Mä en käsitä ihmisiä joiden elämä pyörii oman ulkonäön ympärillä.

Voiko turhempaa olla? Mulla ainakin on vaikka kuinka paljon tärkeämpiä asioita mietittävänä, niin töissä kuin omassa elämässä. Pakkomielteet itsensä laittamisesta, vaatteista ja varsinkin merkkivaatteista, kengistä ja laukuista on mun mielestä pahemman laatuista henkistä sairautta. Myöskin omien vikojen jatkuva tuijottaminen on sairasta, mitä sitten vaikka on vähän läskiä tai ruma naama, jos on terve ja löytää suurinpiirtein mieluisia vaatteita, on kaikki hyvin. Suurin osa ihmistä on tavallisen näköisiä, jotkut ovat rumia ja hyvin, hyvin harvat ovat kauniita, joten sen kauneuden tavoittelu on ihan turhaa.

Tärkeämpää on se, miten elää lyhyen elämänsä, miten kohtelee muita ihmisiä, saako tehtyä elämässä asioita joista nauttii, pysyykö terveenä, saako lapsia ym. En usko että kukaan mullan alla miettii että onneksi mulla oli se kallis käsilaukku, tekohiukset, tekotissit ja tekorusketus, olipa hyvä elämä.