Vauvamme (9 kk) on sinnikäs yösyöppö

meillä nuorimies nyt 7kk ja kk sitten oli tarkoitus sulkea yöbaari- pipariksi meni kun ajattelin et onnistuisi niinkuin esikoisenkin kanssa siirtää syömistä... Rauhoittui jo tuttiin vähän paremmin ja sitten isännän loma loppui ja minä ilmeisesti luovutin..ja taas tankattiin parin tunnin välein... Olen ollut sitkeästi huudatusta vastaan.. muttamutta- isäntä oli valmis apuun ja niinpä nyt kun 7kk tuli sopivasti täyteen, sai pojalle kelvata vaan tutti- ekana yönä eka havahtuminen vaati 20min harjoittelun- ja loput vähemmän, nyt 3 yötä takana ja riittää pelkkä tutitus- mielestäniu helpompi tuikata tutti suuhun ja kääntää kylkeä kun aina imettää- tosin onhan niitäkin jotka saavat rauhoittumaan ilman tuttia tassuttelemalla. Meillä tuntui ja ensialkuun ettei kelpaa kuin vain äiti ja rinta, mut kaskummaa kun onnistuttiinkin, hyvä mieli täällä, toivottavasti saat apua ja jaksamisia " taisteluun" täällä joltain lisää, tässä meidän tarina :)

ps. päiväunetkin parantuneet- ilman tuttiakin onnistuu ;)

Pitkään menikin yöt yhdellä heräämisellä ja syötöllä, toisinaan kokonaan nukkui yöt, mutta että sen flunssan piti iskeä ja yöt meni risaiseksi. Nyt nuhasta on melkein kuukausi aikaa, mutta vauva herää hirmuiseen huutoon n. kolmesti yössä eikä rauhoitu ennen kuin saa maitoa. Mun pitäisi aloittaa työt parin viikon päästä, ja mahtaa olla pirteitä päiviä, jos joutuu monesti yössä aina heräilemään.



Apua en sulle osaa antaa, vaan myötätuntoa. Meillä on ylihuomenna neuvola, ja meinaan kysyä vinkkejä asiaan. Omaan huoneeseen ei meillä ole mahdollisuutta laittaa.

meillä oli vauvalla eka flunssa pari viikkkoa sitten. sitä ennen syötiin jo reippaasti iltapuurot ennen nukkumaan menoa ja selvittiin yöt usein 1-2 syötöllä. flunssan aikana ja jälkeen iltapuuro ei ole maistunut ollenkaan. ja öisin halutaan nyt maitoa ihan jatkuvasti (n 2h välein). meillä asiaa vaikeuttaa vielä se, että tuttia vauva ei syö lainkaan. ennen onnistui usein pepun taputtelu yöllä ja uni jatkui. nyt se ei onnistu ollenkaan. mua kanssa homma alkaa vähänväsyttämään. yritän nyt syötellä vauvalle iltasin perunamaissisosetta että että ei joisi maitoa niin paljon öisin. meillä tuli myös ekat hampaat viime viikolla eli en tiedä vaikuttaisko sekin asiaan... en tiedä oisko tämä ongelma enemmän rintaruokinnassa olevilla vauvoilla kuin niillä jotka ovat jo siirtyneet pullomaitoihin??

klo 1, 3-4 ja sit 6-8. Maitoo on pakko saada tai herää koko kortteli. Mut juuri honasin et tyttö ei juo päivällä maitoo kun 120 ml-200ml, ehkä sit haluaa yöllä tankata..tänään ollaankin sit yritetty maidottaa lasta päivälläkin. Mut se maito ei vaan kelpaa, pullo lentää kaaressa nurkkaan, yöllä on ihan eri sävelet, imis vaikka pullonkin jos ois mahdollista.



kiva jos joku kertois miten tästä pääsis eroon, huudatusta en jaksa tällä hetkellä. niin ja tyttö nyt 7kk.

Meillä tuskailin 8-10kk ikäisen yösyöpön kanssa, mutta se tilanne laukesi itsekseen, nyt vauva on 11kk. Hän on ruvennut syömään päivällä kunnolla kiinteitä taas, ja maitoa ei malta juoda kuin unimaidoksi (imetän) ja herätessä, toisinaan vain unimaidoksi. Ja lisäksi yöllä yhä. Mutta ne kerrat on nyt harvenneet. Ja huudatusta en kannata, sen verran voi unikouluttaa että tosiaan yrittää muin keinoin rauhoittaa vauvan ekana, ennenkuin antaa sitä maitoa. Meillä en ekaan vinkaisuun reagoi vielä, vaavi usein kääntää kylkeä ja nukahtaa uudestaan itse. Sitten jos herää enempi, nin saattaa riittää kevyt tassutus, silitys tai sit syliä (röyhy usein jäänyt kiusimaan ja sen kun saa ulos, niin uni tulee taas). Ja sitten vasta maitoa, jos vielä huuto yltyy.



Olen saanut jostain lähteistä päähäni, että lapset luonnollisesti lopettavat itse yösyömisen (ainakin jos imetetään) VASTA tuossa 18-24kk iässä. Ja jos lempeä haluaa olla, niin se tapahtuu tuolloin. Mutta aikaisintaan 6kk iässä, ei tarkoita siis sitä että kaikkien pitäisi 6kk iässä lopettaa yösyönti. Minullakin lisäksi uhmaikäinen, joten jaksamista vaatii tietenkin. Mutta lapsetkin on erilaisia, ja flunssat ja muut katkaisee taas opitut tavat, jos huudattamalla unikouluttaakin, ja joutuu aloittamaan alusta. En edes yritä. Ja tosiaan kun kunnolla liikkeelle lähtee, niin kyllä se päiväruokakin alkaa maistua, ja sitä kautta myös yösyönti vähenee vähän kerrassaan, näin ainakin meillä näyttää tapahtuvan.

:)

Tämä ei varmasti auta yhtään, mutta itse olen nyt pähkäilyn jälkeen päätynyt kestämään yön kerrallaan. Vertaistukea siis voin tilanteeseen antaa :) Testailin kyllä tassuttelua, mutta se ei tälle pikkukakkoselle toiminut ollenkaan - toisin kuin aikanaan isovelilleen. Tämä tyttönen tuntuu muutenkin olevan niin erilainen kuin veljensä monessakin asiassa, että mikään aikanaan toimivaksi todettu systeemi ei olekaan ollut sellaisenaan sovellettavissa :P



Huudattaa en halua monestakaan syystä, eikä mahdollinen vaikutus pienen ihmisen itsetuntoon ole niistä pienin. Onhan alle 1-vuotias vielä kuitenkin vauva, vaikka touhukas jo onkin. Lisäksi moni on joutunut käymään koko perheelle raskaan unikoulun moneen kertaan läpi esim. hampaiden puhkeamisen, sairastelun, uusien taitojen ym. takia. Siksi päätin ennemmin sinnitellä ainakin pari kuukautta vielä, vaikka tyttö onkin " jo" 8,5 kk. Siirsimme hänet vain takaisin meidän huoneeseen, niin maitonukutukseen menee vähempi aikaa ja energiaa. Katsellaan nyt rauhassa, miten tämä systeemi toimii. Jos väsyn liikaa, sitten on pakko miettiä jotain muuta.



Olen kuullut, että moni hyvinkin nukkuva vauva on levottomimmillaan öisin juuri n. 8-10-kuisena. Silloin pienokaiset samaan aikaan oppivat valtavasti, saattavat kokea voimakastakin eroahdistusta ja tehdä hampaita tiuhaan tahtiin. Ehkä tämä siis menee itsekseen ohi - tai ainakin toivossa on hyvä elää :) Mutta ymmärrän hyvin tuon tunteen, ettei enää yhtään jaksaisi. Kannattaakin ottaa myös oma väsymys tosissaan, itsekin aion sinnitellä tällä " tissitainnutussysteemillä" vain niin kauan kuin päiväsaikaan riittää vielä energiaa.



Imetyksen kanssa yöheräilyllä tuskin on mitään tekemistä; toiset vain nukkuvat paremmin kuin toiset. Meilläkin tosiaan esikoinen nukkui hyvin, vaikka ei koskaan pulloa huolinut. Tsemppiä!

Pikkuinen huusi juuri 25 min hysteeristä huutoa, vaikka istuin vieressä ja välillä otin syliin. Päätin kuitenkin, että tissi suussa ei nukahda. No, rauhoittui lopulta paijailuun ja otti uniasennon.



Harmi, kun tutti ei meilläkään kelpaa, sillä se voisi tuoda suuren helpotuksen tilanteeseen. Mutta kun ei, niin ei.



On näköjään turha tosiaan vertailla esikoiseen. Kuten ylemmissä vastauksissa tuli ilmi, niin sisarukset voivat olla hyvin erilaisia. Meillä tämä tytteli tuntuu vain olevan niin päättäväinen, kun jotain haluaa ja huuto menee hysteeriseksi todella nopeasti. Esikoinen vain huuteli ja tyytyi kohtaloonsa ja lopetti yösompailut aika hyvin, kun lopulta tajusin hänet siitä vierottaa.



No, katsotaan taas pari kuukautta eteenpäin ja toivottavasti asiat sujuvat silloin jo paremmin.



Ja tsemppiä töihin lähtöön (en nyt enää muista nimimerkkiä)! Sillä on se melkoinen yhdistelmä, kun huonoilla yöunilla koittaa töissä selvitä.



Pitää vaan yrittää pitää itsestään huoli ja käydä riittävän ajoissa nukkumaan. Jos on päivällä väsynyt, niin pinnakin on yllättävän lyhyt...

Meilläkään tämän yökukkujan isoveli ei koskaan huolinut tuttia, siinäkin ovat erilaisia... Keksimme korvata tutin nukahtamisvaiheessa harsolla, joka tuoksui tutulta. Myös unikaveri oli tärkeä esikoiselle, sellainen missä oli sopiva nykerönenä lussuteltavaksi unissaan :) Ehkä niistä olisi apua teillekin, ellette ole niitä jo testanneet? Joillakin taas unipussi on ollut tehokas unien rauhoittaja; sitä mekin ehkä kokeillaan, jos yöt ei parane itsekseen ajan kanssa.



Tämä pikkukakkosemme muutes nukahtaa päiväunille aina ihan itse täysin rauhallisesti, samoin illalla viimeiseksi touhottelee ja höpöttelee sängyssä aikansa, kunnes simahtaa (ilman tissiä siis). Mutta yöt, ei toivoakaan... zzzz... Tapahan tuo taitaa olla, mutta olkoon nyt vielä muutaman kuukauden, jos suinkin jaksan heräillä.

en nyt ehtinyt lukea kaikkia aikaisempia kirjoituksia, eli pahoittelen jos on jotain oleellista jäänyt lukematta.



Tuli vaan mieleeni, että miksi te annatte vauvoille ruokaa yöllä? Kun meidän poika täytti 6kk niin siitä lähtien pistimme hänelle tutin suuhun yöllä ja se oli siinä. Eli tutti suuhun, pään silitys ja pois huoneesta. Jos jatkoi huutoa niin hetken päästä sama juttu. Ei koskaan nostettu syliin eikä annettu maitoa. MEni muistaakseni kaksi yötä ja yösyönnit jäi pois. Vauva ei siis tosiaankaan itkenyt itseään tainnoksiin, vaan pari kolme kertaa sai käydä tuttia laittamassa ja sit uudestaan taas neljän tunnin päästä sama.



Nyt poika 8kk nukkuu 12h joka yö :)

ja jos tutti ei kelpaa ni sit voi silittää tukkaa ja vaikka antaa pusuja poskelle ja poistua paikalta. Mä uskon et toi oman rauhan antaminen on tärkeetä, eli kun on lohduttanut niin poistuu.



Luin myös jostain, että sylitellä vauvaa pitää aktiivisesti ennen nukkumaan menoa, sitten ei tartte nostella yöllä syliin. Monesti ruuan huutaminen on vaan sylin kaipuuta ja kun sylin tarve on tyydytetty illalla ei sitä tarvitse yöllä huutaa.

Ja nukkuikin aamulla melkein kahdeksaan saakka, mikä on tosi ihme. :o) Koko perhe vaihteeksi levänneenä ja hyväntuulisena, mikä on ihanaa.



Millalle: Sepä onkin ongelman ydin eli mielihyvin olisin antamatta ruokaa, mutta kun on pippurinen luonne neidillä ja koko talo herää huutoon. Kiva sitten, kun on kaksi lasta hereillä. Siis sitä raivoamista ei jaksa kuunnella, kun nukkua haluttaisiin.



Rätti meillä onkin käytössä ja siitä on jonkin verran apua.



Eli pitäisi oikeastaan odotella lomaa ja saada muu perhe " evakkoon" , niin voisi kouluttaa hänet tavoille. Kun näillä lapsilla on erilaisia luonteita, niin yksi tyytyy siihen, että saa tuttia suuhun ja toinen nostaa kolmannen luokan hysteerisen kohtauksen (=perusturva järkkyy).



Ja toisaalta tietää, että ei tätä ikuisuuksiin jatku eli kun imetys loppuu, niin loppuu myös tämä yötankkaus.



Jos tämä syöpöttely pysyisi vain yhdessä kerrassa, niin jaksan kyllä sen verran heräillä ja syöttää.

Hei!



Meilläkin 9,5-kuinen tyttö, joka tankkaa edelleen ahkerasti öisin. Unikoulua olemme harkinneet, mutta jotenkin en raaski " kiusata" tyttöä, vaan toivon, että hän ymmärtäisi vierottaa itsensä yötissistä. Onhan tämä välillä rankkaa, enkä kyllä tiedä, miten kestäisin, jos joutuisin lähtemään aamulla töihin. :P Tissille tyttö nukahtaa useimmiten, mikä on toisaalta hyvinkin sitovaa, mutta toisaalta niin ihanan helppoa. Meillä kanssa pippurinen ja temperamenttinen tyttö, joka ei ole ikinä osannut rauhoittua niin, että nukahtaisi ihan itse. Kaipa nuo vauvat ovat vain niin erilaisia.



Jollekin vauvalle tutin laittaminen ja silittäminen voi riittää, mutta pitää ymmärtää, että kaikki vauvat eivät todellakaan tyydy tällaiseen. Meillä ei esim. silittely aiheuta muuta kuin karmeamman huudon. Neljä tuntia kanniskelin hysteerisenä huutavaa tyttöä, kun polleana päätin, että nyt pidetäänkin unikoulu, eikä tissiä tipu. Mies ei ollut apuna, eikä hommasta kyllä tullut yhtään mitään. Oli pakko luovuttaa. Jännittää niin kovasti tuo unikoulun onnistuminen meidän tytön kohdalla, ettei edes kiinnosta alkaa sellaiseen. Sairaalaunikoulu voisi onnistua paremmin, mieskin kun on aika huono kuuntelemaan vauvan itkua.



Tässä vain vertaistukea, tsemppiä kovasti! :)



-Pilkku & Sara-Ellen 9,5 kk-

Meillä vauva nukkuu samassa huoneessa, ei ole riittävästi huoneita kämpässä et riittäis jokaiselle oma. Tyttö ei tykkää tassuttelusta, kiemurtelee kirkuen pois käden alta, silittely ei kelpaa. Tutti kelpaa aina hetken, sitten huuto jatkuu. Ihan sama sanotko et nyt on yö nyt nukutaan tai lehmät lentää, maitoa on saatava.

Meillä ei sitä maitoa juoda päivisin, luuletko Milla että en vaihtaisi sitä yömaitoa päivämaidoksi???

Mies käy töissä ja tekee pitkiä vuoroja ja meillä on myös koululainen kotona, joten tuntikausia kestävä huudatus ei tule kuuloonkaan. ja kyllä minunkin on saatava levättyä vaikka sitten sen tuttipullon voimalla. Ja vauvalla on ilmeisesti nälkä kun sekunnissa imaisee pullon tyhjäksi, päivällä samaan määrään saattaa mennä pitkä tovikin ja pulloon jää aina pohjat.



Aika aikaa kutankin ja nyt on sitten yömaidon aika. Mä lohduttaudun sillä et ei tyttö enää ekaluokalla heräile yöllä. ;))))

meillä kyllä sylitellään, suukotellaan ja halitaan ihan varmasti enemmän kuin tarpeeksi. Tuskin maidon halu siitä johtuu!!

Moi,



Aattelin kertoo meidän kokemuksia myös. Meidän 8kk poika kans söi yöllä ja enemmän vaan koko ajan niin, että vaikutti jo poitsun päiväsyömisiin. Eli siitä tuli kierre, ku yöllä tankattiin, niin päivällä ei ollu nälkä. Poika kävi hieman laihtumaankin (vaikka kyl sillä varaa oli ;)



Neuvolantädin mielestä noin iso poika ei tarvitse yöllä tissiä, ja toisaalta itekki kyl olin sitä mieltä. Alettiin sitten " unikouluttamaan" , eli isä hoiti yöhoidot parina viikkona. Ensi se kaipas tisua ja kiukutteli aikansa, mut lopulta nukahti. Koko ajan silti syliteltiin ja tassuteltiin jne. eli ei annettu varsinaisesti huutaa. Nytkin vielä heräilee (poika jo 9kk) öisin, mutta yleensä riittää peiton korjaaminen ja tassuttaminen.



Kyl sitä kannattaa koittaa. Ihmeesti se auttaa, vaikka aattelin, että meillä ei varmasti auta. Olis pitäny vielä jättää tuo tissillä nukuttaminenki pois, mutta laiskuuttani en oo sitä vieläkään tehnyt. Ehkä tässä piahkoin...

Ihan pakko vielä Milla-79:n kirjoituksen luettuani muistuttaa, että vauvatkin ovat todellakin yksilöitä jokainen. Temperamenttieroja on valtavia pelkästään saman perheen lapsilla, saati sitten perheiden välillä. Mikä toimii yhdelle, on toiselle vauvalle kauhistus.



Meilläkin esikoinen " oppi" nukahtamaan ilman tissiä jo n. 7-kuisena, eikä edes itkenyt muutosta. Hänelle riitti selän silittely ja tassuttelu parina yönä, sen jälkeen unimaitoja ei tarvittu. Eikä tosiaan edes sitä tuttia (tai pulloa) ikinä.



Vaan pikkusiskopa on täysin erilainen! En näe tarpeelliseksi valvottaa koko perhettä (etenkään esikoista), kun kerran imetyksen avulla unet jatkuvat nopeasti ja helposti. Minusta öisessä (läheisyys?)tankkailussa ei ole mitään vikaa, eikä sillä paikata mitään halipulaa - meillä ainakin halitaan ja hellitellään tätä pikkukakkostakin hereilläoloaikana aivan valtavasti sekä meidän vanhempien että isovelin toimesta. Liinailu ja lapsentahtinen imetyskin pitävät omalta osaltaan siitä huolen :) Aika aikaansa kutakin.



Tunnen valtavasti lapsiperheitä, ja jokaisessa on toimittu omalla tyylillä näissä(kin) asioissa. Kaikissa lapset nukkuvat hyvin yönsä nyt vähän isompina, tavoista riippumatta. Eli ei kannata stressata, jos vain itse jaksaa heräillä - ei lasta voi yösyötöillä pilata. Ja näin siis toteaa äiti, joka vielä esikoisen aikana ihmetteli, miksi kaikki eivät nukuta " isoja" vauvojaan eri huoneessa ja ilman yömaitoja ;)

Mutta, kävin tänään 8kk neuvolalääkärissä, ja lääkäri sanoi vaan kylmästi, että pullo pois. Eli kehoitti kokeilemaan unikoulua, ja opettamaan vauvan siihen että yöt ovat nukkumista varten. Tämä siksi, kun aloitan parin viikon päästä työt, niin jaksamista helpottaisi kummasti, jos saisi yöllä edes nukkua...

pian 7 kk ikäinen joka ei syö yöllä mutta meillä onkin sitten tuttirumbaa. Ettei se tuttikaan aina helpotusta tuo..Viimeyönäkin laitoin sitten puolen tunnin-tunnin välein tuttia melkein läpi yön! Maitoakin oon koittanut tarjota (pullosta syö) mutta ei vauva syö yöllä sitä ettei nälkäänsäkään kitise. Meteli on melkoista ja yltyy vaan jos tuttia en anna. Itse ei viitsi etsiä tuttiansa. Riepukaan ei lohtua tunnu tuovan..



Meillä siis ei auta muu kuin tutistakin vierotus ja jonkinlainen unikoulu sitten tässä joskus. Koitan siihen asti kestää tämän tilanteen. Unikoulusta vielä että meillä myös 2 vanhempaa lasta ja ajattelin unikoulun pitää silti vaikka kuinka sitten olisimme kaikki hereillä yöllä. Kerran se vaan kirpasee. Eipä siitä niin suurinta suurta haittaa ole jos kaikin nukumme muutaman pahimman yön huonosti. Ajotan sen syysloma viikolle jos jaksan niin kenenkään ei tarvitse aamulla lähteä esikouuun, kerhoon tai töihin. Minusta unikoulussa on se sitten tassuttelua/huudatusta tms tärkeää on myös toisen aikuisen apu esim isän. Sitä on yksin vaikea jaksaa olla määrätietoisen päättäväinen yöllä kesken unien herätessään. Varsinkin jos tämä unikoulutus ei käy kovin helposti ja nopeesti niin sitä voi helposti antaa periksi jos sitä yksinään yrittää. Eli mies tms mukaan yöhulinaan.



Kerrompa vielä että keskimmäinen lapsemme alkoi nukkua yönsä vasta 1,5 vuotiaana kun pidin hänelle unikoulun ja samalla jätettiin tutit pois kokonaan. Sitä ennen meillä oli hänenkin kanssaan tuttirumbaa.



Tässä siis vertaitukea ja omia kokemuksiani. Voimia meille kaikille yökukkujien vanhemmille.

Meillä oli samanlaista keskimmäisen kanssa, kun alkuperäisellä kirjottajalla eli kahden tunnin välein heräili öisin ja ainoastaan imetys auttoi nukahtamaan. Vauva ei koskaan tuttia/pulloa huolinut eikä öisin auttanut nokkamuki, paijailu, sylittely, hyräily, harsot, unilelut tms. Yritettiin niin, että isä rauhoittelisi ja jopa mummi... sama tulos. Vauva huusi joka kerta (vaikka sylissä) kunnes sai rinnan suuhunsa... Meille auttoi vasta, kun lopetin imetyksen kokonaan vauvan ollessa 10kk. Sitten alkoikin nukkua läpi yön heräämättä. Nyt 2v tyttö on yhä tempperamenttinen ja herkkä.



Esikoinen lopetti aikanaan itse yösyönnit 4.5kk iässä, mutta heräili 1v asti 2-10krtaa yössä ja piti käydä laittamassa tutti takasin suuhun.



Kuopus on nukkunut pääosin heräämättä alusta lähtien (nyt 3kk) vaikka täysimetyksellä mennään...