Miten voi olla 19-v kahden lapsen yh?

Mies on varmasti komea ja fiksu akateeminen sitten.

wt on jo niiiin kulunut sanonta. Keksi parempi provo.

Kaksoset? :D

Hoitanut teiniangstiaan perustamalla perheen

Se eka lapsi tehdään "kyllä mä osaan/pystyn". Nippanappa ollaan täysipäiväisesti ja toinen lapsi putkeen, mieluiten toista sukupuolta.. sitten todetaan että arki ei toimi, kumppani tekee asiat väärin (jos jotain tekee), nainen väsyy, seksi loppuu..

Kun lapsen tekee omasta halusta ja lähes hetken mielijohteesta niin eihän siinä paljon ole pohjaa. Parisuhde kasvaa kokoajan ja noin nuorena on vielä moni meistä kypsymätön huolehtimaan itsensä lisäksi parisuhteesta ja kahdesta lapsesta. Eikä tässä kenenkään tarvitse vetää hernettä nenään että "enhän MINÄ" vaan nimenomaan kyse on myös siitä kumppanista.

Täysipäiväisesti meinasi täysikäistä.

Sain esikoiseni 15-vuotiaana ja toisen 17-vuotiaana. Ensimäinen oli tietenkin yllätys - positiivinen sellainen. En ole koskaan pitänyt aborttia vaihtoehtona. Toinen lapsi suunniteltiin "samaan syssyyn". Olen hankkinut ammattini lapsien jälkeen ja edelleen yhdessä lasteni isän kanssa. Esikoinen täyttää kesän jälkeen 20-vuotta, palasi kuukausi sitten juuri armeijasta. Muutti omilleen viime viikonloppuna. Kuopus täyttää loppu vuodesta 18-vuotta ja käy lukion toista luokkaa. Tosi kivasti meillä mennyt - nuoresta iästämme huolimatta. Lapsista kasvaa kunnollisia aikuisia. Alussa tarvitsimme apua mutta onneksi tukiverkosto oli suuri. Tietenkin harvalla käy vain näin hyvä tuuri kuin minulle mutta nuori äiti voi olla yhtä hyvä äiti kuin vanhempikin - joskus jopa parempi.

- Jos oikeasti alkaa miettimään, että minkä ikäisenä olisi parhainta "tehdä lapsia" niin siinähän se ikä ja elo menisikin. - Yhtä hyvin minusta voisi kysyä, että miten voi olla vaikka kolmekymppinen yh?  - Ja syyttää ajattelemattomuudesta, että eikö yhtään ajatellut, että kenen kanssa laittoi lapsen alulle. 19 -vuotias on toki nuori, mutta toisaalat hänellä voi olla taskussa jo niin ammattitutkinto ja mahd. sitä kautta työllistyä ja  siten elättää/ kustantaa elonsa. Toki yksihuoltajaksi voi päätyä, vaikkei niin olisi ikinä suunnitellut; lapsen isä on voinut vaikka kuolla rattijuopon yliajamana...i 

Kyllä tuon ikäinen on tosi nuori äidiksi.
Silloin luulee olevansa tosi aikuinen mutta kun 30 täyttää niin huomaa kuinka nuori sitä on ollutkaan!
Itse sain ensimmäisen"vasta" 23 vuotiaana ja alle kolmekymppisenä oli jo kolme lasta.
Kyllä sitä miettii millaista olisi ollut kokea vauva-arki vasta yli kolmekymppisenä ja oikeasti aikuisena.
Nyt talouskin paremmalla tolalla!
Olen eronnut kahden ensimmäisen lapsen isästä jo silloin kun toista odotin mutta onneksi löysin nykyisen mieheni jo nuorimman ollessa vauva. Mielelläni olisin tässä hyvässä ja turvallisessa suhteessa kaikki lapseni saanut ja saanut nauttia kaikkien lasten odotuksista ja vauva-ajasta hänen kanssaan!
No, lapset alkaa olla jo isoja ja itsekin vielä nuori että puolensa tässäkin :)
Ja tämä vain minun tarina, ei kaikkien ;)

Eka lapsi oli vahinko. Sitten kun perhe-elämää alettiin viettää, muutaman vuoden kuluttua haluttiin toinenkin lapsi. Nainen/tyttö ei tiennyt, ettei parisuhde ole kunnossa. Se selvisi vasta, kun mies petti lastenvahdin kanssa.

Jos ei jaksa käydä kouluja eikä työelämä kiinnosta, niin pyöräyttää parit muksut että saa elareita/lapsilisiä. Ainakin omassa tuttavapiirissä nuoret tekevät tätä, lapset ovat sitten syntipukkeja siihen miksi äidillä ei ole töitä eikä koulutusta.

Itse oli 17-vuotiaana kahden lapsen yh. Esikoinen syntyi kun olin 16 ja toinen juuri ennen kun täytin 18. Siinä vaiheessa mies ei ollut enää kuvioissa.

Oikein hyvin ollaan kaikki pärjätty elämässä vaikka meidän yhteinen alkutaival olikin vähän möykkyinen. Toinen odottaa ensimmäistä lastaan ja toinen muutti juuri unelmatyönsä perässä ulkomaille. Minä olen ollut 10 vuotta naimisissa ja meillä on kaksi yhteistäkin lasta nykyisen mieheni kanssa.

Sukulaistyttöni oli 90-luvulla kolmen lapsen yh vain 18-vuotiaana. Eikä perheessä ollut edes kaksosia. Lasten isä kyllästyi perhe-elämään eikä hänestä sen jälkeen mitään kuulunut.