Miehesi ensirakkaus?

Vain av-mamma, vain av-mamma... *huoh*

En ole mustis mieheni ensirakkaudelle, kuknka voisinkaan olla itselleni mustasukkainen :) Mies myös minun ensirakkaus. Tavattiin vasta lähempänä kolmeakymppiä. Mutta kuvitteellisessa tilanteessa tuskin olisin jos hän vain rakastaisi minua elämänsä rakkautena, jota siis olen nytkin.

Olin ensimmäinen :)

En voi olla mustasukkainen sellaiselle, jota en tunne enkä tiedä.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 22:25"]Oletko mustis miehesi ensimmäiselle Naiselle? Naiselle, jonka kanssa hän on muuttanut pois vanhempiensa luota, opiskellut, mennyt ekaa kertaa kihloihin yms. Nainen on jäänyt varmasti miehen vanhempien mieleen ensimmäisenä miniänä ja heillä on paljon hänestä muistoja.
Minä olen tosi mustasukkainen miehen exälle siitä etten ollut ensimmäinen :(
[/quote] En, koska minä olen se nainen. 22 yhteistä vuotta takana.

No en ole todellakaan. Mulla on omaakin elettyä elämää takana, ensirakkauden lisäksi avioliitto ja lapsiakin samoin kuin kumppanilla. Ei niistä kaikista kerkiä millään olemaan mustis, kun keskittyy tähän päivään.

Ensirakkaus oli teinirakkaus, loppu kun suhde oli lähinnä sisarusmainen. Kotikaupungissa joten vanhemmat toki tunsivat tytön, mutta eiköhän usein aika selvää, että vaikka olisi pitkä suhde, niin ei ne ns. teinirakkaudet kestä. Pari toista vakavaa suhdetta sen jälkeen, mutta eivät kihloihin asti päässeet tai lapsia tehneet. Toinen kamala akka, eli ei syytä olla mustis ja toinen minua joku 15 vuotta vanhempi mukava nainen, mutta liian yhteensopimaton miehelleni. Me olemme ihan unelmapari ja tämä mukava naikkonen sitä paitsi asuu kotimaassaan Irlannissa niin eipä taida mielessä tai lähiseuduilla hän pyöriä.

Ap täällä. Minä en ole mieheni ensimmäinen ja se ketuttaa vaikka ollaan jo ihan aikuisia. Olen niin mustis kun appivanhemmat ovat miehen exän vanhempien kanssa tekemisissä :-( minun vanhempien kanssa ei ole tekemisissä lainkaan.

Kai tuon ensirakkaus oli ensimmäinen vaimo. :) Olivat yhdessä pari vuotta joista puoli vuotta naimisissa. Sen jälkeen mies viihtyi kymmenisen vuotta sinkkuna, yhdenyön juttuja oli ja pari-kolme jotain seurustelusuhdettakin. Sen jälkeen me tapasimme. 

En todellakaan ole jostain vanhoista heiloista mustasukkainen, miksi ihmeessä olisin? :D

En ole. Mieheni exät (3) olivat kamalia. Sekä mieheni että vanhempiensa mielestä.

Olet varmasti osittain siksi pidetty anoppilassa; heillä on noita-akkoja, mihin verrata. Anoppini ei ole muuten ihan helpoin ihminen, mutta on selvästi kiitollinen, että hänen ainoalla pojallaan on nyt hyvä vaimo.

Lol mun miehellä on lapsikin ekan avokkinsa kanssa. Itse olen tosin eka vaimo. Olen kyllä katkera ja mustis kun miehellä lapsi jonkun toisen kanssa ja minä en voi saada lapsia ollenkaan. Raastavaa.

En edes tiedä kuka on mieheni ensirakkaus, eikä hän tiedä minun.

Ap linjoilla. No, mun mies oli ensirakkautensa kanssa jotain 10v.yhdessä. Mä en vaan pääse yli tästä mustasukkaisuudesta vaikka ollaan oltu vuosi yhdessä :-(

Anne -nuken kanssa tosi kiihkeä ja kuuma suhde.

No mä olen ainoa jonka kanssa mies on ollut yli 3kk ja ainoa jonka kanssa on asunut yhdessä (ja käytännössä ollaan heti alettu asumaan yhdessä kun suhde alkoi) että eipä tarvi olla. Edelliset kumppanit on myös olleet pettäjiä. Yhdellä kyllä tosi suuret luulot itsestään. En ole kateellinen eikä häiritse.


Ajattele että tuon kaiken jälkeen mies on kuitenkin valinnut sinut. Jos olisit huonompi kuin ex, mies olisi heti tajunnut olla aloittamatta kanssasi mitään vakavampaa. Hän näkee siis sinussa jotain enemmän kuin aiemmissa kumppaneissaan. Se voi olla jotain konkreettista tai sitten yksinkertaisesti sovitte yhteen paremmin. Joten turhaan murehdit, hän ei vaan ollut tavannut sinua vielä ;)

Oma mieheni oli ollut vajaa 10v naimisissa ennen kuin tavattiin, ja seurustellut 3 kertaa sen lisäksi. Minä olin seurustellut kerran. En ole koskaan ollut mustasukkainen aiemmista suhteista, eikä mieheni minun. Olemme puhuneet aiemmista kokemuksistamme avoimesti. Ne ovat osa meidän kummankin historiaamme ja tärkeitä tiedostaa.

Elämä on kuitenkin nyt, ja siihen keskitymme. Meillä on perhe ja parisuhde, olemme onnellisia yhdessä. Kumpikin kertoo ja osoittaa rakastavansa. Olemme toistemme parhaat ystävät.

Jos joskus olisin mustasukkainen, kertoisin miehelleni. Ihmisyyttä se vain on.

En ole mustasukkainen itselleni. En myöskään sille ekalle ihastukselle tai "panolle".

En ole, vaikka toisinaan tulee mieleen asioita joita minä koen ensimmäistä kertaa, ja hän on ne jo kokenut jonkun toisen kanssa. Mieheni oli siis minulle ensimmäinen kaikessa, seksissä, yhteenmuutossa yms. Hänellä ei onneksi lapsia ole entuudestaan. joskus on tullut esim ajateltua että joskus hän on rakastanut jotain toista ehkä jopa yhtä paljon kuin minuakin, mutta en näitä ääneen ole sanonut, ne nyt vaan on omia hölmöjä ajatuksia, sillä minut hän loppujen lopuksi valitsi vaimokseen ja lapsilleen äidiksi.

Kyllä mua joskus vituttaa. mutta lapsi meille oli molemmille ensimmäinen ja se oli hyvä niin. Oltiin samalla sivulla.

Ei muuten mutta anoppi ja miehen sisko jaksavat vieläkin ikävöidä miehen ensimmäistä tyttöystävää, oli silloin 18v ja seurustelivat kaksi vuotta. Nyt 12vuotta yhdessä ja saamme joka kerta vielä kuulla hänestä kuinka oli niin ihana heidän mielestään. Itseä se korpee siksi, kun hän petti miestäni usein ja ihan hirveillä tavoilla. Pahin mitä kuulin miehen ystävältä oli se, kun juotti miehelle unilääkkeet että pääsi itse miehen parhaan ystävän kanssa sänkyyn. Harmittaa niin kovin miehen puolesta miten kovin hän on joutunut kärsimään :( Anoppi kutsui kyseisen naisen häihimme ilman että tiesimme, kertoi vasta jälkikäteen kun ihmetteli miksei tullut paikalle. Ristiriitaisinta tässä on se, kun äitini kerran puhui lomamatkasta missä oli mukana silloinen poikaystäväni (olin 17v) niin anoppi loukkaantui verisesti kuinka äitini vielä muistelee eksääni, ettei hänen poikansa siis kelpaa.. :(