Lue keskustelun säännöt.
Millaiset muistot peruskouluasteen ruokailuista, mitkä koulun ruoat olivat hyviä ja mitkä pahoja?
03.01.2022 |
Itse olen aloittanut kansakoulussa opintieni eli neljä ensimmäistä opinvuottani pienessä maalaiskunnan kansakoulussa. Kansakoulun jälkeen menin sitten tai silloin pyrittiin pääsykokein yksityiseen oppikouluun naapurikaupunkiin. Mutta mennäkseni kansakoulun aikaiseen ruokailuun koulussa, niin vieläkin tänä päivänä olen joskus muistellut niitä ruokataukoja kansakoulun alkuvuosien aikana. Nimittäin ensimmäisen ja toisen luokan opettajana oli sellainen tyranni opettaja, että oksat pois kaikin puolin kurin pidossaan aivan kamala opettaja. Nykypäivänä sen kaltaisesti toimiva opettaja olisi alta aikayksikön poliisin tutkinnan alla ja pantaisiin viralta pois.
On jäänyt mieleeni muitaakseni ensimmäisen/ toisen luokan ruokailu ennen pääsiäislomaamme; ja koulussamme oli keittäjä valmistanut viimeisen koulupäivän ateriaksemme ennen pääsiäislomalle siirtymistä mämmiä. Mämmiä ja maitoa. Itse en tykännyt juoda maitoa, ja sitä ei kotonakaan pakotettu juomaan, mutta koulussa kyllä oli pakko ottaa emalimukiin edes pieni määrä maitoa ruoan kanssa. Ja en myöskään silloin lapsena vielä ollut maistanut mämmiäkään, vaikka kotona sitä tietenkin äitimme valmisti itsekkin pääsiäiseksi. Mutta tietenkin meidän kansakoulumme eka ja toka luokan naisopettajatar pakotti syömään mämmiä. Ja eihän se ruokatunnin aikana kaikkien mieluinen ruoka ollut, mutta ei auttanut nurista, piti vaan syödä, ja kaikkihan sitä ei olisi huolineet syödä. Arvatkaapa, miten tämä hirmuopettajatar toimi? No, hänpä jättikin päivän viimeisen oppitunnin jälkeen syömään mämmiannoksensa loppuun heidän kohdalla, jotka eivät sitä mämmiä lapioinneet suuhunsa ruokatunnilla. Aivan kamalaa, itsekkin jouduin jäämään viimeisimmät nokareet vastentahtoisesti syömään ennen kuin pääsin kotiin, mutta oli aivan kauheata seurata sivusta kun luokkatoverit joutuivat ihan väkisin syömään annoksensa, ja eräskin luokkatoverini paikallisen osuuskaupan hoitajan tytär itkua vääntäen söi, ja lähti välillä ulkona sijaitsevaan vessaan oksentamaan. Yksi oppilaista muistaakseni oksensi viimoiselta luokan lattialle, niin siihen se episodi muistaakseni päättyi, ja pääsimme kaikki loputkin kotiin. Mutta siis onko kenelläkään koulussa ollut tuonkaltaista täysin epäinhimmillistä kohtelua oppilaitaan kohtaan? Itse vaikka lapsi olinkin ja kuten muutkin luokkakaverini 7 -8 vuotiaita lapsia, tajusin, että tämä ei voi olla oikein meitä lapsia kohtaan opettajattarelta. Nykyään ei varmaan tuonlaista pakottamista enää koulupiireissä tapahdukkaan, mutta silloin kaikki muukin väkivalta opettajan taholta oli sallittua oppilaitaan kohtaa, milloin tuo samainen opettaja napsautti ns. luunapin oppilaan päähän tai tukisti tukasta ja huitaisi karttakepillä suorastaan sormille ja seisotti luokan nurkassa villikko-poikia jne. Sadisti hän oli, ja joskus olen miettinyt, että onkohan tuo samainen tyttö syönyt ikinä enää mämmiä pääsiäisenä myöhemmässä elämässään? Itse opin kylläkin mämmistä pitämään vasta aikuisiälläni ja kermavaahdon tai vaniljakastikkeen kera.
Kommentit (14)
En tiedä, että onko tuo ensimmäisen kansakoululuokan opettaja enää hengissäkään, mutta jos on, niin olisi mielenkiintoista nähdä ja tavata hänet sekä udella häneltä ihan oikeesti, että muistaako hän oman toimintansa järkevyyden silloin ennen?
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa te muut, millaisia ruokailukokemuksia omaatte kouluajoiltanne?
Lempiruokianne ja pahisruokia kouluajoiltanne.
Itse tykkäsin puolukkavellistä ja mannavellistä ja paksusta makkarasiivusta näkkileivän kanssa.
Sitten paistettu pakasteseiti muussin kera oli hyvää.
Pahimpia ruokia oli mm. maksalaatikko, joka meni alas puolukkahillon kanssa puoliväkisin. Yäks, en syö vieläkään.
Kotiruoat olivat aivan eriluokkaa verrattuna kouluruokiin. Äidin tekemät sapuskat olivat hyviä ja parhaimpia.
Olen 1960-luvulla käynyt kansakoulun (nykyään laskettuna siis luokat 1-4). Ehkä pienessä koulussamme (Nahkialan kansakoulu, Toijala) oli parempi keittäjä ja lapsiystävällisemmät keittiöapulaiset - en tiedä - mutta totuus oli että ruoka yksinkertaisuudessaan oli hyvää, eli hyvin tehtyä puuroa ja velliä ja keittoa tai ruskeaa kastiketta läskisen lihan tai maksan ja perunoiden tai juuresten kanssa oli aina. Sen ihmeellisempää ruokaa se ei koskaan ollut mutta monelle ikäiselleni lapselle selkeästi parempaa kuin mitä kotona olisi ollut noin kello 11 eli maalaistavan mukaan „aamiaisella “.
Olen itse opettajan ja insinöörin lapsi. Olisiko kyse sitten sisälukutaidosta vaiko vain kiinnostuksesta lapsiin (meitäkin oli 5) mutta seurauksena oli se, että vanhempani saattoivat kirjoittaa koululle, että veljeni ei tarvinnut syödä sisäelimiä (kun häntä ällötti), minun ei muna- tai juustoruokia (allergian takia), siskoni kaalia j.ne. Ei mitään vaihtoehtoja siihen aikaan ollut, se on selvä, mutta kukaan ei pakottanut mihinkään eli leivänkakkaraa sai pureksia ja olla syömättä muuta.
Monet ulkomailla - missä nyt asun - olevat ystävät ja tuttavat ovat ihmetelleet tätä ilmaista kouluruokaa kovasti, syystä!
Ala-asteella 90-luvulla parasta oli pitaleivät. Ruoka oli kyllä muutenkin aina todella hyvää. Yläasteella pahinta oli janssoninkiusaus. Ainoa ruoka joka todella tökki. Parasta oli uuniohrapuuro. Sen kanssa sai lanttua ja porkkanaa ja juustoa näkkileivän päälle.
Alakoulussa kaikki oli pahaa. Tien toisella puolella kaikki oli ihan syötävää. Silloin kasarilla vielä joka koulussa oli oikeasti oma keittiö ja emännän rooli oli suuri.
Nykyäänhän kouluissa vain lämmitetään eineksiä ja keskuskeittiöltä tuotua "ruokaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alakoulussa kaikki oli pahaa. Tien toisella puolella kaikki oli ihan syötävää. Silloin kasarilla vielä joka koulussa oli oikeasti oma keittiö ja emännän rooli oli suuri.
Nykyäänhän kouluissa vain lämmitetään eineksiä ja keskuskeittiöltä tuotua "ruokaa".
Siis tien toisella puolella yläkoulussa.
Kalapuitko hyvää,samoin lasse ja jotkut liharuoat. Karseeta roskaa; kesäkeitto,muut kasvisruoat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP olisikohan jo aika unohtaa alakoulu. Tuohon aikaan ruoka oli arvokasta, ruuan eteen tehtiin töitä. Muistan itse lapsuudessa että olimme laihoja ha nälkäkin oli usein. Perunat kasvatettiin omalla pihalla ja ne säilöttiin omassa kellarissa. Samoin kaikki talven aikana käytettävät mehut ja hillot tehtiin itse. Niissä oli aina hometta, joka vain päältä kuorittiin. Samoin leivissä oli hometta päällä. Muistan vielä kun kauppaan tuli ostoskärryt! Ihmeellistä. Opettajat olivat sen ajan koulutuksen saaneita, sodan aikaan syntyneitä. Armahda jo heidät.
En jaksa lukea aloitusviestin pitkää pötkötekstiä, joten vastaan sokkona pelkkään otsikkoon:
Minusta kouluruoka oli pääasiassa vähintään ok, usein hyvää. Kanaviillokki oli suosikkini. Vähiten tykkäsin tonnikalapastasta, maksalaatikosta ja kesäkeitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena tykkäsin eniten kouluruoista maksalaatikosta, jauhemaksapihveistä, makaronivellistä ja kesäkeitosta. Inhosin verilettuja ja tillilihaa. Näistä ruoistahan ei mitään ole ollut kouluruokailussa enää 30 vuoteen, ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla. Työskentelen siis koulussa, mutta nykyruokailusta (ei sitä taidettu kyllä kysyäkään) en pystyisi enää nimeämään suosikkiruokiani ollenkaan. Melkein kaikki ruoka on eineksiä, joista en niin välitä. No kalakeitto on vielä olemassa, ja ihan hyvää, vaikka kalaa siinä onkin tosi vähän.
Tykkäsin ihan kaikesta mitä tarjottiin, jopa niistä "kumiperunoista". Kouluruokaa on oikeastaan ikävä. Lämmin kiitos koulun keittäjille! 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesäkeitto, tilliliha ja kumiperunat olivat inhokkeja. En ymmärrä, kuka pervo sadisti on mokomat kehitellyt. Kesäkeitto näyttää, haisee ja maistuu lähinnä oksennukselle.
Niitä lemppareita olivat hernekeitto, ohryynipuuro mehukeitolla ja lasagne.
Kävin peruskoulun tämän vuosituhannen puolella. Pikkukunnassa ei ollut keskuskeittiötä vaan ruoka tehtiin itse ja jopa ne "pahat" ruuat oli maistuvia. En ymmärtänyt ruuasta valitusta kuin vasta mentyäni lukioon lähikaupunkiin, jossa ruoka oli pääasiassa pahaa.
Anteeksi kirjainvirheeni aloituksessani.
Ap. Olen tottunut oikolukijaan, mutta nyt sitä ei ole, koska itse täällä joutuu olemaan se oikolukija. :D