivät tulleet esille kuin vasta muutamien tapaamisten jälkeen, tapaamme molempien ystäviä ja yhteisiä ystäviämme, hän esitteli minut vanhemmilleen jo kuukauden tai parin jälkeen ja suhteemme toimii. Olemme tasavertaisia kaikin puolin, eikä ikäero tule mitenkään esille. Joskus mietinkin, miten hirveän suuri ero kahden ihmisen välillä voi olla, verraten exää ja nykyistä.
Niin, ja en tarkoituksella metsästä itseäni vanhempia miehiä. Exän tavatessani olin aivan liian nuori ja sinisilmäinen ja hän käytti tilannetta hyväkseen monta vuotta, ja nykyiseni löysin yliopistolta samalta luennolta luullen hänen olevan samanikäisen kuin itseni. Toivottavasti ap on myös löytänyt hyvän miehen :)
Kannattaa pohtia pitääkö kyseinen mies sinusta ihmisenä vai sinun nuoruudestasi. Eli kiinnostuuko mies normaalisti vain nuorista tytöistä/naisista. Ei ole kiva 5-10 vuoden päästä olla siinä tilanteessa, että mies tahtoo vaihtaa sinut nuorempaan. Nimin. kokemusta löytyy.