Kun hamsteri ja minimalisti asuvat yhdessä...

Mies ei varmaan ole hamsteri vaan hamstraa vain koska on kotona oppinut hamstraamaan. Mä olen tuollainen.

Mun mies taas ehdottomasti on minimalismiin taipuvainen. Ihan hyvin on sopu löytynyt ainakin nämä 10v.

Mies ei heitä kysymättä mitään minun tavaraa pois. Ja olen itse yrittänyt nyt opetella siihen että vanhasta on ihan ok ja sallittua luopua. Lapsuuden kodissa oikein opetettiin kiintymään tavaraan ja vaalimaan sitä kaikkea.

Lapset ei ole tavaraan kiintyneitä. Yritän ajatella että se on hyvä juttu. Mutta vaikeaa on.

Ap jatkaa vielä, että meidän suurin ero löytyy siinä, kun hankitaan jotain uutta. Jos meillä on vaikka huonot keittiöveitset ja ostamme uudet ihan yhteisymmärryksessä. Minä haluan heittää vanhat pois, koska mihin tarvitsemme huonoja veitsiä, jotka halusimme korvata uusilla? Mies taas haluaa säästää vanhat, koska... jos vaikka... jotain tapahtuu ja niitä tarvitaan?? Näinhän sitä tavaraa kertyy huomaamatta.

Minä en voisi sietää hamstraajaa. En ole mikään huippuminimalisti, mutta ihan luontaisesti ja ilman sen kummempaa taustafilosofiaa kierrätän tai hävitän turhat tavarat. Pysyy koti tarpeeksi siistinä enkä tarvitse mitään varastotiloja.

Meillä sama. Olemme käyneet parisuhdeterapiassa, ei sen takia mutta sitäkin aihetta sivuttiin. Päästiin sopimukseen, että puoliso sitoutuu pitämään asuintilat hamstraamisesta vapaana ja minä taas en puutu siihen, mitä hän säilyttää työ- ja varastotiloissa.

Ahdistaa silti. Välillä käy mielessä, että pitäisiköhän kutsua joku palotarkastaja käymään, ties millainen palokuorma tuolla sivurakennuksessa on.

Tämän takia miesluola. Mies saa hamstrata sen verran tavaraa kun sinne mahtuu ja muualla ne ei valtaa kaikkea tilaa. Tällainen pakkorajoite oli otettava käyttöön kun mikää muu ei mahdu kotiin kuin toisen keräilyesineet.

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa vielä, että meidän suurin ero löytyy siinä, kun hankitaan jotain uutta. Jos meillä on vaikka huonot keittiöveitset ja ostamme uudet ihan yhteisymmärryksessä. Minä haluan heittää vanhat pois, koska mihin tarvitsemme huonoja veitsiä, jotka halusimme korvata uusilla? Mies taas haluaa säästää vanhat, koska... jos vaikka... jotain tapahtuu ja niitä tarvitaan?? Näinhän sitä tavaraa kertyy huomaamatta.

Noin meilläkin, paitsi että lisäksi puoliso ostaa kirppiksiltä ja tarjouksesta tavaraa ihan vain varmuuden vuoksi. Vaikka olisi ennestään 10 eri kokoista kattilaa, niin aina voi tulla tilanne, että tarvitaan yhdestoista.

Hän itse selittää asiaa sillä, että lapsuuden kodissa oli turvatonta ja tavara tuo hänelle turvaa. Ei pidä käytöstään sairautena mutta ahdistuu kamalasti ajatuksesta, että jotain pitää laittaa kiertoon. Kirjoja onneksi vie jo poistokirjahyllyyn, tosin edelleen suunta on se, että vie 1-2, tuo 3-5.

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa vielä, että meidän suurin ero löytyy siinä, kun hankitaan jotain uutta. Jos meillä on vaikka huonot keittiöveitset ja ostamme uudet ihan yhteisymmärryksessä. Minä haluan heittää vanhat pois, koska mihin tarvitsemme huonoja veitsiä, jotka halusimme korvata uusilla? Mies taas haluaa säästää vanhat, koska... jos vaikka... jotain tapahtuu ja niitä tarvitaan?? Näinhän sitä tavaraa kertyy huomaamatta.

Tuollainen mä juuri olen. Kotoa opittua. Ihan järkipuheella yleensä suostun luopumaan. Syvällä sisimmässäni tiedän että niitä on typerä säästää, eli kyllä tuollaiset voi mun mielestä neuvottelematta pistää pois. Mutta ei mitään mitä mies hilloaa tunnesyistä. Vaikka olisi kuinka tyhmää sun mielestä. Kannattaa ehkä kysyä mieheltä sopiiko että heität pois sellaiset turhat mihin ei ole muuta syytä säästää kuin että säästetään pahan päivän varalle

-ensimmäinen vastaaja

Meillä on vähän samanlaista. Miehellä on tapana kerätä kaikenlaista tavaraa monin verroin, kun taas minusta yksi käytössä oleva riittää. Esim löysin laatikoista 3 perunasurvinta, mutta hänen mielestään niitä ”on hyvä olla varalla”. Millä ihmeen varalla? Joku perunasurvin ei mene tyyliin ikinä rikki, mutta jos tällainen ihme käy niin uusi maksaa muutaman euron. Itkua melkein väänsi kun sanoin, että 2 kpl lähtee nyt tästä talosta.

Kerrostalossa olen ihmetellyt varastohäkkien tavaramääriä. Joillakin on koppi kattoon asti täynnä esim. vaahtomuovipatjoja ja mattokääröjä. Ja paksu pöly kaiken yllä, eli tavaroita ei käytetä koskaan. Huvittavin esine oli umpiruostunut polkupyörä vinttikomerossa. Sinne asti oli jaksettu raahata odottamaan seuraavaa käyttökertaa.

Täälläkin mies hilloaa kaikkea, rasittaa…