Oman lapsen erilaiset elämänarvot?
Olisiko vaikea hyväksyä, jos lapsenne omaksuisi aivan erilaiset elämänarvot kuin olette opettaneet? Esim. vasemmistolaisten pasifistivanhempien lapsesta tulisi oikeistolainen ammattiupseeri. Tai aina omillaan toimeen tulleiden keskiluokkaisten vanhempien lapsesta tulisi tuilla elävä sossupummi joka ei aiokaan tehdä töitä. Tai ateistivanhempien lapsi kääntyisi islamiin.
Hyväksyisittekö helposti vai tekisikö tiukkaa? Vai hyväksyisittekö ollenkaan?
Kommentit (4)
Ikävä myöntää mutta valitettavasti tekisi tiukkaa... Ei ole lapsia niin ei ole ajankohtainen asia, mutta hirveän vaikeata mulla on hyväksyä ystävien, perheen ynnä muiden läheisten omistani poikkeavat elämänkatsomukset ja arvot sun muut.
Siis ihan oikeasti suututtaa että olen niin kapeakatseinen. Yritän jatkuvasti kehittää itseäni juuri tässä asiassa. Haluaisin ajatella että antaa kaikkien kukkien kukkia ja kaikki on erilaisia eikä minun ajattelutapa ole se ainoa oikea, mutta mieluiten käännyttäisin kaikki samalle polulle itseni kanssa :(
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 20:16"]Hyväksyisin täysin. He ovat erillisiä ihmisiä, omine ajatuksineen. Toivon vain että ovat onnellisia, valitsevatpa mitä tahansa.
Itseäni ei ole aina hyväksytty. Pääsyy on se, että valitsin tulla uskoon ja liittyä helluntaiseurakuntaan teininä, vaikka vanhempani ovat uskontoja halveksuvia agnostikkoja. Heistä oli kammottavaa että heidän lapsensa jolle oli pienestä asti opetettu luonnontieteestä ja miten se tekee taikauskot turhiksi, kääntyi niiden vanhojen taikauskojen puoleen. Toinen isompi hyväksymisongelma tuli kun valitsin ulkomaisen aviomiehen.
[/quote]
Mä pettyisin mua, jos omasta lapsestani tulisi kaltaisesi. Yritämme opettaa lapsillemme tieteen kautta kaikki maailman ihmeet, ja oli jotenkin musertavaa lukea, että fiksujen vanhempien lapsesta voi silti tulla tuollainen sekopäähihhuli. Harmi. Olisit kuunnellut vanhempiasi.
Hyväksyisin täysin. He ovat erillisiä ihmisiä, omine ajatuksineen. Toivon vain että ovat onnellisia, valitsevatpa mitä tahansa.
Itseäni ei ole aina hyväksytty. Pääsyy on se, että valitsin tulla uskoon ja liittyä helluntaiseurakuntaan teininä, vaikka vanhempani ovat uskontoja halveksuvia agnostikkoja. Heistä oli kammottavaa että heidän lapsensa jolle oli pienestä asti opetettu luonnontieteestä ja miten se tekee taikauskot turhiksi, kääntyi niiden vanhojen taikauskojen puoleen. Toinen isompi hyväksymisongelma tuli kun valitsin ulkomaisen aviomiehen.
Jokainen valitsee lopulta itselleen sopivat arvot. Oikeastaan olisi tervettä kannuttaa lastaan ajattelemaan omilla aivoillaan, koska pakkosyötön uhri saattaa langeta myöhemmin muihinkin ulkopuolisiin aivopesuyrityksiin.