Tarpeeksi hyvä peruste erolle?

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 10:08"][quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 10:03"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 10:01"][quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 09:56"] [quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 09:54"][quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 09:49"] [quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 09:37"]Oooh! Täydellinen Pyhä Vulva, jossa ei vikoja ja sikamies! Vika on aina miehessä! [/quote] En tietenkään ole täydellinen tai väitä, että avioliittomme ongelmat olisivat pelkästään miehessä. Mutta hänen puoleltaan tulevat nimenomaan tunnekylmyys, kunnioittamattomuus, humalajuominen sekä keskustelemattomuus. Sen myötä minusta myös nousevat varmasti kaikki mahdolliset negaatiot mitä nyt olettaa saattaa.... Lasten turvattomuudentunne on kuitenkin asia, jota en voi sulattaa! [/quote]   Itse et ole koskaan huutanut tai paiskonut ovia? [/quote] Toki olen, mutta en ole esiintynyt ikinä lasten edessä humalassa, käyttäytynyt humalan takia uhkaavasti saati vaatinut heitä päättämään mihin muuttavat, koska vanhemmat tässä nyt eroaa! [/quote]   sinähän sen riidan aloitit. vika on siis miehessä? mene itseesi. [/quote] Millä tavalla aloitin? Kieltämällä baariin menemisen?!

[/quote]

Niin. Eikö miehesi ole täysivaltainen aikuinen, vai oletko miehesi äiti tai holhoaja?

Oma on vikasi.
[/quote]

Toki on aikuinen ja täysivaltainen. Tässä nyt vaan on kolmen alaikäisen lapsen terveys ja huolehtiminen hieman tärkeämpää kuin täysi-ikäisen alkoholiin taipuvaisen ja vastuuttoman miehen överikänni! Eihän sinulla nyt ole pikkuisen oma lehmä ojassa eli samat harrastukset?!

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 10:09"]

Tuollaisen eron läpikäyneenä toivotan sinulle paljon voimia. Sinä päätät nyt lastesi tulevaisuudesta. Lapset pelkäävät riitelyä ja sanaa avioero käytetään samaan tapaan kuin mörkö. Alkoholistista eroaminen ei minun kokemuksessa ole turha ero, vaan se tuo lapsille turvaa ja luotettavuutta. Minun lapseni selvisivät erosta koska eron jälkeen kotielämä on ollut rauhallista ja ennustettavaa, turvallista ja suorastaan tylsän ennakoitavaa. Kukaan ei huuda, ei tule kännissä yöllä kotiin, ei löydy aamulla sammuneena jostain. Jos mummolaan on luvattu mennä aamulla niin sinne mennään eikä jäädä hiippailemaan että krapulainen isä ei herää ja ala huutaa, ja selitellä ja salailla että miksi ei tultukaan ennen kuin iltapäivällä, vanhalta viinalta haisevan kiukkuisen miehen kanssa.

Ihannetilannetta en voi lapsille antaa, kun  se olisi se ehjä perhe jossa ei ole päihteitä. Mutta minulla oli valta antaa heille turvallinen lapsuus ilman päihteitä, ja päätin että sen teen vaikka tulisi mitä. Haukkukoon ja kerjätköön ja uhkailkoon mies miten halusi, minä päätin että lasten parhaaksi en enää pidä heitä alkoholistiperheessä.

[/quote]

Mistä päättelet sen miehen olevan alkoholisti? Leimakirvestä et voi noilla tiedoilla käyttää. Sorry vaan.

Ap älä mene tuohon halpaan että menette perheneuvolaan alkoholistin kanssa. Hänen pitäisi jättää alkoholi ensin ennen kuin perheneuvolasta on mitään hyötyä. Ja pitäisi olla ainakin puoli vuotta kuivilla ennen kuin teet päätöstä jäädä. Minä kävin oman alkoholisitimiehen kanssa perheneuvolassa. Siellä puhuttiin kaikesta muusta paitsi alkoholiongelmasta ei sanaakaan. Jos yritin nostaa sen esille niin mies esitti hurmaavaa ja pyyhkäisi sen sivuun että ei hänellä mitään ongelmaa ole. Neuvolan ihmiset hyssytteli että täytyy löytyä sopu ja ymmmärtää toisianne. Ei voi päästä ongelman ytimeen kun kierrellään ja salataan sitä totuutta ja syytä, mikä on alkoholi.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 10:13"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 10:08"][quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 10:03"] [quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 10:01"][quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 09:56"] [quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 09:54"][quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 09:49"] [quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 09:37"]Oooh! Täydellinen Pyhä Vulva, jossa ei vikoja ja sikamies! Vika on aina miehessä! [/quote] En tietenkään ole täydellinen tai väitä, että avioliittomme ongelmat olisivat pelkästään miehessä. Mutta hänen puoleltaan tulevat nimenomaan tunnekylmyys, kunnioittamattomuus, humalajuominen sekä keskustelemattomuus. Sen myötä minusta myös nousevat varmasti kaikki mahdolliset negaatiot mitä nyt olettaa saattaa.... Lasten turvattomuudentunne on kuitenkin asia, jota en voi sulattaa! [/quote]   Itse et ole koskaan huutanut tai paiskonut ovia? [/quote] Toki olen, mutta en ole esiintynyt ikinä lasten edessä humalassa, käyttäytynyt humalan takia uhkaavasti saati vaatinut heitä päättämään mihin muuttavat, koska vanhemmat tässä nyt eroaa! [/quote]   sinähän sen riidan aloitit. vika on siis miehessä? mene itseesi. [/quote] Millä tavalla aloitin? Kieltämällä baariin menemisen?! [/quote]   Niin. Eikö miehesi ole täysivaltainen aikuinen, vai oletko miehesi äiti tai holhoaja? Oma on vikasi. [/quote] Toki on aikuinen ja täysivaltainen. Tässä nyt vaan on kolmen alaikäisen lapsen terveys ja huolehtiminen hieman tärkeämpää kuin täysi-ikäisen alkoholiin taipuvaisen ja vastuuttoman miehen överikänni! Eihän sinulla nyt ole pikkuisen oma lehmä ojassa eli samat harrastukset?!

[/quote]

Haastat riitaa siis jo nyt, anonyymille netissä. En todellakaan ihmettele jos riitelet paljon miehesikin kanssa.

Riitaan tarvitaan aina kaksi. Tämänkin aloitit, samoin riidan miehesi kanssa.

Olet kaukana täydellisestä vaimosta, saatika äidistä.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 10:12"]

Ei kuulosta kovin kypsältä mieheltä tai hyvältä isältä. Vaihtoon vaan. Äläkä turhaan koe syyllisyyttä erosta. Lapset tulee vielä kiittämään sua.

[/quote]

Riitaa haastava äiti on sitten täydellinen? Äitimyytti ja nainen on aina uhri?

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 10:14"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 10:09"]

Tuollaisen eron läpikäyneenä toivotan sinulle paljon voimia. Sinä päätät nyt lastesi tulevaisuudesta. Lapset pelkäävät riitelyä ja sanaa avioero käytetään samaan tapaan kuin mörkö. Alkoholistista eroaminen ei minun kokemuksessa ole turha ero, vaan se tuo lapsille turvaa ja luotettavuutta. Minun lapseni selvisivät erosta koska eron jälkeen kotielämä on ollut rauhallista ja ennustettavaa, turvallista ja suorastaan tylsän ennakoitavaa. Kukaan ei huuda, ei tule kännissä yöllä kotiin, ei löydy aamulla sammuneena jostain. Jos mummolaan on luvattu mennä aamulla niin sinne mennään eikä jäädä hiippailemaan että krapulainen isä ei herää ja ala huutaa, ja selitellä ja salailla että miksi ei tultukaan ennen kuin iltapäivällä, vanhalta viinalta haisevan kiukkuisen miehen kanssa.

Ihannetilannetta en voi lapsille antaa, kun  se olisi se ehjä perhe jossa ei ole päihteitä. Mutta minulla oli valta antaa heille turvallinen lapsuus ilman päihteitä, ja päätin että sen teen vaikka tulisi mitä. Haukkukoon ja kerjätköön ja uhkailkoon mies miten halusi, minä päätin että lasten parhaaksi en enää pidä heitä alkoholistiperheessä.

[/quote]

Mistä päättelet sen miehen olevan alkoholisti? Leimakirvestä et voi noilla tiedoilla käyttää. Sorry vaan.

[/quote]

- Näillä perusteilla:

Tappelua ja pikku riitaa on nykyään usein. Viime viikonloppuna tilanne kuitenkin kärjistyi miehen ollessa humalassa. Mies räjähti ja alkoi rähjäämään, kun "ei päässyt" baariin. Oli jo siinä vaiheessa juonut ihan tarpeeksi.

- Mies rähjäsi ja paiskoi ovia ja jatkoi juomista. Minua hän arvosteli monipuolisesti, haukkui ja nimitteli. Ja kuten aina ja kaiken muunkin hankalan kanssa, nyt sitä taas elellään niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Asiasta ei ole puhuttu halaistua sanaa.

-  tunnekylmyys, kunnioittamattomuus, humalajuominen sekä keskustelemattomuus.

- esiintynyt lasten edessä humalassa, käyttäytynyt humalan takia uhkaavasti

Jos olisit itse elänyt keskivaiheen alkoholistin kanssa niin nuo alkavat olla aika selkeitä merkkejä. Tietysti ap itse päättelee sitten koska siinä arjessa elää. Tässä ap:lle luettavaa, sulattele kuulostaako tutulta. Voinhan tietysti olla väärässäkin.

"Alkoholismin varhaisvaiheet kehittyvät siis melko salakavalasti ja huomaamatta, jos niitä ei tajua lukea. Alkoholisti, joka ryhtyy raitistuttuaan tarkastelemaan juomauraansa huomaa selvästi, että noinhan se meni aluksi.  Suomalainen yhteiskunta on hyvin alkoholistinen, kuten varhaisvaiheiden soveltamisella yhteiskuntaan voi todeta.

Alkoholismin varhaisvaiheiden kehitys kestää siis 7- 10 vuotta, alkoholisti hakeutuu ensimmäisen kerran hoitoon noin 7 vuotta ongelmien alettua. Alkoholismin keskivaihe on nopea vaihe ennen alkoholismin loppuvaihetta.  Alkoholismin keskivaiheet kestävät 2-5 vuotta.

Alkoholismin keskivaiheissa varhaisvaiheen oireet vahvistuvat. Alkoholismi-sairaus asteittain ja usein vääjäämättä pahenee.

Keskivaiheessa alkoholistien antamat lupaukset alkoholinkäytön suhteen ovat nyt toistuvia ja sävyltään jo lujia. Ne ovat anteeksipyyntöjä törttöilyjen jäljiltä ja alkoholisti todella tarkoittaa luvata asioita alkoholinkäytön suhteen. Alkoholisti yrittää epätoivoisesti pitää lupauksensa, mutta alkoholismin luonteen mukaisesti hän ei pysty niitä pitämään, mistä häntä moititaan. Säännöstelty juominen ei enää onnistu. Hän lupaa pyhästi, ettei enää juo, mutta hän ei pysty keskivaiheessa enää lopettamaan juomista ilman ulkopuolista apua. Hän epäonnistuu toistuvasti juomisen säännöstely-yrityksissä.

Juomista koskeva valehtelu siirtyy uudelle tasolle, varhaisvaiheessa alkoholisti on uskotellut itselleen, että on samanlainen juoja kuin muutkin, mutta nyt se ei enää onnistu. Hän huomaa nyt olevansa alkoholin juojana erilainen kuin muut. Tämä itseoivallus hämmentää ja pelottaa häntä. Hän ei voi käsittää, mitä hänelle on päässyt tapahtumaan, koska hän ei yleensä tiedä, mitä alkoholismi, asteittain paheneva sairaus, on. Hän ymmärtää, että hänen juomisensa on ”toisenlaista” kuin muiden. Hän yrittää yli-inhimillisin ponnistuksin pitää alkoholin käyttöön liittyvät lujat lupauksensa, jotka eivät kuitenkaan pidä.

Hän taistelee säilyttääkseen uskonsa omaan mielenterveyteensä – vaikkapa haukkumalla puolisonsa ja lapset. Hän valehtelee juomisiaan, selittelee ja rakentaa abilia juomisen ympärille. Hänellä on suuri tarve, että muut pitävät hänen  ”rakennelmaa” arvossa, eivätkä kajoaisi siihen, koska hän tuntee rakennelman vaistonvaraisesti hauraaksi.

Hän rakentaa taidokkaita ja huoliteltuja valheita. Tässä vaiheessa kuuluu klassinen päihdepersoonallisuuden lause: Voin lopettaa milloin tahansa. Tämä lause on hänen mielenterveytensä peruste, hän on sille yliherkkä, sitä pitää kohdella kuin pyhäinjäännöstä. Jos hän kuulee AA:laisen naurun tällä kohtaa, jos hän menee siis AA:han epätoivoissaan toivoa etsien, niin hän loukkaantuu verisesti – ja kertoo miksi AA:han ei voi mennä.

Päihdelääkäri joka epäilee avoimesti ja kokemuksensa perusteella tätä hänen totuuttaan, joutuu alkoholistin panettelemien listalle. Omaiset kuulevat kuinka oikeassa päihdelääkäri on, mutteivät he usein uskalla puhua, koska alkoholisti suuttuu, jos hänen totuutta epäillään.

Omaisten, puolison ja lasten, kannattaa vilkaista Al-Anonin ja Alateen nettisivuja tässä vaiheessa ( http://www.al-anon.fi/ ). Omaisten kannattaa käydä ryhmissä katsomassa, sopivatko ne heille, koska sieltä he saavat tukea, jota on vaikea saada mistään, sillä alkoholismia ymmärretään edelleen niin huonosti suomalaisessa yhteiskunnassa.

On mahdollista mennä mielenterveystoimistoon puhumaan henkilölle, joka ei ymmärrä alkoholismia ollenkaan – mitä tekee omaisen tilanteen vielä epätoivoisemmaksi. Yleensä hänelle tarjotaan psyykenlääkkeitä tilanteensa ratkaisuksi, kun hän koettaa kysyä, mitä hän tekisi alkoholistinsa kanssa. Moni omainen alkaa syödäkin rauhoittavia lääkkeitä selvitäkseen elämänsä väistämättömästä ristiriidasta. Joku omainen ajattelee auttavansa alkoholistia, jos ryhtyy juomaan yhdessä hänen kanssaan, niin ettei hän enää mene baariin juomaan. Mutta ei auta rauhoittavat lääkkeet, eikä yhdessä juominen keskivaiheen alkoholistia.

Alkoholismin keskivaiheessa alkoholisti ahmii ryyppyjä ja hänellä on ”hätävara”-pulloja joka paikassa: makuuhuoneen kaapeissa, autotallissa, mökillä, puupinojen välissä, työpaikalla ja mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Mihin tahansa juhliin tai pubiin mennessä keskivaiheen alkoholistin täytyy pohjustaa alkujuomisilla. Hän menee tilaisuuksiin vähän ennen, että ehtii ottaa ”yhdet” ennen tilaisuuden alkua. Hän alkaa juoda enemmän baarissa kuin kotona, minkä vuoksi hän alkaa tulla myöhemmin töistä kotiin. Hän jättää ruokailuja väliin tai myöhästyy perheen yhteisiltä aterioilta. Hän alkaa olla jo melko myötäisessä kaikkiin vähänkin erikoisempiin tapahtumiin mennessä. Hän on enemmän poissa kuin paikalla, ainakin henkisesti.

Hän on aina väsynyt, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hän on aina hermostunut, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hänellä on aina huolia ja murheita, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hän on masentunut, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hänellä on vaikka mitä, minkä vuoksi hänen täytyy juoda.

Hänen juoma-ajat ovat lisääntyneet, hän juo nyt jo yksikseenkin. Hän päihtyy sopimattomina aikoina mm. lasten ylioppilasjuhlissa, tasakymmeniä täyttävien sukulaisten juhlissa, häissä ja hautajaisissa. Hän juo viikonloput läpeensä. Hän alkaa viimeistään tässä vaiheessa ottaa aamu- ja krapularyyppyjä. Hän yrittää epätoivoisesti juomislakkoja suurten tyrimisten jälkeen. Hän yrittää epätoivoisesti pitää työpaikkansa.

Kun hän ei juo, hän on ärtynyt, äkkipikainen, katkera ja vaikea ihminen.

Hänen riippuvuutensa alkoholista on muuttunut pakonomaiseksi. Hän ei pysty toimimaan ilman ryyppyjä. Hän on hyödytön kasvavaa juomispakkoa vastaan. Hän on menettämässä säätelykykynsä juomisen suhteen.  Kun hän alkaa yrittämästä säätelyä, koska ei siihen pysty,niin alkoholismin oireet tulevat ilmeisemmiksi kaikille muillekin ympärillä oleville. Hän täytyy tuntea juomisen vaikutukset, minkä vuoksi kohtuukäyttö on hänelle mahdottomuus. Kohtuukäyttö kun ei tunnu missään.

Keskivaiheessa alkoholistin halu puhua juomisestaan vähenee. Hän ei myönnä olevansa päissään, vaikka työpaikalla, jossa hänet humalassa tavataankin. Useimmat eivät huomaakaan, että hän on humalassa. Kaatumisen yhteydessä hämmästellään ensiapupoliklinikalla, kun puhallustulos näyttä 2.5 promillea.

Minulla on päihdelääkärinä sääntö, että jos 2 promillen humalassa pystyy toimittamaan asiansa ”selvänomaisesti”, niin minulta saa alkoholismidiagnoosin, koska edes alkoholistisuvun jäsenet eivät kykene siihen ilman kunnollista harjoittelua, eli ainakin keskivaiheen alkoholismia. Alkoholisti ei tässä vaiheessa myönnä olevansa krapulassa.

Juomisen suhteen ilmaantuva alemmuudentunne ja kykenemättömyys johtavat siihen, että ennen niin säyseä ja mukava alkoholisti alkaa olla ylimielinen ja riidanhaluinen. Hänellä alkaa olla mahtipontisia ja suureellisia ajatuksia, mikä alkaa eristää hänet muista – kukaan ei siedä kenessäkään sellaisia piirteitä, vähiten alkoholistissa.

Alkoholisti alkaa eristäytyä ja tuntea seuraan kuulumattomuutta. Poissa on se iloinen seuramies ja rattoisa seurallisuus, joka oli alkoholismin varhaisvaiheessa.

Alkoholisti alkaa ottaa keskivaiheessa pitkiä ja salaisia naukkuja omasta pullosta eri tilaisuuksissa ja paikoissa. Alkoholisti päihtyy nopeasti, vaikka hänen kestokykynsä juomisen suhteen ei ole vähentynyt. Hänellä on tarve ”tolkku pois”-juomiselle. Hän ei enää yleensä syö kunnolla.

Hänellä on erittäin pahoja krapuloita, kun säännöstelytoimet taas pettivät. Hän alkaa fyysisesti luhistua ja sielullinen katumus jäytää häntä sisältäpäin. Hän halveksii itseään tunnetasolla, hän epäilee itseänsä ja mielenterveyttään. Krapula on lähes ylivoimainen hyökkäys hänen hermojaan vastaan. Hänellä on pahoja aamullisia pahoinvointikohtauksia. Juomisella on hänestä kaikenkäsittävä kuristusote.

Hän ei muista mitä edellisenä päivänä on tapahtunut, hän kysyy puolisoltaan tai ystäviltään, mitä hän teki. Eikä hän suuostu puhumaan perheväkivallasta, jota on humalassa tapahtunut. Hänellä on silmissä lasimainen katse, silmät punoittavat ja turvottavat, hän on kuin unissakävelijä, jolla on vain hämärä käsitys eilisestä.

Hän sammuu tavan takaa milloin minnekin. Hän saattaa odottaa arvostamaansa sukulaista käymään, mutta hän sammuu ennen sukulaisen paikalle tuloa. Hänellä on enää vain satunnaisia hyviä hetkiä, mitkä pitävät puolison rakkautta yllä, koska ” se vanha ja sama puoliso” välillä pilkahtelee tämä uuden ja oudon tyypin tilalla.

Alkoholisti tajuaa olevansa erilainen kuin muut, hänen itseluottamus on mennyttä. Hänellä on sanoinkuvaamaton pelko, koska hän tajuaa otteensa elämänsyrjästä lipeävän. Mutta kauhu tulevasta romahduksesta estää häntä asian tunnustamisen toisille. Oma kauhu ja ponnekkaat yritykset torjua tuo uhkaava häpeä saattaa hänet mieleltään sulkeutuneeksi. 

Moni alkoholisti valittaa yksinäisyyttään tässä vaiheessa. Minulla on tapana sanoa heille, että siinä sinun tynnyrissäsi on kahva vain sisäpuolella, jos ihmisiä luoksesi haluat. Alkoholisti ei yleensä rohkene, eikä uskalla muuttaa mieltään. Läheisen kosketuksen saaminen alkoholistiin on vaikeaa.

Alkoholismi on keihästänyt heidät sarviinsa. Kun alkoholisti on saavuttanut keskivaiheen, on jonkun muun vietävä hänelle tieto alkoholismista, koska hänen oma ja kasvava pelkonsa sekä eristäytyminen estävät häntä etsimästä tietoa omin päin. Myös niillä ihmisillä, jotka kohtaavat hänet pitää olla tämä tieto.

Alkoholisti voi selvin päin ollessaan kuunnella tässä vaiheessa ihmistä, jota hän pitää arvossa ja lähteä hänen suosituksestaan ja saattamana hoitoon. Keskivaiheen alkoholisti ei kuitenkaan yleensä lähde omin voimin alkoholismin hoitoon. Eikä hän yksin pysty lähtemään hoitoon, eikä varsinkaan jos joku toinen neuvoo tai käskee. Alkoholisti on matkalla kohti alkoholismin myöhäisvaihetta.

Mann, Marty, Alkoholismi - Mitä se on? Miten siitä voi toipua?, 1962 ( alkup. Primer on Alcoholism,1958), Porvoo: WSOY.

Juha Kemppinen"

Joo Komppaan kuin kunnon kitaristi.. Jätä se sika..

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 10:24"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 10:14"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 10:09"]

Tuollaisen eron läpikäyneenä toivotan sinulle paljon voimia. Sinä päätät nyt lastesi tulevaisuudesta. Lapset pelkäävät riitelyä ja sanaa avioero käytetään samaan tapaan kuin mörkö. Alkoholistista eroaminen ei minun kokemuksessa ole turha ero, vaan se tuo lapsille turvaa ja luotettavuutta. Minun lapseni selvisivät erosta koska eron jälkeen kotielämä on ollut rauhallista ja ennustettavaa, turvallista ja suorastaan tylsän ennakoitavaa. Kukaan ei huuda, ei tule kännissä yöllä kotiin, ei löydy aamulla sammuneena jostain. Jos mummolaan on luvattu mennä aamulla niin sinne mennään eikä jäädä hiippailemaan että krapulainen isä ei herää ja ala huutaa, ja selitellä ja salailla että miksi ei tultukaan ennen kuin iltapäivällä, vanhalta viinalta haisevan kiukkuisen miehen kanssa.

Ihannetilannetta en voi lapsille antaa, kun  se olisi se ehjä perhe jossa ei ole päihteitä. Mutta minulla oli valta antaa heille turvallinen lapsuus ilman päihteitä, ja päätin että sen teen vaikka tulisi mitä. Haukkukoon ja kerjätköön ja uhkailkoon mies miten halusi, minä päätin että lasten parhaaksi en enää pidä heitä alkoholistiperheessä.

[/quote]

Mistä päättelet sen miehen olevan alkoholisti? Leimakirvestä et voi noilla tiedoilla käyttää. Sorry vaan.

[/quote]

- Näillä perusteilla:

Tappelua ja pikku riitaa on nykyään usein. Viime viikonloppuna tilanne kuitenkin kärjistyi miehen ollessa humalassa. Mies räjähti ja alkoi rähjäämään, kun "ei päässyt" baariin. Oli jo siinä vaiheessa juonut ihan tarpeeksi.

- Mies rähjäsi ja paiskoi ovia ja jatkoi juomista. Minua hän arvosteli monipuolisesti, haukkui ja nimitteli. Ja kuten aina ja kaiken muunkin hankalan kanssa, nyt sitä taas elellään niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Asiasta ei ole puhuttu halaistua sanaa.

-  tunnekylmyys, kunnioittamattomuus, humalajuominen sekä keskustelemattomuus.

- esiintynyt lasten edessä humalassa, käyttäytynyt humalan takia uhkaavasti

Jos olisit itse elänyt keskivaiheen alkoholistin kanssa niin nuo alkavat olla aika selkeitä merkkejä. Tietysti ap itse päättelee sitten koska siinä arjessa elää. Tässä ap:lle luettavaa, sulattele kuulostaako tutulta. Voinhan tietysti olla väärässäkin.

"Alkoholismin varhaisvaiheet kehittyvät siis melko salakavalasti ja huomaamatta, jos niitä ei tajua lukea. Alkoholisti, joka ryhtyy raitistuttuaan tarkastelemaan juomauraansa huomaa selvästi, että noinhan se meni aluksi.  Suomalainen yhteiskunta on hyvin alkoholistinen, kuten varhaisvaiheiden soveltamisella yhteiskuntaan voi todeta.

Alkoholismin varhaisvaiheiden kehitys kestää siis 7- 10 vuotta, alkoholisti hakeutuu ensimmäisen kerran hoitoon noin 7 vuotta ongelmien alettua. Alkoholismin keskivaihe on nopea vaihe ennen alkoholismin loppuvaihetta.  Alkoholismin keskivaiheet kestävät 2-5 vuotta.

Alkoholismin keskivaiheissa varhaisvaiheen oireet vahvistuvat. Alkoholismi-sairaus asteittain ja usein vääjäämättä pahenee.

Keskivaiheessa alkoholistien antamat lupaukset alkoholinkäytön suhteen ovat nyt toistuvia ja sävyltään jo lujia. Ne ovat anteeksipyyntöjä törttöilyjen jäljiltä ja alkoholisti todella tarkoittaa luvata asioita alkoholinkäytön suhteen. Alkoholisti yrittää epätoivoisesti pitää lupauksensa, mutta alkoholismin luonteen mukaisesti hän ei pysty niitä pitämään, mistä häntä moititaan. Säännöstelty juominen ei enää onnistu. Hän lupaa pyhästi, ettei enää juo, mutta hän ei pysty keskivaiheessa enää lopettamaan juomista ilman ulkopuolista apua. Hän epäonnistuu toistuvasti juomisen säännöstely-yrityksissä.

Juomista koskeva valehtelu siirtyy uudelle tasolle, varhaisvaiheessa alkoholisti on uskotellut itselleen, että on samanlainen juoja kuin muutkin, mutta nyt se ei enää onnistu. Hän huomaa nyt olevansa alkoholin juojana erilainen kuin muut. Tämä itseoivallus hämmentää ja pelottaa häntä. Hän ei voi käsittää, mitä hänelle on päässyt tapahtumaan, koska hän ei yleensä tiedä, mitä alkoholismi, asteittain paheneva sairaus, on. Hän ymmärtää, että hänen juomisensa on ”toisenlaista” kuin muiden. Hän yrittää yli-inhimillisin ponnistuksin pitää alkoholin käyttöön liittyvät lujat lupauksensa, jotka eivät kuitenkaan pidä.

Hän taistelee säilyttääkseen uskonsa omaan mielenterveyteensä – vaikkapa haukkumalla puolisonsa ja lapset. Hän valehtelee juomisiaan, selittelee ja rakentaa abilia juomisen ympärille. Hänellä on suuri tarve, että muut pitävät hänen  ”rakennelmaa” arvossa, eivätkä kajoaisi siihen, koska hän tuntee rakennelman vaistonvaraisesti hauraaksi.

Hän rakentaa taidokkaita ja huoliteltuja valheita. Tässä vaiheessa kuuluu klassinen päihdepersoonallisuuden lause: Voin lopettaa milloin tahansa. Tämä lause on hänen mielenterveytensä peruste, hän on sille yliherkkä, sitä pitää kohdella kuin pyhäinjäännöstä. Jos hän kuulee AA:laisen naurun tällä kohtaa, jos hän menee siis AA:han epätoivoissaan toivoa etsien, niin hän loukkaantuu verisesti – ja kertoo miksi AA:han ei voi mennä.

Päihdelääkäri joka epäilee avoimesti ja kokemuksensa perusteella tätä hänen totuuttaan, joutuu alkoholistin panettelemien listalle. Omaiset kuulevat kuinka oikeassa päihdelääkäri on, mutteivät he usein uskalla puhua, koska alkoholisti suuttuu, jos hänen totuutta epäillään.

Omaisten, puolison ja lasten, kannattaa vilkaista Al-Anonin ja Alateen nettisivuja tässä vaiheessa ( http://www.al-anon.fi/ ). Omaisten kannattaa käydä ryhmissä katsomassa, sopivatko ne heille, koska sieltä he saavat tukea, jota on vaikea saada mistään, sillä alkoholismia ymmärretään edelleen niin huonosti suomalaisessa yhteiskunnassa.

On mahdollista mennä mielenterveystoimistoon puhumaan henkilölle, joka ei ymmärrä alkoholismia ollenkaan – mitä tekee omaisen tilanteen vielä epätoivoisemmaksi. Yleensä hänelle tarjotaan psyykenlääkkeitä tilanteensa ratkaisuksi, kun hän koettaa kysyä, mitä hän tekisi alkoholistinsa kanssa. Moni omainen alkaa syödäkin rauhoittavia lääkkeitä selvitäkseen elämänsä väistämättömästä ristiriidasta. Joku omainen ajattelee auttavansa alkoholistia, jos ryhtyy juomaan yhdessä hänen kanssaan, niin ettei hän enää mene baariin juomaan. Mutta ei auta rauhoittavat lääkkeet, eikä yhdessä juominen keskivaiheen alkoholistia.

Alkoholismin keskivaiheessa alkoholisti ahmii ryyppyjä ja hänellä on ”hätävara”-pulloja joka paikassa: makuuhuoneen kaapeissa, autotallissa, mökillä, puupinojen välissä, työpaikalla ja mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Mihin tahansa juhliin tai pubiin mennessä keskivaiheen alkoholistin täytyy pohjustaa alkujuomisilla. Hän menee tilaisuuksiin vähän ennen, että ehtii ottaa ”yhdet” ennen tilaisuuden alkua. Hän alkaa juoda enemmän baarissa kuin kotona, minkä vuoksi hän alkaa tulla myöhemmin töistä kotiin. Hän jättää ruokailuja väliin tai myöhästyy perheen yhteisiltä aterioilta. Hän alkaa olla jo melko myötäisessä kaikkiin vähänkin erikoisempiin tapahtumiin mennessä. Hän on enemmän poissa kuin paikalla, ainakin henkisesti.

Hän on aina väsynyt, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hän on aina hermostunut, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hänellä on aina huolia ja murheita, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hän on masentunut, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hänellä on vaikka mitä, minkä vuoksi hänen täytyy juoda.

Hänen juoma-ajat ovat lisääntyneet, hän juo nyt jo yksikseenkin. Hän päihtyy sopimattomina aikoina mm. lasten ylioppilasjuhlissa, tasakymmeniä täyttävien sukulaisten juhlissa, häissä ja hautajaisissa. Hän juo viikonloput läpeensä. Hän alkaa viimeistään tässä vaiheessa ottaa aamu- ja krapularyyppyjä. Hän yrittää epätoivoisesti juomislakkoja suurten tyrimisten jälkeen. Hän yrittää epätoivoisesti pitää työpaikkansa.

Kun hän ei juo, hän on ärtynyt, äkkipikainen, katkera ja vaikea ihminen.

Hänen riippuvuutensa alkoholista on muuttunut pakonomaiseksi. Hän ei pysty toimimaan ilman ryyppyjä. Hän on hyödytön kasvavaa juomispakkoa vastaan. Hän on menettämässä säätelykykynsä juomisen suhteen.  Kun hän alkaa yrittämästä säätelyä, koska ei siihen pysty,niin alkoholismin oireet tulevat ilmeisemmiksi kaikille muillekin ympärillä oleville. Hän täytyy tuntea juomisen vaikutukset, minkä vuoksi kohtuukäyttö on hänelle mahdottomuus. Kohtuukäyttö kun ei tunnu missään.

Keskivaiheessa alkoholistin halu puhua juomisestaan vähenee. Hän ei myönnä olevansa päissään, vaikka työpaikalla, jossa hänet humalassa tavataankin. Useimmat eivät huomaakaan, että hän on humalassa. Kaatumisen yhteydessä hämmästellään ensiapupoliklinikalla, kun puhallustulos näyttä 2.5 promillea.

Minulla on päihdelääkärinä sääntö, että jos 2 promillen humalassa pystyy toimittamaan asiansa ”selvänomaisesti”, niin minulta saa alkoholismidiagnoosin, koska edes alkoholistisuvun jäsenet eivät kykene siihen ilman kunnollista harjoittelua, eli ainakin keskivaiheen alkoholismia. Alkoholisti ei tässä vaiheessa myönnä olevansa krapulassa.

Juomisen suhteen ilmaantuva alemmuudentunne ja kykenemättömyys johtavat siihen, että ennen niin säyseä ja mukava alkoholisti alkaa olla ylimielinen ja riidanhaluinen. Hänellä alkaa olla mahtipontisia ja suureellisia ajatuksia, mikä alkaa eristää hänet muista – kukaan ei siedä kenessäkään sellaisia piirteitä, vähiten alkoholistissa.

Alkoholisti alkaa eristäytyä ja tuntea seuraan kuulumattomuutta. Poissa on se iloinen seuramies ja rattoisa seurallisuus, joka oli alkoholismin varhaisvaiheessa.

Alkoholisti alkaa ottaa keskivaiheessa pitkiä ja salaisia naukkuja omasta pullosta eri tilaisuuksissa ja paikoissa. Alkoholisti päihtyy nopeasti, vaikka hänen kestokykynsä juomisen suhteen ei ole vähentynyt. Hänellä on tarve ”tolkku pois”-juomiselle. Hän ei enää yleensä syö kunnolla.

Hänellä on erittäin pahoja krapuloita, kun säännöstelytoimet taas pettivät. Hän alkaa fyysisesti luhistua ja sielullinen katumus jäytää häntä sisältäpäin. Hän halveksii itseään tunnetasolla, hän epäilee itseänsä ja mielenterveyttään. Krapula on lähes ylivoimainen hyökkäys hänen hermojaan vastaan. Hänellä on pahoja aamullisia pahoinvointikohtauksia. Juomisella on hänestä kaikenkäsittävä kuristusote.

Hän ei muista mitä edellisenä päivänä on tapahtunut, hän kysyy puolisoltaan tai ystäviltään, mitä hän teki. Eikä hän suuostu puhumaan perheväkivallasta, jota on humalassa tapahtunut. Hänellä on silmissä lasimainen katse, silmät punoittavat ja turvottavat, hän on kuin unissakävelijä, jolla on vain hämärä käsitys eilisestä.

Hän sammuu tavan takaa milloin minnekin. Hän saattaa odottaa arvostamaansa sukulaista käymään, mutta hän sammuu ennen sukulaisen paikalle tuloa. Hänellä on enää vain satunnaisia hyviä hetkiä, mitkä pitävät puolison rakkautta yllä, koska ” se vanha ja sama puoliso” välillä pilkahtelee tämä uuden ja oudon tyypin tilalla.

Alkoholisti tajuaa olevansa erilainen kuin muut, hänen itseluottamus on mennyttä. Hänellä on sanoinkuvaamaton pelko, koska hän tajuaa otteensa elämänsyrjästä lipeävän. Mutta kauhu tulevasta romahduksesta estää häntä asian tunnustamisen toisille. Oma kauhu ja ponnekkaat yritykset torjua tuo uhkaava häpeä saattaa hänet mieleltään sulkeutuneeksi. 

Moni alkoholisti valittaa yksinäisyyttään tässä vaiheessa. Minulla on tapana sanoa heille, että siinä sinun tynnyrissäsi on kahva vain sisäpuolella, jos ihmisiä luoksesi haluat. Alkoholisti ei yleensä rohkene, eikä uskalla muuttaa mieltään. Läheisen kosketuksen saaminen alkoholistiin on vaikeaa.

Alkoholismi on keihästänyt heidät sarviinsa. Kun alkoholisti on saavuttanut keskivaiheen, on jonkun muun vietävä hänelle tieto alkoholismista, koska hänen oma ja kasvava pelkonsa sekä eristäytyminen estävät häntä etsimästä tietoa omin päin. Myös niillä ihmisillä, jotka kohtaavat hänet pitää olla tämä tieto.

Alkoholisti voi selvin päin ollessaan kuunnella tässä vaiheessa ihmistä, jota hän pitää arvossa ja lähteä hänen suosituksestaan ja saattamana hoitoon. Keskivaiheen alkoholisti ei kuitenkaan yleensä lähde omin voimin alkoholismin hoitoon. Eikä hän yksin pysty lähtemään hoitoon, eikä varsinkaan jos joku toinen neuvoo tai käskee. Alkoholisti on matkalla kohti alkoholismin myöhäisvaihetta.

Mann, Marty, Alkoholismi - Mitä se on? Miten siitä voi toipua?, 1962 ( alkup. Primer on Alcoholism,1958), Porvoo: WSOY.

Juha Kemppinen"

[/quote]

Yksipuolinen kertomus, ja unohdat kokonaan sen , että riitaan tarvitaan aina kaksi?

Omat kokemuksesi ja miesvihasi heijastuvat ajattelutapaasi. Tuskin olet kuitenkaan meedio ja psykologi, sekä alkohomlisimin tutkija?

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 09:23"]Eli meillä on mennyt avioliitossa ja pidempään huonosti. Rakkautta tai läheisyyttä ei ole lainkaan, toisen kunnioituksesta puhumattakaan. Mitään yhteistä toimintaa ei myöskään ole. Elämme ns. saman katon alla perheenä ja "hengitämme samaa ilmaa". Ns. lasten takia olen halunnut pysyä yhtenäisenä perheenä.
Tappelua ja pikku riitaa on nykyään usein. Viime viikonloppuna tilanne kuitenkin kärjistyi miehen ollessa humalassa. Mies räjähti ja alkoi rähjäämään, kun "ei päässyt" baariin. Oli jo siinä vaiheessa juonut ihan tarpeeksi. Kielsinä häntä menemästä, koska teen itse 3-vuorotyötä ja seuraavanakin aamuna minulla oli töihin meno. Siitäpä tilanne sitten eteni. Mies huusi lasten kuullen, että maanantaina käydään laittamassa paperit kuntoon eroa varten. Kahdelle kotona olevalle lapselle (yhteensä lapsia kolme, joista yksi oli yökylässä) mies sanoi, että saavat päättää kumman luokse muuttavat. Mies rähjäsi ja paiskoi ovia ja jatkoi juomista. Minua hän arvosteli monipuolisesti, haukkui ja nimitteli.

Ja kuten aina ja kaiken muunkin hankalan kanssa, nyt sitä taas elellään niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Asiasta ei ole puhuttu halaistua sanaa. Mies ei ole koskaan osannut puhua ongelmista vaan kuittaa ne joko niin ettei asiasta voi enää jatkaa tai sitten kommentoi niinkuin olisin täysin typerä kun nostan ko. asioita esiin. Tässä nyt pitäisi jatkaa elämää taas ja tämäkin vaiettaisiin pois, mutta enää en vain voi. Lapset pelkäsivät ja itkivät, että nyt erotaan ja he joutuvat valitsemaan meidän vanhempien välillä jne... Olen jutellut toki useaan otteeseen kotona olleiden lasten kanssa asiasta ja sanonut, että saavat tulla puhumaankin asiasta milloin vain siltä tuntuu. Olivat todella peloissaan.

Itse laitoin samaisena yönä asuntopaperit vetämään itselleni ja lapsille. Ero on ollut jo pitkään itsellä mielessä, mutta nyt tuli jotenkin piste tälle kaikelle. Onko mielestänne "hätiköityä" lähteä eroamaan tämän episodin jälkeen vai pitäisikö tässä vielä jaksaa alkaa käymään jotain yhteisiä terapioita läpi? Itse olen sinnitellyt ja tehnyt niin kauan kaikkeni tämän eteen, vaikka huonoa perhe-elämä on ollutkin etten enää oikein jaksa ajatellakaan muuta vaihtoehtoa....
[/quote]
En ymmärrä teidän perhettä. Ethän sinä voi aikuista ihmistä määrätä! Jos mies haluaa baariin, niin mikä sitä estää menemästä? Ei meidän perheessä ainakaan puolison meno ole kuin ilmoitusluontoinen asia. Siis jos ei oo toisella samaan aikaan muuta menoa. Eikä se mies sitten kovin usein sinne baariin edes hingu. En minä ainakaan haluais ottaa vastuuta toisen onnesta/pahasta mielestä määräämällä minne se saa mennä ja minne ei. Ei kuulu mun elämänarvoihin. T:perheenäiti

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 10:31"]

 En ymmärrä teidän perhettä. Ethän sinä voi aikuista ihmistä määrätä! Jos mies haluaa baariin, niin mikä sitä estää menemästä? Ei meidän perheessä ainakaan puolison meno ole kuin ilmoitusluontoinen asia. Siis jos ei oo toisella samaan aikaan muuta menoa. Eikä se mies sitten kovin usein sinne baariin edes hingu. En minä ainakaan haluais ottaa vastuuta toisen onnesta/pahasta mielestä määräämällä minne se saa mennä ja minne ei. Ei kuulu mun elämänarvoihin. T:perheenäiti

[/quote]

Juuri näin. Ja noihin riitoihin tarvitaan aina kaksi osapuolta. Tätä ei palstamammat tunnut koskaan ymmärtävän.

Hei ap! Todella ikävä nähdä, että jotkut purkavat pahaa oloaan haukkumalla ja ivaamalla. Netti on oiva apuvälinen pelkurimaisille kiusaajille. Mutta asiaan. Itse olen elänyt tunnekylmän, vetäytyvän alkoholistin kanssa lähes kymmenen vuotta. Hän jaksoi alussa kovasti näytellä, kunnes tulin raskaaksi, jolloin juominen ja haukkuminen lisääntyivät. Välillä on ollut parempia kausia, vaikkakin tajuan nyt jälkikäteen, että niitä on tullut, kun olen ollut lähdössä... Ja toki miehessä on hyvääkin. Kun olen varpaisillani, enkä 'vaadi' mitään kuten juttelua, halia, seksiä, ystävällistä käytöstä, mies voi olla varsin rauhallinen aika ajoin. Lisäksi olen aina ajatellut, että haluan lapseni elävän 'ehjässä' perheessä, yritän sovitella ja sinnitellä. Nyt olen kuitenkin tajunnut, että vaikka kuinka yritän siloitella ja selitellä miehen käytöstä, lapsi tajuaa tilanteen. Jo ilmapiiri, jossa ainoat halit ja hyvät sanat ovat minun ja lapsen välillä, on outo. Mies oli asunut yksin koko aikuisikänsä ja ei - on varmaan yrittänytkin - ole sopeutunut siihen, että muita pitäisi ottaa huomioon ja normaaliin parisuhteeseen kuuluu juttelua, hellyyttä ja rakastelua. Myös minun yritykseni puhua asioista, jotka kiusaavat minua, kuitataan 'hankaluudeksi'. Pitäisi vain pitää kulissia yllä ja korkeintaan puhua säästä. Ottaa ärtymys ja haukut vastaan vaieten. Ja katsoa, kun mies rähjää lapselle omia pahoja olojaan. Se onkin ollut viimeinen niitti. Vuosia ajattelin, että ehkä teen jotakin väärin. Nyt näen, että 6-vuotias saa samoja haukkuja kuin minä ja näen sivusta, että tilanne johtuu miehen omista ongelmista, ärtymyksestä, empatian puutteesta jne. Jotain on miehen lapsuudenkodissa varmaan ollut outoa, kun on noin outo ihminen sukeutunut. Summa summarum: jotenkin tilanteesi kuulosti kovin tutulta. Lähteminen pelottaa, eikö niin? Niin minuakin. Ja lasten hyvinvointi mietityttää. Ja mies säälittää välillä: "Ei se joisi, jos ei olisi niin onneton. Jos minä muuttuisin..." Näitä miettiessä minulta meni vuosia. Sairastuin masennukseenkin ja sinnikäs lääkäri jaksoi kaivaa syitä esiin. Tällöin jouduin kohtaamaan sen, että olen yksinäisempi kuin olisin yksin. Nyt olenkin jo kertonut miehelle, että eroamme. Mies kieltäytyy lähtemästä (haluaisin jäädä lapsen kanssa tuttuun kotiin ainakin vähäksi aikaa). Olen asettanut itselleni takarajan. Kesään mennessä asun lapseni kanssa kaksin. Aion tukea hyvää isäsuhdetta parhaani mukaan. Voi käydä, että välimme parantuvat (yhteen en siis aio ikinä palata) tai että ero saa miehen juomaan pahemmin, mutta jälkimmäinen ei ole millin vertaa vastuullani. Ai niin, kävimme kolme kertaa parisuhdeterapiassa. Mies ei tehnyt ensimmäistäkään harjoitusta, joita ehdotettiin. Lähti ilmeisesti mukaan, koska tajusi, että muuten lähden parisuhteesta. Eli terapia voi auttaa, mutta ei ole toimivaa, jos molemmat eivät yritä täysillä... Tsemppiä ja virtuaalihalauksia sinulle! On hyvä miettiä asiaa, mutta älä mieti vuosia, kuten minä tein! Jossain vaiheessa on myönnettävä, että se tunne 'ei tämä ikinä muutu', on totta...

Nainen on aina uhri! Äitimyytti! Mies on aina syyllinen!

Kyllä minun mielestäni saa "kieltää" aikuista ihmistä lähtemästä baariin jos olettamuksena on, että tämä aikuinen ihminen juo överit eikä seuraavana päivänä pysty olemaan lastensa kanssa. Normaali, vastuullinen vanhempi ymmärtää itse olla juomatta. Ap, jätä se sika.

Ketä nämä idioottimiehet ovat, jotka tulevat tähän ketjuun puolustelemaan?? Ketjun ap ei ole haukkunut miestä lapsien edessä, pelotellut lapsia erolla ja heilunut kännissä lasten kotona. Tuo jos mikään vie lapsilta pois sen perusturvan, johon hyvä lapsuus perustuu. Menkää nyt itseenne ja olkaa hiljaa, vai onko tähän ketjuun pesinyt yksi mies joka jaksaa jankata. Ei ole kyse miehen ja naisen jaottelusta, vaan siitä että millaisessa liitossa kannattaa jatkaa. Miksi ap olisi onnellinen tuollaisen miehen kanssa? Haloo.

Lopettakaa kilometri tekstien lainaaminen.

En ymmärrä, miten miehen oikeus juoda ja mennä baariin menee sen edelle, että hänen pitäisi seuraavana päivänä pystyä huolehtimaan omasta jälkikasvustaan, kun puoliso on töissä.

Minä ymmärrän hyvin. En ole koskaan kieltänyt miestäni lähtemästä baariin, mutta seuraavana aamuna olenkin saanut ottaa eskari-ikäisen lapseni mukaan töihin. Silloin, kun on perhettä, mennään perheen ehdoilla eikä yhden aikuisen ehdoilla. Jos aikuinen on niin itsekäs, että baariin pitää päästä, vaikka toisella aikuisella on seuraavana aamuna töitä, niin ei hänestä ole perheensä vastuunkantajaksi. Minä eroaisin.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 10:24"][quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 10:14"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 10:09"]

Tuollaisen eron läpikäyneenä toivotan sinulle paljon voimia. Sinä päätät nyt lastesi tulevaisuudesta. Lapset pelkäävät riitelyä ja sanaa avioero käytetään samaan tapaan kuin mörkö. Alkoholistista eroaminen ei minun kokemuksessa ole turha ero, vaan se tuo lapsille turvaa ja luotettavuutta. Minun lapseni selvisivät erosta koska eron jälkeen kotielämä on ollut rauhallista ja ennustettavaa, turvallista ja suorastaan tylsän ennakoitavaa. Kukaan ei huuda, ei tule kännissä yöllä kotiin, ei löydy aamulla sammuneena jostain. Jos mummolaan on luvattu mennä aamulla niin sinne mennään eikä jäädä hiippailemaan että krapulainen isä ei herää ja ala huutaa, ja selitellä ja salailla että miksi ei tultukaan ennen kuin iltapäivällä, vanhalta viinalta haisevan kiukkuisen miehen kanssa.

Ihannetilannetta en voi lapsille antaa, kun  se olisi se ehjä perhe jossa ei ole päihteitä. Mutta minulla oli valta antaa heille turvallinen lapsuus ilman päihteitä, ja päätin että sen teen vaikka tulisi mitä. Haukkukoon ja kerjätköön ja uhkailkoon mies miten halusi, minä päätin että lasten parhaaksi en enää pidä heitä alkoholistiperheessä.

[/quote]

Mistä päättelet sen miehen olevan alkoholisti? Leimakirvestä et voi noilla tiedoilla käyttää. Sorry vaan.

[/quote]

- Näillä perusteilla:

Tappelua ja pikku riitaa on nykyään usein. Viime viikonloppuna tilanne kuitenkin kärjistyi miehen ollessa humalassa. Mies räjähti ja alkoi rähjäämään, kun "ei päässyt" baariin. Oli jo siinä vaiheessa juonut ihan tarpeeksi.

- Mies rähjäsi ja paiskoi ovia ja jatkoi juomista. Minua hän arvosteli monipuolisesti, haukkui ja nimitteli. Ja kuten aina ja kaiken muunkin hankalan kanssa, nyt sitä taas elellään niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Asiasta ei ole puhuttu halaistua sanaa.

-  tunnekylmyys, kunnioittamattomuus, humalajuominen sekä keskustelemattomuus.

- esiintynyt lasten edessä humalassa, käyttäytynyt humalan takia uhkaavasti

Jos olisit itse elänyt keskivaiheen alkoholistin kanssa niin nuo alkavat olla aika selkeitä merkkejä. Tietysti ap itse päättelee sitten koska siinä arjessa elää. Tässä ap:lle luettavaa, sulattele kuulostaako tutulta. Voinhan tietysti olla väärässäkin.

"Alkoholismin varhaisvaiheet kehittyvät siis melko salakavalasti ja huomaamatta, jos niitä ei tajua lukea. Alkoholisti, joka ryhtyy raitistuttuaan tarkastelemaan juomauraansa huomaa selvästi, että noinhan se meni aluksi.  Suomalainen yhteiskunta on hyvin alkoholistinen, kuten varhaisvaiheiden soveltamisella yhteiskuntaan voi todeta.

Alkoholismin varhaisvaiheiden kehitys kestää siis 7- 10 vuotta, alkoholisti hakeutuu ensimmäisen kerran hoitoon noin 7 vuotta ongelmien alettua. Alkoholismin keskivaihe on nopea vaihe ennen alkoholismin loppuvaihetta.  Alkoholismin keskivaiheet kestävät 2-5 vuotta.

Alkoholismin keskivaiheissa varhaisvaiheen oireet vahvistuvat. Alkoholismi-sairaus asteittain ja usein vääjäämättä pahenee.

Keskivaiheessa alkoholistien antamat lupaukset alkoholinkäytön suhteen ovat nyt toistuvia ja sävyltään jo lujia. Ne ovat anteeksipyyntöjä törttöilyjen jäljiltä ja alkoholisti todella tarkoittaa luvata asioita alkoholinkäytön suhteen. Alkoholisti yrittää epätoivoisesti pitää lupauksensa, mutta alkoholismin luonteen mukaisesti hän ei pysty niitä pitämään, mistä häntä moititaan. Säännöstelty juominen ei enää onnistu. Hän lupaa pyhästi, ettei enää juo, mutta hän ei pysty keskivaiheessa enää lopettamaan juomista ilman ulkopuolista apua. Hän epäonnistuu toistuvasti juomisen säännöstely-yrityksissä.

Juomista koskeva valehtelu siirtyy uudelle tasolle, varhaisvaiheessa alkoholisti on uskotellut itselleen, että on samanlainen juoja kuin muutkin, mutta nyt se ei enää onnistu. Hän huomaa nyt olevansa alkoholin juojana erilainen kuin muut. Tämä itseoivallus hämmentää ja pelottaa häntä. Hän ei voi käsittää, mitä hänelle on päässyt tapahtumaan, koska hän ei yleensä tiedä, mitä alkoholismi, asteittain paheneva sairaus, on. Hän ymmärtää, että hänen juomisensa on ”toisenlaista” kuin muiden. Hän yrittää yli-inhimillisin ponnistuksin pitää alkoholin käyttöön liittyvät lujat lupauksensa, jotka eivät kuitenkaan pidä.

Hän taistelee säilyttääkseen uskonsa omaan mielenterveyteensä – vaikkapa haukkumalla puolisonsa ja lapset. Hän valehtelee juomisiaan, selittelee ja rakentaa abilia juomisen ympärille. Hänellä on suuri tarve, että muut pitävät hänen  ”rakennelmaa” arvossa, eivätkä kajoaisi siihen, koska hän tuntee rakennelman vaistonvaraisesti hauraaksi.

Hän rakentaa taidokkaita ja huoliteltuja valheita. Tässä vaiheessa kuuluu klassinen päihdepersoonallisuuden lause: Voin lopettaa milloin tahansa. Tämä lause on hänen mielenterveytensä peruste, hän on sille yliherkkä, sitä pitää kohdella kuin pyhäinjäännöstä. Jos hän kuulee AA:laisen naurun tällä kohtaa, jos hän menee siis AA:han epätoivoissaan toivoa etsien, niin hän loukkaantuu verisesti – ja kertoo miksi AA:han ei voi mennä.

Päihdelääkäri joka epäilee avoimesti ja kokemuksensa perusteella tätä hänen totuuttaan, joutuu alkoholistin panettelemien listalle. Omaiset kuulevat kuinka oikeassa päihdelääkäri on, mutteivät he usein uskalla puhua, koska alkoholisti suuttuu, jos hänen totuutta epäillään.

Omaisten, puolison ja lasten, kannattaa vilkaista Al-Anonin ja Alateen nettisivuja tässä vaiheessa ( http://www.al-anon.fi/ ). Omaisten kannattaa käydä ryhmissä katsomassa, sopivatko ne heille, koska sieltä he saavat tukea, jota on vaikea saada mistään, sillä alkoholismia ymmärretään edelleen niin huonosti suomalaisessa yhteiskunnassa.

On mahdollista mennä mielenterveystoimistoon puhumaan henkilölle, joka ei ymmärrä alkoholismia ollenkaan – mitä tekee omaisen tilanteen vielä epätoivoisemmaksi. Yleensä hänelle tarjotaan psyykenlääkkeitä tilanteensa ratkaisuksi, kun hän koettaa kysyä, mitä hän tekisi alkoholistinsa kanssa. Moni omainen alkaa syödäkin rauhoittavia lääkkeitä selvitäkseen elämänsä väistämättömästä ristiriidasta. Joku omainen ajattelee auttavansa alkoholistia, jos ryhtyy juomaan yhdessä hänen kanssaan, niin ettei hän enää mene baariin juomaan. Mutta ei auta rauhoittavat lääkkeet, eikä yhdessä juominen keskivaiheen alkoholistia.

Alkoholismin keskivaiheessa alkoholisti ahmii ryyppyjä ja hänellä on ”hätävara”-pulloja joka paikassa: makuuhuoneen kaapeissa, autotallissa, mökillä, puupinojen välissä, työpaikalla ja mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Mihin tahansa juhliin tai pubiin mennessä keskivaiheen alkoholistin täytyy pohjustaa alkujuomisilla. Hän menee tilaisuuksiin vähän ennen, että ehtii ottaa ”yhdet” ennen tilaisuuden alkua. Hän alkaa juoda enemmän baarissa kuin kotona, minkä vuoksi hän alkaa tulla myöhemmin töistä kotiin. Hän jättää ruokailuja väliin tai myöhästyy perheen yhteisiltä aterioilta. Hän alkaa olla jo melko myötäisessä kaikkiin vähänkin erikoisempiin tapahtumiin mennessä. Hän on enemmän poissa kuin paikalla, ainakin henkisesti.

Hän on aina väsynyt, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hän on aina hermostunut, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hänellä on aina huolia ja murheita, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hän on masentunut, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hänellä on vaikka mitä, minkä vuoksi hänen täytyy juoda.

Hänen juoma-ajat ovat lisääntyneet, hän juo nyt jo yksikseenkin. Hän päihtyy sopimattomina aikoina mm. lasten ylioppilasjuhlissa, tasakymmeniä täyttävien sukulaisten juhlissa, häissä ja hautajaisissa. Hän juo viikonloput läpeensä. Hän alkaa viimeistään tässä vaiheessa ottaa aamu- ja krapularyyppyjä. Hän yrittää epätoivoisesti juomislakkoja suurten tyrimisten jälkeen. Hän yrittää epätoivoisesti pitää työpaikkansa.

Kun hän ei juo, hän on ärtynyt, äkkipikainen, katkera ja vaikea ihminen.

Hänen riippuvuutensa alkoholista on muuttunut pakonomaiseksi. Hän ei pysty toimimaan ilman ryyppyjä. Hän on hyödytön kasvavaa juomispakkoa vastaan. Hän on menettämässä säätelykykynsä juomisen suhteen.  Kun hän alkaa yrittämästä säätelyä, koska ei siihen pysty,niin alkoholismin oireet tulevat ilmeisemmiksi kaikille muillekin ympärillä oleville. Hän täytyy tuntea juomisen vaikutukset, minkä vuoksi kohtuukäyttö on hänelle mahdottomuus. Kohtuukäyttö kun ei tunnu missään.

Keskivaiheessa alkoholistin halu puhua juomisestaan vähenee. Hän ei myönnä olevansa päissään, vaikka työpaikalla, jossa hänet humalassa tavataankin. Useimmat eivät huomaakaan, että hän on humalassa. Kaatumisen yhteydessä hämmästellään ensiapupoliklinikalla, kun puhallustulos näyttä 2.5 promillea.

Minulla on päihdelääkärinä sääntö, että jos 2 promillen humalassa pystyy toimittamaan asiansa ”selvänomaisesti”, niin minulta saa alkoholismidiagnoosin, koska edes alkoholistisuvun jäsenet eivät kykene siihen ilman kunnollista harjoittelua, eli ainakin keskivaiheen alkoholismia. Alkoholisti ei tässä vaiheessa myönnä olevansa krapulassa.

Juomisen suhteen ilmaantuva alemmuudentunne ja kykenemättömyys johtavat siihen, että ennen niin säyseä ja mukava alkoholisti alkaa olla ylimielinen ja riidanhaluinen. Hänellä alkaa olla mahtipontisia ja suureellisia ajatuksia, mikä alkaa eristää hänet muista – kukaan ei siedä kenessäkään sellaisia piirteitä, vähiten alkoholistissa.

Alkoholisti alkaa eristäytyä ja tuntea seuraan kuulumattomuutta. Poissa on se iloinen seuramies ja rattoisa seurallisuus, joka oli alkoholismin varhaisvaiheessa.

Alkoholisti alkaa ottaa keskivaiheessa pitkiä ja salaisia naukkuja omasta pullosta eri tilaisuuksissa ja paikoissa. Alkoholisti päihtyy nopeasti, vaikka hänen kestokykynsä juomisen suhteen ei ole vähentynyt. Hänellä on tarve ”tolkku pois”-juomiselle. Hän ei enää yleensä syö kunnolla.

Hänellä on erittäin pahoja krapuloita, kun säännöstelytoimet taas pettivät. Hän alkaa fyysisesti luhistua ja sielullinen katumus jäytää häntä sisältäpäin. Hän halveksii itseään tunnetasolla, hän epäilee itseänsä ja mielenterveyttään. Krapula on lähes ylivoimainen hyökkäys hänen hermojaan vastaan. Hänellä on pahoja aamullisia pahoinvointikohtauksia. Juomisella on hänestä kaikenkäsittävä kuristusote.

Hän ei muista mitä edellisenä päivänä on tapahtunut, hän kysyy puolisoltaan tai ystäviltään, mitä hän teki. Eikä hän suuostu puhumaan perheväkivallasta, jota on humalassa tapahtunut. Hänellä on silmissä lasimainen katse, silmät punoittavat ja turvottavat, hän on kuin unissakävelijä, jolla on vain hämärä käsitys eilisestä.

Hän sammuu tavan takaa milloin minnekin. Hän saattaa odottaa arvostamaansa sukulaista käymään, mutta hän sammuu ennen sukulaisen paikalle tuloa. Hänellä on enää vain satunnaisia hyviä hetkiä, mitkä pitävät puolison rakkautta yllä, koska ” se vanha ja sama puoliso” välillä pilkahtelee tämä uuden ja oudon tyypin tilalla.

Alkoholisti tajuaa olevansa erilainen kuin muut, hänen itseluottamus on mennyttä. Hänellä on sanoinkuvaamaton pelko, koska hän tajuaa otteensa elämänsyrjästä lipeävän. Mutta kauhu tulevasta romahduksesta estää häntä asian tunnustamisen toisille. Oma kauhu ja ponnekkaat yritykset torjua tuo uhkaava häpeä saattaa hänet mieleltään sulkeutuneeksi. 

Moni alkoholisti valittaa yksinäisyyttään tässä vaiheessa. Minulla on tapana sanoa heille, että siinä sinun tynnyrissäsi on kahva vain sisäpuolella, jos ihmisiä luoksesi haluat. Alkoholisti ei yleensä rohkene, eikä uskalla muuttaa mieltään. Läheisen kosketuksen saaminen alkoholistiin on vaikeaa.

Alkoholismi on keihästänyt heidät sarviinsa. Kun alkoholisti on saavuttanut keskivaiheen, on jonkun muun vietävä hänelle tieto alkoholismista, koska hänen oma ja kasvava pelkonsa sekä eristäytyminen estävät häntä etsimästä tietoa omin päin. Myös niillä ihmisillä, jotka kohtaavat hänet pitää olla tämä tieto.

Alkoholisti voi selvin päin ollessaan kuunnella tässä vaiheessa ihmistä, jota hän pitää arvossa ja lähteä hänen suosituksestaan ja saattamana hoitoon. Keskivaiheen alkoholisti ei kuitenkaan yleensä lähde omin voimin alkoholismin hoitoon. Eikä hän yksin pysty lähtemään hoitoon, eikä varsinkaan jos joku toinen neuvoo tai käskee. Alkoholisti on matkalla kohti alkoholismin myöhäisvaihetta.

Mann, Marty, Alkoholismi - Mitä se on? Miten siitä voi toipua?, 1962 ( alkup. Primer on Alcoholism,1958), Porvoo: WSOY.

Juha Kemppinen"

 
[/quote]

Tunnistan monta piirrettä ja mies juo oikeastaan joka viikonloppu. En muista viikonloppua milloin ei "saunaa lähdetä lämmittämään"=juodaan salkullisesta suurin osa.... Isänsä oli alkoholisti, menehtynyt jo. Toki tunnistan useita samoja piirteitä ja tiedän, että nyt on aika lähteä. Vene alkaa kallistumaan liikaa...

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 10:51"]

En ymmärrä, miten miehen oikeus juoda ja mennä baariin menee sen edelle, että hänen pitäisi seuraavana päivänä pystyä huolehtimaan omasta jälkikasvustaan, kun puoliso on töissä.

[/quote]

Missä kohtaa selvisi se, etteikö mies olisi kantanut vastuutaan seuraavana päivänä? Aloittajan yksipuolisesta kertomuksesta?

Aloittaja on itse aiheuttanut koko riidan, joten kertooko koko totuuden sitä värittämättä?

Toki miesvihapalstalla naisessa ei OLE IKINÄ MITÄÄN VIKAA????????????????????

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 10:31"][quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 09:23"]Eli meillä on mennyt avioliitossa ja pidempään huonosti. Rakkautta tai läheisyyttä ei ole lainkaan, toisen kunnioituksesta puhumattakaan. Mitään yhteistä toimintaa ei myöskään ole. Elämme ns. saman katon alla perheenä ja "hengitämme samaa ilmaa". Ns. lasten takia olen halunnut pysyä yhtenäisenä perheenä.
Tappelua ja pikku riitaa on nykyään usein. Viime viikonloppuna tilanne kuitenkin kärjistyi miehen ollessa humalassa. Mies räjähti ja alkoi rähjäämään, kun "ei päässyt" baariin. Oli jo siinä vaiheessa juonut ihan tarpeeksi. Kielsinä häntä menemästä, koska teen itse 3-vuorotyötä ja seuraavanakin aamuna minulla oli töihin meno. Siitäpä tilanne sitten eteni. Mies huusi lasten kuullen, että maanantaina käydään laittamassa paperit kuntoon eroa varten. Kahdelle kotona olevalle lapselle (yhteensä lapsia kolme, joista yksi oli yökylässä) mies sanoi, että saavat päättää kumman luokse muuttavat. Mies rähjäsi ja paiskoi ovia ja jatkoi juomista. Minua hän arvosteli monipuolisesti, haukkui ja nimitteli.

Ja kuten aina ja kaiken muunkin hankalan kanssa, nyt sitä taas elellään niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Asiasta ei ole puhuttu halaistua sanaa. Mies ei ole koskaan osannut puhua ongelmista vaan kuittaa ne joko niin ettei asiasta voi enää jatkaa tai sitten kommentoi niinkuin olisin täysin typerä kun nostan ko. asioita esiin. Tässä nyt pitäisi jatkaa elämää taas ja tämäkin vaiettaisiin pois, mutta enää en vain voi. Lapset pelkäsivät ja itkivät, että nyt erotaan ja he joutuvat valitsemaan meidän vanhempien välillä jne... Olen jutellut toki useaan otteeseen kotona olleiden lasten kanssa asiasta ja sanonut, että saavat tulla puhumaankin asiasta milloin vain siltä tuntuu. Olivat todella peloissaan.

Itse laitoin samaisena yönä asuntopaperit vetämään itselleni ja lapsille. Ero on ollut jo pitkään itsellä mielessä, mutta nyt tuli jotenkin piste tälle kaikelle. Onko mielestänne "hätiköityä" lähteä eroamaan tämän episodin jälkeen vai pitäisikö tässä vielä jaksaa alkaa käymään jotain yhteisiä terapioita läpi? Itse olen sinnitellyt ja tehnyt niin kauan kaikkeni tämän eteen, vaikka huonoa perhe-elämä on ollutkin etten enää oikein jaksa ajatellakaan muuta vaihtoehtoa....
[/quote]
En ymmärrä teidän perhettä. Ethän sinä voi aikuista ihmistä määrätä! Jos mies haluaa baariin, niin mikä sitä estää menemästä? Ei meidän perheessä ainakaan puolison meno ole kuin ilmoitusluontoinen asia. Siis jos ei oo toisella samaan aikaan muuta menoa. Eikä se mies sitten kovin usein sinne baariin edes hingu. En minä ainakaan haluais ottaa vastuuta toisen onnesta/pahasta mielestä määräämällä minne se saa mennä ja minne ei. Ei kuulu mun elämänarvoihin. T:perheenäiti
[/quote]

Meillä pääsee ja saa lähteä baariin ihan milloin vain, kun kotona sellainen tilanne, että lasten turvallinen hoito on järjestetty. Jos minulla on aamulla töihin klo 7 eli lähden viimeistään klo 6.30 kotoa ja mies saapuu övereissä (niinkuin aina) klo 4 jälkeen baarista ja nukkuu krapulaansa iltaan saakka (kuten aina) niin EI VOI lähteä baariin, koska lapset ovat kirjaimellisesti silloin heitteillä. Mies ei tässä tilanteessa todellakaan herää klo 8 laittamaan aamupalaa lapsille saati pidä heille virkkuna seuraa vaan NUKKUU koko päivän. Ja minulla on viran velvoittama velvollisuus saapua töihin merkittynä työvuorona. Vai jäänkö "saikulle" miehen krapulan vuoksi?