Lue keskustelun säännöt.
Väkivaltaisia yhteenottoja aviomiehen kanssa
02.01.2022 |
Olen ollut itse aiemmin suhteessa se rauhallinen ja sovitteleva osapuoli, mutta parin viime vuoden aikana olen muuttunut aivan toisenlaiseksi. Mieheni on saanut tässä avioliitossa aina olla se räiskijä, joka kimpoilee ja huutaa ja mekastaa.
Lasten kanssa olen aina ollut siinä välissä se tilanteiden pehmentelijä ja sovittelija, kun varsinkin esikoinen ja mies ottaisivat aika raivokkaasti yhteen tämän tästä. Olen kokenut perhe-elämän todella uuvuttavana tästä syystä.
Nyt omat rajat alkaa mennä yli. Mies ärsyttää minua lasten mentyä nukkumaan niin viimeiseen asti, että raivostun. Muutaman kerran olen lyönyt ja mätkinyt häntä. Olen itse perusherkkä, ja tämä järkyttää minua suuresti. Mies piinaa ja ivaa seksin puutteesta ja viime yönä haukkui minua taas siitä niin piinaavasti ja rumasti että vedin häntä hiuksista ja löin rintakehään ja hartioihin kovasti. Hän otti ranteista kiinni ja sanoi että näinkö harrastetaan nyt sitä ihanaa seksiä, nytkö pannaan ja litisti minut seinää vasten todella uhkaavasti.
Mitä hittoa voin tehdä, tästä vuodesta tulee aivan kauhea.
Kommentit (8)
Ehkä kannattaa harkita eroa ettei joudu jonkun teon seurauksena vankilaan. Sinänsä ymmärrettävää ettei kenenkään pinna loputtomiin kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt alkaa molemmilla olemaan käytös väkivaltaista, ei todellakaan hyvä, onneksi lapset eivät ole nähneet tilanteita, parisuhde terapia ois aika ehdoton, jos aiotte yhdessä jatkaa, lasun voi tehdä itse, sieltä varmasti saisi pikaisesti apua. Mutta ehdottomasti pitää puuttua heti asiaan, tuollainen käytös leviää kun syöpä ja kohta ei välitä vaikka lapsi näkisi väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkaa molemmilla olemaan käytös väkivaltaista, ei todellakaan hyvä, onneksi lapset eivät ole nähneet tilanteita, parisuhde terapia ois aika ehdoton, jos aiotte yhdessä jatkaa, lasun voi tehdä itse, sieltä varmasti saisi pikaisesti apua. Mutta ehdottomasti pitää puuttua heti asiaan, tuollainen käytös leviää kun syöpä ja kohta ei välitä vaikka lapsi näkisi väkivaltaa.
Vain typerät kuvittelee ettei lapset näe ja kuule mitään.
Soitin naisten linjalle aikoinani hyvin vastaavassa tilanteessa. Sain keskusteluapua noin puolen vuoden ajan, kävimme myös miehen kanssa yhdessä juttelemassa. Opin paljon siitä, mitä väkivalta monimuotoisuudessaan on ja mikä altistaa sille, että alkaa käyttää väkivaltaa. Ns. kilteillä ihmisille on väkivallan käytölle altistavana tekijänä se, ettei niitä omia rajoja osaa usein vetää ajoissa terveellä tavalla. Ei osaa rajata esimerkiksi tempperamenttisemman aviomiehen käytöstä ennen kuin on aivan ylikuormitettu. Nykyään sanon ajoissa miehelleni, kun hänen juttunsa menee yli. En pelkää ns. normi riitelyä. En pelkää sanoa vastaan. Mies myös opetteli yhteisissä tapaamisissa ja muutamassa omassa tapaamisssa ymmärtämään paremmin, mikä on toisen rajojen rikkomista, mikä on henkistä väkivaltaa jne. Molemmilla oli paljon oppimista. 10 v. pärjäilimme yhdessä vajavaisilla taidoilla ilman fyysistä väkivaltaa, kun elämä ei ollut vielä kuluttanut kummaltakaan voimavaroja täysin loppuun. Nyt tästä 9 v. eteenpäin, vastaan on tullut taas tiukkoja paikkoja, mutta pärjäämme jopa paremmin keskenäisen kommunikaation ym. osalta, kun kumpikin oppinut ajoissa tiukoissakin tilanteissa vaalimaan niitä omia rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on sellainen juttu, että jos suhteessa ei voi olla käyttämättä väkivaltaa, niin suhde täytyy lopettaa.
Aloituksen uutismainen otsikko oli muuten loistava.
Vierailija kirjoitti:
Soitin naisten linjalle aikoinani hyvin vastaavassa tilanteessa. Sain keskusteluapua noin puolen vuoden ajan, kävimme myös miehen kanssa yhdessä juttelemassa. Opin paljon siitä, mitä väkivalta monimuotoisuudessaan on ja mikä altistaa sille, että alkaa käyttää väkivaltaa. Ns. kilteillä ihmisille on väkivallan käytölle altistavana tekijänä se, ettei niitä omia rajoja osaa usein vetää ajoissa terveellä tavalla. Ei osaa rajata esimerkiksi tempperamenttisemman aviomiehen käytöstä ennen kuin on aivan ylikuormitettu. Nykyään sanon ajoissa miehelleni, kun hänen juttunsa menee yli. En pelkää ns. normi riitelyä. En pelkää sanoa vastaan. Mies myös opetteli yhteisissä tapaamisissa ja muutamassa omassa tapaamisssa ymmärtämään paremmin, mikä on toisen rajojen rikkomista, mikä on henkistä väkivaltaa jne. Molemmilla oli paljon oppimista. 10 v. pärjäilimme yhdessä vajavaisilla taidoilla ilman fyysistä väkivaltaa, kun elämä ei ollut vielä kuluttanut kummaltakaan voimavaroja täysin loppuun. Nyt tästä 9 v. eteenpäin, vastaan on tullut taas tiukkoja paikkoja, mutta pärjäämme jopa paremmin keskenäisen kommunikaation ym. osalta, kun kumpikin oppinut ajoissa tiukoissakin tilanteissa vaalimaan niitä omia rajoja.
Lisäyksenä vielä että esimerkiksi tuon esiin nostamasi toistuvan seksiin painostamisen osalta miehelle on päivänselvää etten sellaista katselisi. Lyömisen ym. sijaan, vaimo häipyisi vaikka hotelliin ja avioeropaperit tulisi perästä, jos mies ei tajuaisi toimivansa vääriin. Ei ketään voi seksiin pakottaa. Seksi toimii parisuhteessa, kun ei ole mitään pakkoa tai sitä epätasa-arvon tuntua, että toinen on aina se joka räyhää ja räiskyy niin kuin ilmeisesti teilläkin. Itseäni alkoi kummasti kiinnostaa seksi mieheni kanssa varsin paljonkin, kun enää tuntenut olevani ns. tossun alla parisuhteessa/se joka ottaa toisen tunnemyräkät vastaan ja piilottaa omansa.
Soita naisten linjaan. Tai Maria-akatemiaan.