Minkä ikäisenä aloit kokea itsesi aikuiseksi?
Kommentit (34)
10 vuotiaana olin varma, että olen aikuinen. Mutta realismi tietenkin tulee joskus vastaan, että onkin nuori.
Teini-ikäisenä luulin olevani "tosi aikuinen" ja luulin tietäväni asioista enemmän kuin vanhempani (vaikka todellisuudessa asiahan ei ollut näin). Iän karttuessa on kuitenkin älyä tullut lisää päähän mutta tuntuu siltä, etten ole vieläkään täysin aikuinen.
m38v
Yli kolmekymppisenä alkoi olla jo sen verran kypsä, että uskaltaa itseään aikuiseksi tituleerata.
Vierailija kirjoitti:
Loput vaihtoehdot puuttuvat, vai onko 30 vee jo ikäloppu 😂
Tuskinpa, mutta on se jo vähän outoa, jos päälle kolmekymmpinen pitää itseään keskenkasvuisena. Sen ikäinen ei ole lapsi, teini eikä edes nuoruusikäinen millään mittarilla katsottuna.
Muutin omilleni 16-vuotiaana, joten kyllä se oli pikku pakko aikuistua aika varhaisessa vaiheessa ja opetella maksamaan itse laskunsa. Ei oikeastaan tullut myöhemmin yliopistollakaan (tai lukiossa opiskellessa) mitään viivästynyttä perseilyteinivaihetta, olen aina ollut aika vastuuntuntoinen ja tietyllä tapaa tarkka elämästäni. Ja kuitenkin käynyt töissä opiskelujen ohella 15-vuotiaasta, niin sekin on hillinnyt pahimpia menohaluja.
En koskaan. Etenkin tietyissä tilanteissa, esim. jos opiskelen työväenopistolla tai pitäisi hoitaa joku virallinen hakemus jonnekin niin musta tuntuu ihan lapselta edelleen.
15-vuotiaana muutin omilleni, se aikuisti kertaheitolla. Lukioon toiselle paikkakunnalle. Naimisiin meni vanhana, 19-vuotiaana. Nyt 66-vuotiaana olen yhtä aikuinen kuin 15-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäisenä luulin olevani "tosi aikuinen" ja luulin tietäväni asioista enemmän kuin vanhempani (vaikka todellisuudessa asiahan ei ollut näin). Iän karttuessa on kuitenkin älyä tullut lisää päähän mutta tuntuu siltä, etten ole vieläkään täysin aikuinen.
m38v
Minulla ikää on 30 vuotta enemmän ja vieläkin vaimoni kyselee milloin olen aikonut alkaa kasvaa aikuiseksi. Että odottele ihan rauhassa vaan, se on pitkä prosessi.
Aloin kokea itseni aikalailla aikuiseksi suunnilleen siinä kohtaa kun muutin omilleni, kävin osa-aikatöissä ja opiskelin 18-vuotiaana. Sitten tajusin, että vielä on varaa kypsyä. Saimme ensimmäisen lapsemme parikymppisinä ja koen, että olin siihen riittävän kypsä ja riittävän aikuinen, mutta oli meissä lapsellisuuttakin vielä reilusti. Kakaramaisuuteni pyrin tukahduttamaan sitten kunnes annoin itselleni luvan olla keskeneräinen. Nuorihan tässä yhäkin on, mutta kaipa huonomminkin voisi olla. Kyllä alta kolmekymppisenä olen jo ehta aikuinen, ei aikuisuuden sentään kovin ihmeellistä täydy. Varmaan moni voi pitää itseään kypsymättömänä vielä keski-ikäisenäkin, mutta kyllä hekin oikeasta aikuisesta menevät.
En koskaan, aikuisuus on yliarvostettua ja tyhmä sana! Olen 36 ja haaveilen joka päivä omasta Narniasta.
Vierailija kirjoitti:
Aloin kokea itseni aikalailla aikuiseksi suunnilleen siinä kohtaa kun muutin omilleni, kävin osa-aikatöissä ja opiskelin 18-vuotiaana. Sitten tajusin, että vielä on varaa kypsyä. Saimme ensimmäisen lapsemme parikymppisinä ja koen, että olin siihen riittävän kypsä ja riittävän aikuinen, mutta oli meissä lapsellisuuttakin vielä reilusti. Kakaramaisuuteni pyrin tukahduttamaan sitten kunnes annoin itselleni luvan olla keskeneräinen. Nuorihan tässä yhäkin on, mutta kaipa huonomminkin voisi olla. Kyllä alta kolmekymppisenä olen jo ehta aikuinen, ei aikuisuuden sentään kovin ihmeellistä täydy. Varmaan moni voi pitää itseään kypsymättömänä vielä keski-ikäisenäkin, mutta kyllä hekin oikeasta aikuisesta menevät.
Ikä on vain mielentila ja aikuisuus on tylsää.
/15
Vierailija kirjoitti:
En koskaan, aikuisuus on yliarvostettua ja tyhmä sana! Olen 36 ja haaveilen joka päivä omasta Narniasta.
Ja aikuisuuteen ei muka enää kuulu fantasiointi? Kaikki alle 100-vuotiaat haaveilijat ovat ikuisia lapsia? Ankara seula.
En kyllä muista.