Milloin tiesit, että suhde on tullut tiensä päähän?

Up

Mies alkoi viihtymään kaikkialla muualla paitsi kotona ja kaikkien muiden seura oli parempaa.

Ajattelin, että kyllä tästä vielä noustaan ja yritin järjestää puoli pakolla yhteistä aikaa. Mentiin sitten ulos syömään ja vaivaantuneen hiljaisuuden sekä kiusantuneisuuden vallitessa, vihdoin tajusin, että meillä ei ole enää mitään yhteistä tai sanottavaa toisillemme. Mies siinä vastapäätä olikin aivan vieras. Joku toinen keneen joskus rakastuin.

Lähdimme eri suuntiin eikä kaduta, vaikka olinkin rikki aika pitkään.

Mies uhkasi kännipäissään tappaa. Oli onneksi sammunut ennenkuin tulin kotiin (mulla ei ollut mitään muuta paikkaa, minne mennä). En uskaltanut heti jättää mutta aloin kaikessa hiljaisuudessa järjestellä asuntoa itselleni muualta.

Kyllä tänään taas on tuntunut siltä kun mies on pelannut aamukymmenestä. Jossain vaiheessa kävi syömässä.

Kun yhden riidan jälkeen tajusin, etten enää välitä hyvitellä ja hakea sovintoa. Tuntui että aivan sama. En vain jaksanut taas samaa taas kerran.

Ja kun oltiin oltu pari viikkoa erillään, ei ollut edes enää sanoja mitä olisin toiselle sanonut. Muutaman kerran puhelimessa juteltiin, avainjuttuja ja muita pikkuasioita.

Vuosi meni toipumisessa. Pitkä suhde kuitenkin, kymmenkunta vuotta. 

Kun tulin kolmen viikon pelireissulta kauheassa krapulasta ja heti taksista noustuani huomasin jänikset istumassa ulko-oven vierustalla.

Menin miehen kanssa ystäväni luo aloittelemaan ja jo alkuillasta mies alkoi tekemään tuttavuutta kaverini kaverin kanssa.
Kumpikaan meistä ei tuntenut tätä naista. Alkuun ajattelin, että siinähän juttelevat, mutta humalatilan kasvaessa mieheni alkoi yhtäkkiä suutelemaan tämän naisen kanssa. Lamaannuin täysin, en alkanut huutamaan tai puuttunut asiaan mitenkään. Lähdin pois ja mies tuli perässä, asuimme tuolloin yhdessä ja menimme hiljaisina kotiin. Sinne päästyämme mies vaihtoi Facebookin parisuhde statuksen sinkuksi ja meni nukkumaan. Seuraavan päivän aikana keräsi tavaransa ja lähti. Viikon päästä oli facebookissa ilmoitus, että ovat alkaneet seurustemaan. Olivat kuukauden yhdessä ja heidän eron jälkeen mies tuli humalassa selittämään minulle, kuinka katuu tätä "vaihtoa". Itse teki mieli silloin antaa miehelle mitali kaulaan, koska suht heti hänen lähdön jälkeen löysin 100 kertaa paremman miehen.

miehellä oli uusi kaveri, nainen. Se ei minua vielä kamalsti häirinnyt, mutta kun mies sanoi, ettei tule koskaan luopumaan tästä naisesta. Niin sitten "kaverisuhde" alkoi häiritsemään. Onneksi tajusin ja heräsin todellisuuteen.

Kun kämpän irtaimisto on paskana, verta valuu ja kumpikin itkee.

Mietin tässä juuri, että pitäisikö erota. Asutaan yhdessä, suhdetta takana vajaa kaksi vuotta. Tuntuu kuin oltaisiin vaan kämppiksiä, seksiä on harvoin, vain pari kertaa kuussa. En tunne olevani onnellinen ja kaipaan omaa rauhaa ja yksinoloa. Kuitenkin rakastan poikaystävääni ja ajatus eroamisesta tuntuu vaikealta, mutta samalla helpottavalta.

Kauhean lomamatkan jälkeen. Se huipentui siihen, että lomapaikasta poislähtiessä mies huusi minulle lentokentällä kanssamatkustajien kuullen, kuinka tyhmä olen.

Tätä ennen oli paaaljon kaikenlaista jo vuoden ajan ainakin, mutta tuo oli se hetki. Tajusin, että tätä ei vaan tarvitse sietää enää yhtään.

Itse ollut samma tilanteessa, päädyin eroon. Ensin tuntuu pahalta ja itkee jonkun aikaa niin paljon ja luulee että sydän oikeasti menee rikki, mutta pitkällä tähtäimellä tulee onnellisemmaksi. 

Tutkiskele sisintäsi. Kyllä sinä tiedät sitten mikä on parhaaksi sinulle.

Kun yllätin itseni toivomasta, että mies pettäisi tai löisi. Saisi syyn eroon. Tajusin, ettei hyvässä parisuhteessa toivo tämmöistä ja se oli sitten siinä, vaikka mitään riitoja tms ei ollut. Hyvä mies, rakkaus vain loppui kolmessa vuodessa. Onneksi lähdin, nyt olen ollut 5 vuotta paljon paremmassa suhteessa ja vauvakin syntyi.

Nyt. Mies poissa ja on ihanan rauhallista. En vaan jaksa enää sitä ihmistä ja kaikkea paskaa.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 17:42"]

Kun huomasin että olin helpottunut ja onnellinen kun mies ei ollut kotona esim eri työvuorossa. Mietin myös että tuskin itkisin jos yllättäen kuolis, lähinnä vituttaisi jos joutuisi selvittää kuolinpesää. Muutin pois ja erottiin.

[/quote]

Apua, mä olen just kanssa usein lähinnä helpottunut kun se ei ole kotona ja saan olla rauhassa. En koskaan ikävöi sitä. Kyllä mä silti välitän, mutta meillä on niin paljon muitakin ongelmia että väsyttää ja ahdistaa. Olen vakavasti harkinnut eroa.

Kun mies ei tullut viikkoon kotiin.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 20:31"]miehellä oli uusi kaveri, nainen. Se ei minua vielä kamalsti häirinnyt, mutta kun mies sanoi, ettei tule koskaan luopumaan tästä naisesta. Niin sitten "kaverisuhde" alkoi häiritsemään. Onneksi tajusin ja heräsin todellisuuteen.
[/quote]

Hui! Piti tosiaan miettiä oonko tän kirjoittanut :0 Ihan tasan samaa olin tulossa kirjottamaan

Kun tajusin että minulla on seksuaalisia tunteita toista miestä kohtaan. Mitään seksiä ei tapahtunut eikä mies ollut syy eroon, mutta ne tunteet havahduttivat huomaamaan että haluan vielä elää ja rakastaa ja harrastaa seksiä. Aloin haluta enemmän hyvää itselleni. Ja tiesin että tässä suhteessa olisin uhrannut itseni. Valitsin minut eikä kaduta.

Olimme tehneet valmiiksi suunnitelmat minun muuttamisestani miehen luo ulkomaille, työpaikkakin oli valmiina. Soitin miehelle aamuvarhain ja puhelimeen vastasi uninen nainen, joka ei ollenkaan ymmärtänyt, mitä minä halusin hänen miesystävästään.

Vieläkään en ymmärrä, miten ja milloin miehen oli tarkoitus pysäyttää minun muuttopuuhani.

Kun miehen ollessa työmatkalla kotona oli ihanan vapaa olla. Ei kyräilyä eikä kyttäämistä. Jännittyneisyys alkoi aina jo häntä hakiessa lentokentältä. Kun toinen on pois, huomaa asioita eri lailla kuin hänen läsnäollessaan.