Lue keskustelun säännöt.
Voiko lääkärille mennessä kirjaa ylös vihkoon oireet ja ottaa vihkon esille lääkärille vai onko noloa?
04.01.2022 |
Ja sitten luetella siitä kaikki oireet, vihkostaa
Kommentit (30)
Ei ole noloa. Mitä tarkemmat muistiinpanot, sitä parempi. Noloa on mennä lääkärille ja selittää, että "on minulla verensokerimittari mutta en nyt yhtään muista mitä lukemia se aamuisin näyttää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paperi ei ole nolo. Mutta vihko on. Syy on tässä: vihkon kanssa vastaanotolle tulevat vaikuttavat pitävän jatkuvasti kirjaa oloistaan ja paljastuvat lähes aina erikoisiksi neurootikoiksi. Ne jotka tulevat paperin kanssa ovat aina vain hyvin valmistautuneita kansalaisia. Eli kirjaa ne jutut paperille. :)
Minä kirjaan kaiken muistiin ja annan paperin lääkärille. Lääkäri haluaa joka tapauksessa kuulla asiat potilaan kertomana (= änkyttämänä ja puoliksi unohtamana), mutta paperi on silti usein tarpeellinen.
Minä epäilin verenpaineongelmaa, hankin mittarin ja tein parin viikon tilastot lääkärille valmiiksi. Sain reseptin heti mukaan, eikä tarvinnut jäädä norkoilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Rokottamattomathan menevät lääkärille ihan tuppisuuna, mitä nyt vittuilevat, että sinähän se olet lääkäri, tutki mikä on vikana ja paranna.
rokotetut taas eivät edes pääse lääkäriin, kun rokottamattomat vievät kaikki tehohoitopaikat. hähähää
olet nolo, mutta lääkärillä on vaitiolovelvollisuus. ei se kerro noloudestasi muille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ei riitä. Yhdelle lääkärikäynnille on kellotettu 10-15 minuuttia, joka sisältää myös lääkärin jälkikäteen tietojärjestelmään tekemät kirjaukset. Näin ainakin työterveydenhuollossa Terveystalolla.
Miksikö 10-15 minuuttia? Työterveyslääkärille aikavaraus on 10 minuuttia, yleislääkärille 15 minuuttia.
Minulla on aina vihko, jossa nyt esim verenpainemittaukset yli vuoden ajalta. Viimeksi uusi lääkärini katsoi koko sarjaa, vaikka laitoin tietenkin uusimmat esille, kun annoin vihkon hänelle.
Ap, ota vihko tai kirjoita uusimmat irtopaperille, ihan sama, kunhan lääkäri saa tarvitsemansa tiedon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paperi ei ole nolo. Mutta vihko on. Syy on tässä: vihkon kanssa vastaanotolle tulevat vaikuttavat pitävän jatkuvasti kirjaa oloistaan ja paljastuvat lähes aina erikoisiksi neurootikoiksi. Ne jotka tulevat paperin kanssa ovat aina vain hyvin valmistautuneita kansalaisia. Eli kirjaa ne jutut paperille. :)
Minä kirjaan verensokerimittaukset, hiilarit ja insuliinipistokset vihkoon, samaan vihkoon kirjaan myös verenpainemittaukset. Pidän välillä ruokapäiväkirjaa. Ensinnäkin se helpottaa vaikeahoitoisen ykköstyypin diabeteksen hoidossa kun voin itsekin selailla muistiinpanoja ja olen saanut kiitosta hoitohenkilökunnalta koska olen näin "neuroottinen" ja kiinnostunut hoitamaan itseäni mahdollismman hyvin. Minua ei haittaa "erikoisuuteni".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paperi ei ole nolo. Mutta vihko on. Syy on tässä: vihkon kanssa vastaanotolle tulevat vaikuttavat pitävän jatkuvasti kirjaa oloistaan ja paljastuvat lähes aina erikoisiksi neurootikoiksi. Ne jotka tulevat paperin kanssa ovat aina vain hyvin valmistautuneita kansalaisia. Eli kirjaa ne jutut paperille. :)
Minä kirjaan verensokerimittaukset, hiilarit ja insuliinipistokset vihkoon, samaan vihkoon kirjaan myös verenpainemittaukset. Pidän välillä ruokapäiväkirjaa. Ensinnäkin se helpottaa vaikeahoitoisen ykköstyypin diabeteksen hoidossa kun voin itsekin selailla muistiinpanoja ja olen saanut kiitosta hoitohenkilökunnalta koska olen näin "neuroottinen" ja kiinnostunut hoitamaan itseäni mahdollismman hyvin. Minua ei haittaa "erikoisuuteni".
On vaivoja, jotka on hyvä kirjata vihkoon ja vaivoja, joiden kirjaaminen isoon vihkoon vaikuttaa vähän enemmän päävialta kuin joltain, mikä vaatii pidempää seurantaa. Kaikkia aivastuksia ei kannata kirjata jatkuvasti, verensokerit taas kannattaa. Äkillisten oireiden kirjaaminen vihkoon ja sen sivun repäisy mukaan lääkäriin on ihan hyvä, ei sitä koko vihkoa tarvise mukaan ottaa. Ellei pyydä lääkäriä tulostamaan hoito-ohjeita, jotka liimaa kotona siihen vihkon sivulle oireiden kaveriksi. Edelliset jutut vihkossa useamman vuoden takaa ei anna aihetta epäillä luulotautisuutta. Vähän sellainen aikuisen neuvolakortti eli terveyspäiväkirja.
Itse pyydän usein kirjallisena hoito-ohjeet, kipuilevana ja huonosti nukkuneena ei aivot ole parhaimmillaan omaksuakseen uutta asiaa, joka pitäisi muistaa.
Jos teet noin, lääkärin velvollisuus on myös huolestua muististasi, ap. Eli joudut Alzheimer-testiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos teet noin, lääkärin velvollisuus on myös huolestua muististasi, ap. Eli joudut Alzheimer-testiin.
En yhtään ihmettele että palstan tädit on orastava Alzheimer -iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paperi ei ole nolo. Mutta vihko on. Syy on tässä: vihkon kanssa vastaanotolle tulevat vaikuttavat pitävän jatkuvasti kirjaa oloistaan ja paljastuvat lähes aina erikoisiksi neurootikoiksi. Ne jotka tulevat paperin kanssa ovat aina vain hyvin valmistautuneita kansalaisia. Eli kirjaa ne jutut paperille. :)
Minä kirjaan verensokerimittaukset, hiilarit ja insuliinipistokset vihkoon, samaan vihkoon kirjaan myös verenpainemittaukset. Pidän välillä ruokapäiväkirjaa. Ensinnäkin se helpottaa vaikeahoitoisen ykköstyypin diabeteksen hoidossa kun voin itsekin selailla muistiinpanoja ja olen saanut kiitosta hoitohenkilökunnalta koska olen näin "neuroottinen" ja kiinnostunut hoitamaan itseäni mahdollismman hyvin. Minua ei haittaa "erikoisuuteni".
On vaivoja, jotka on hyvä kirjata vihkoon ja vaivoja, joiden kirjaaminen isoon vihkoon vaikuttaa vähän enemmän päävialta kuin joltain, mikä vaatii pidempää seurantaa. Kaikkia aivastuksia ei kannata kirjata jatkuvasti, verensokerit taas kannattaa. Äkillisten oireiden kirjaaminen vihkoon ja sen sivun repäisy mukaan lääkäriin on ihan hyvä, ei sitä koko vihkoa tarvise mukaan ottaa. Ellei pyydä lääkäriä tulostamaan hoito-ohjeita, jotka liimaa kotona siihen vihkon sivulle oireiden kaveriksi. Edelliset jutut vihkossa useamman vuoden takaa ei anna aihetta epäillä luulotautisuutta. Vähän sellainen aikuisen neuvolakortti eli terveyspäiväkirja.
Itse pyydän usein kirjallisena hoito-ohjeet, kipuilevana ja huonosti nukkuneena ei aivot ole parhaimmillaan omaksuakseen uutta asiaa, joka pitäisi muistaa.
Y H Y Y Y ON NIIN ITKUINEN JA PAHA OLO KUN KIPUILEN SEN KANSSA ETTEN SAA UNTA Y H Y Y Y JA KAKSI LÄÄKÅRIKÄYNTIÄ VIIKOSSA ON MINULLE LIIAN VÄHÄN Y H Y Y Y 😩😫😩😫😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika ei riitä. Yhdelle lääkärikäynnille on kellotettu 10-15 minuuttia, joka sisältää myös lääkärin jälkikäteen tietojärjestelmään tekemät kirjaukset. Näin ainakin työterveydenhuollossa Terveystalolla.
Miksikö 10-15 minuuttia? Työterveyslääkärille aikavaraus on 10 minuuttia, yleislääkärille 15 minuuttia.
Höpö höpö, lääkäri lukee vaikka ranskalaisilla viivoilla luetellut oireet 20 sekunnissa. Jos potilas alkaa niitä siinä paikan päällä muistella ja niistä puhua, siihen menee paljon kauemmin.
Voi kirjata ylös. Parempi se on niin lääkärillekin, jotta tulee sanottua kaikki oireet eikä unohda osaa. Näin helposti käy vastaanotolla.
Jos olisin lääkäri laittaisin tuollaiset vihkotädit kyllä luulosairaskategoriaan ja vähän äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Minä kirjaan kaiken muistiin ja annan paperin lääkärille. Lääkäri haluaa joka tapauksessa kuulla asiat potilaan kertomana (= änkyttämänä ja puoliksi unohtamana), mutta paperi on silti usein tarpeellinen.
Minä epäilin verenpaineongelmaa, hankin mittarin ja tein parin viikon tilastot lääkärille valmiiksi. Sain reseptin heti mukaan, eikä tarvinnut jäädä norkoilemaan.
Lääkärin näkökulmasta toimivaa on ollut lappu, johon on kirjattuna ranskalaisin viivoin kysyttävät asiat/huolet. Esimerkiksi:
Kilpirauhaslääkeannos ? (Väsymys, palelu, kuukautishäiriöt)
Vasemman polven kipu
Seuraava papakoe?
Reseptit (Burana, Propral, Thyroxin)
Eli potilas muistaa, mistä haluaa kysyä ja jutella. Oleelliset oireet listattuna. Uusittavat reseptit kirjattuna. Vastaanoton lopussa voi antaa lääkärille lapun, joka toimii sitten muistin apuna, että tulee saneltua kaikki.
Kukaan lääkäri ei pidä muistilappua nolona. On paljon helpompaa kysyä "Tuliko kaikki sun listalta nyt käsiteltyä?" kuin se, että vastaanoton jo loputtua potilas odottaa käytävällä ja pyytää että "unohdin pyytää lähetteen papakokeeseen ja uusitko reseptit kun jotain oli loppu".
Verenpaineasioissa vihko on hyvä, voi vertailla viime viikon verenpaineita viimekeväisiin. Samoin sitten esim. päänsärkypäiväkirja toimii esim. kalenterissa.
t. terveyskeskuslääkäri
Jos omien vaivojen oireet täytyy kirjoittaa ylös niin mitä kaikkea muuta tärkeää elämässä ei muista, kysyn vaan.
Eli teillä on niitä vaivoja sadoittain että oikein kirjaa täytyy pitää?
Nyt ymmärrän miksi eutanasia on tärkeää.
Ei ole noloa. Teen itse niin koska häkellyn aina siinä vastaanottotilanteessa ja unohdan asioita.