Miten te nepsyihmiset selviätte sen asian kanssa, että voimavaranne on vähäisemmät kuin tavallisella ihmisellä?

Yliopiston luentojen nopeat ryhmäkeskustelut sekoittaa mun pään jo aika hyvin mutta keipinä opiskelemaani alaa (ranskan kieli) ja mielialalääke Venlafax ahdistuskohtauksiin auttavat mua jaksamaan arjessa. Nyt yliopistossa mua on alkanut kiinnostamaan myös muut alat ja tekis mieli ehkä vielä joskus toisen yliopistotutkintokin opiskella ehkä psykologian alalta. Oon siis opiskellut viime kesänä sivuaineopintoina avoimen yliopiston puolella kolme psykologian perusopintojen kurssia ja nyt tänä kevätlukukaudella opiskelen viimeiset 2 psykologian perusopintojen kurssia avoimessa yliopistossa.

T: asperger ranskan kielen pääaineopiskelija Helsingin yliopistosta

Olen 60-luvun lopulla syntynyt. Kun olin lapsi vanhempani tulivat töistä kotiin, tekivät ruokaa ja loppuilta katseltiin televisiota tai lueskeltiin. Sitten käytiin iltakävelyllä ehkä 15-20 minuutin lenkki.  

Ei kukaan ravannut iltoja harrastuksissa tms eikä oletettu ihmisten olevan loputtoman aktiivisia koko ajan.

Ja sai olla hiljaa eikä tarvinnut leikkiä sosiaalista.

Tsemppiä kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jaksavat käydä töissä kroonisesta kivusta kärsivät, muuten sairaat, omaishoitajat, surun vallassa olevat, päihdeongelmaisen kanssa asuvat? Joo, rankkaa on monella. Jos kotona saa levätä, se on jo paljon, eikä muuten mikään itsestäänselvyys.

Ja tällä sinä halusit kertoa sitä että? Esimerkiksi Ruotsissa Asperger-diagnoosi on suora peruste työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Tarkoitatko, että jos saa vaikka lapsena diagnoosin, voi olla varma siitä, että aikuisena pääsee suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle? Tuohan on kamalaa! Sinänsä uupumus on tosi hyvä nostaa esiin tässäkin keskustelussa, sillä siitä puhutaan ihan liian vähän. Pojallani on siis Asperger, eikä missään lukemassani oikein puhuttu uupumuksesta ennen kuin luin Paula Tillin haastattelun. Siinä paikassa tiesin, mikä auttaisi lastani yläkoulussa eli lyhennetyt koulupäivät ja siitä alkoikin "uusi elämä". Meille oli puhuttu vain siitä onkohan poika masentunut ja ryhmäterapia tekisi hyvää (siis vain LISÄÄ pituutta päiviin!) jne. Mutta se, mikä pojallani on auttanut nyt isompana on se, että tekee sitä, mistä on oikeasti kiinnostunut. Aspergerilla usein riittää loputtomasti energiaa ja keskittymiskykyä siihen, mistä on intohimoisen kiinnostunut. Pojallani tämä juttu on onneksi autot ja kuljetusala ja kun opiskelee nyt rekkakuskiksi, mitkä vaan työajat harjoittelussa käyvät, ei uuvu ollenkaan samalla tavalla kuin yläkoulussa kahdessa tunnissa. Eli siis poikani tapauksessa olisi ollut ihan hirveää, jos epämotivoituneelle 13-vuotiaalle olisi sanottu, että ei hätää, pääset suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle :( . Toki jos siihen on oikeasti tarve, soisin sen saatavan riittävän helposti, mutta ei nyt sentään automaattisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jaksavat käydä töissä kroonisesta kivusta kärsivät, muuten sairaat, omaishoitajat, surun vallassa olevat, päihdeongelmaisen kanssa asuvat? Joo, rankkaa on monella. Jos kotona saa levätä, se on jo paljon, eikä muuten mikään itsestäänselvyys.

Ja tällä sinä halusit kertoa sitä että? Esimerkiksi Ruotsissa Asperger-diagnoosi on suora peruste työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Tarkoitatko, että jos saa vaikka lapsena diagnoosin, voi olla varma siitä, että aikuisena pääsee suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle? Tuohan on kamalaa! Sinänsä uupumus on tosi hyvä nostaa esiin tässäkin keskustelussa, sillä siitä puhutaan ihan liian vähän. Pojallani on siis Asperger, eikä missään lukemassani oikein puhuttu uupumuksesta ennen kuin luin Paula Tillin haastattelun. Siinä paikassa tiesin, mikä auttaisi lastani yläkoulussa eli lyhennetyt koulupäivät ja siitä alkoikin "uusi elämä". Meille oli puhuttu vain siitä onkohan poika masentunut ja ryhmäterapia tekisi hyvää (siis vain LISÄÄ pituutta päiviin!) jne. Mutta se, mikä pojallani on auttanut nyt isompana on se, että tekee sitä, mistä on oikeasti kiinnostunut. Aspergerilla usein riittää loputtomasti energiaa ja keskittymiskykyä siihen, mistä on intohimoisen kiinnostunut. Pojallani tämä juttu on onneksi autot ja kuljetusala ja kun opiskelee nyt rekkakuskiksi, mitkä vaan työajat harjoittelussa käyvät, ei uuvu ollenkaan samalla tavalla kuin yläkoulussa kahdessa tunnissa. Eli siis poikani tapauksessa olisi ollut ihan hirveää, jos epämotivoituneelle 13-vuotiaalle olisi sanottu, että ei hätää, pääset suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle :( . Toki jos siihen on oikeasti tarve, soisin sen saatavan riittävän helposti, mutta ei nyt sentään automaattisesti.

Eiköhän se ole ihan _mahdollisuus_ siihen työkyvyttömyyseläkkeeseen jos ei kertakaikkiaan pärjää. Moni Asperger jaksaa yhteiskunnan oravanpyörässä aikansa. Pelleily ja roolin esitteäminen vie kuitenkin lopulta aika monen voimat ja elämänhalun.

Hankalaa on, mutta jotain olen saanut kehitettyä helpottaakseni elämää.

Esimerkiksi suihkussa käyminen on itselleni todella raskasta, niin pesen useimmiten kehon ja hiukset erillisinä päivinä.

Siivoan asuntoni niin, että yhdelle päivälle on varattu vain yksi huone, kuten keittiö. Joskus jaan myös erillisille päiville esimerkiksi tasot ja lattiat. Pesen usein pyykkiä samaan aikaan kun otan päiväunet. Kokkaan vain helppoa ja yksinkertaista ruokaa.

Aina on mukavat vaatteet päällä ja minnekään en lähde ilman vastamelukuulokkeita :)

Minulla on varmasti ADD ja ikäviä asioita pitää tehdä vain pieni aika kerrallaan vaikka munakellon kanssa. Siinä yksi selviämiskeino ja to-do listat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jaksavat käydä töissä kroonisesta kivusta kärsivät, muuten sairaat, omaishoitajat, surun vallassa olevat, päihdeongelmaisen kanssa asuvat? Joo, rankkaa on monella. Jos kotona saa levätä, se on jo paljon, eikä muuten mikään itsestäänselvyys.

Ja tällä sinä halusit kertoa sitä että? Esimerkiksi Ruotsissa Asperger-diagnoosi on suora peruste työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Tarkoitatko, että jos saa vaikka lapsena diagnoosin, voi olla varma siitä, että aikuisena pääsee suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle? Tuohan on kamalaa! Sinänsä uupumus on tosi hyvä nostaa esiin tässäkin keskustelussa, sillä siitä puhutaan ihan liian vähän. Pojallani on siis Asperger, eikä missään lukemassani oikein puhuttu uupumuksesta ennen kuin luin Paula Tillin haastattelun. Siinä paikassa tiesin, mikä auttaisi lastani yläkoulussa eli lyhennetyt koulupäivät ja siitä alkoikin "uusi elämä". Meille oli puhuttu vain siitä onkohan poika masentunut ja ryhmäterapia tekisi hyvää (siis vain LISÄÄ pituutta päiviin!) jne. Mutta se, mikä pojallani on auttanut nyt isompana on se, että tekee sitä, mistä on oikeasti kiinnostunut. Aspergerilla usein riittää loputtomasti energiaa ja keskittymiskykyä siihen, mistä on intohimoisen kiinnostunut. Pojallani tämä juttu on onneksi autot ja kuljetusala ja kun opiskelee nyt rekkakuskiksi, mitkä vaan työajat harjoittelussa käyvät, ei uuvu ollenkaan samalla tavalla kuin yläkoulussa kahdessa tunnissa. Eli siis poikani tapauksessa olisi ollut ihan hirveää, jos epämotivoituneelle 13-vuotiaalle olisi sanottu, että ei hätää, pääset suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle :( . Toki jos siihen on oikeasti tarve, soisin sen saatavan riittävän helposti, mutta ei nyt sentään automaattisesti.

Eiköhän se ole ihan _mahdollisuus_ siihen työkyvyttömyyseläkkeeseen jos ei kertakaikkiaan pärjää. Moni Asperger jaksaa yhteiskunnan oravanpyörässä aikansa. Pelleily ja roolin esitteäminen vie kuitenkin lopulta aika monen voimat ja elämänhalun.

Joo, okei, itse vain tosiaan ajattelin, että olisi ollut suorastaan tuhoisaa jotenkin mainostaa tällaista teinipojalle. Tietysti voi ajatella, että ajatusmalli yhteiskunnassamme on aika sairas, jos esim. Aspergerien kyvyille ei löydy käyttöä, vaan pitää vain yrittää olla kuten muut. No, sairashan tämä on.