Mua jaksaa naurattaa

tämä palstan provojen taso nykyään. Blaah.

vanhempana olo (siis konkreettisesti, ei vain "paperilla") jonkunlainen saavutus on. Itse olen melko urasuuntautunut ihminen ja saavuttanut sillä saralla kaikenlaista. Silti koen, että vanhempana olo (nimenomaan se, että jaksaa kaiken epämieluisankin, saa arjen pyörimään hyvin, jaksaa puuhata lasten kanssa kaikenlaista) on eräänlainen saavutus. Vaikka ne lapset useimmiten saavat alkunsa ja syntyvät suhteellisen helposti (siis useimmiten, ei aina...), hyvä vanhemmuus ja se, että ylipäänsä jaksaa olla vanhempi ei olekaan niin itsestäänselvän helppoa.

Endosta ja mistälie munasarjarakkuloista huolimatta saimme lopulta kolme lasta. Kun yksi tuli, haluttiin heti yrittää toista. Se onnistuikin heti, ja kun kolme lasta haluttiin, oli taottava uudestaan kun rauta vielä mahdollisesti oli kuuma. Ja sehän oli. Olen todella ylpeä saavutuksestamme, kolme ihanaa lasta.

...no, synnytys ehkä...



...mutta varsinaisesti se lasten kasvattaminen onnellisiksi, täyspäisiksi kansalaisiksi, se on mun mielestä aina saavutus!

Miehet eivät voi aavistaa kivun laatua, jonka nainen kestää synnyttäessään. Eivätkä voi tajuta hormonien vaikutusta naiseen. Nainen unohtaa kokemansa kivun, kun saa vauvan käsivarsilleen. Vauvasta tulee kaikista arvokkain. (Toivottavaa, että myös miehelle)

saavutuksia?

naurattaa, että koulutus on muka joku suuri saavutus ja lapset ei... Jos on saanut kunnolla kasvatettua lapsensa, niin kyllä siinä on miljoona kertaa enemmän saavutusta kuin jossain typerässä koulun penkillä istumisessa!

lasten saaminen ei ole mikään saavutus, mutta niiden kasvattaminen on. Ihan turha täällä vedota että "minä kyllä viiden lapsen äitinä tiedän".... Lasten lukumäärä ei ole mikään näyttö, korkeintaan todiste siitä että on seksiä ja lisääntymiskykyä.

Saavutuksesta en tiedä, mutta kun muutama vuosi sitten muokkasin oman cv:ni ihan päälaelleen ja nostin myös lapset (kpl) siinä keskeisempään osaan, olen saanut kaikki kolme työpaikkaa, joita olen sen avulla hakenut. CV:tä on kiitelty erityisesti sen erottuvuuden vuoksi.



Että mulle ne on kyllä jonkinlainen saavutus, jotka kertovat minusta ihmisenä harrastusten, koulutuksen ja yökokemuksen lisäksi.

Yökokemuksia en ole CV:ssä kertonut - ainakaan vielä :)



T: Olinkohan numero 12

Yökokemuksia en ole CV:ssä kertonut - ainakaan vielä :)



T: Olinkohan numero 12

Aikoinani asetin itseleni leikkimielisesti tavoitteita, kuten opiskelupaikka, työpaikka, mies, lapset, oma asunto jne..



Nyt olen 35- vuotias ja voin hyvillä mielin todeta että olen saavuttanut kaikki tavoitteeni..



Tuollainen toisten saavutusten arvostelu on mielestäni idioottimaista ja osoittaa kuinka tyhmästä ihmisestä loppupeleissä onkaan kysymys. Mutta sen täällä ovat jo monet todenneetkin.

Paljon olen minäkin tehnyt ja vaivaa nähnyt elämässäni; hankaliakin töitä olen tehnyt ja opiskellut pitkälle, mutta missään muussa tekemisessäni ei ole tullut vastaan sellaista työmäärää ja sitoutumista, jota lasten kasvatus vaatii. Enkä ole edes mikään superäiti. Eli kyllä minulla ainakin lasten kasvatus on ollut suurin saavutus, vaikka lapset eivät edes ole kaikin ajoin ihan "täydellisiä" lapsia.