Vanha tuttu pitkästä aikaa tavatessa: "Sää oot lihonut kauheasti"

"Sää oot paljon lihavampi kuin silloin kun nähtiin"

Onko sulla muitakin vajaaälyisiä tuttuja?

Olisit vastannut, että kiitos samoin.

TOllaisille on sanottava suoraan, että ihmisten ulkonäköä ei arvostella ääneen. siihen ei kellään ole oikeutta. Vajakilta kuulostaa. Elämänhallinta hakusessa muutenkin?

No hänellä ei ole mitään käytöstapoja näköjään. Unohda vaan koko ihminen, ja sillä siisti. 

Mikä diagnoosi sillä kaverillasi on?

No, vanha ihminen kyseessä. Pitäis kai ymmärtää ja niin teenkin. Mutta ei voi kieltää etteikö vähän alkanut ärsyttämään. Olen lihonut, mutta myös laihduttanut 12 kiloa pois.

AP

Läski on läski.

Näitä on. Mulle iski aikuisiän akne, yksi kaveri kysyi järkyttyneen näköisenä kun pitkästä aikaa nähtiin että mitä sulle on tapahtunut ja vielä vahvisti viestiään kertomalla miten kamalalta näytän. Että kiitos, tiedän itsekin.

Olisit laskenut housut ja levittänyt pakarat ja sanonut, että pukamatkin on ilmaantuneet sitten viime näkemän.

Ei tuo lihomisraportointi tai utelu pelkästään vanhojen ihmisten juttu ole, oma serkkuni on muistini mukaan viimeiset 30 vuotta udellut ihmisten lihomisia ja saattaa soittaessa kysyä äidiltä, että onko se tai se lihonut. Ko. ämmäon nyt n.50 v.

Totuus joskus sattuu

Minulle on joskus käynyt niin, etten ole tunnistanut vanhaa tuttua koska on niin kovasti lihonut viimenäkemältä. Ihmetellyt sitten, että etkös tunne. Mitäs siinä sitten selittelet. Voi mennä sitten vaikka ohi, jos ei kestä kuulla totuutta, että en tunnistanut koska olet niin kovasti lihonut. Jokainen tietysti itse läskinsä kantaa, ei haittaa, mutta ei sitten ihmettele jos ei tunnisteta.

Täällähän niin moni halusi, että heille kerrottaisiin totuus asiassa kuin asiassa, esim jos ottaisi liikaa huulitäytteitä. Tämmöstä se sitten on, totuuksia tulee.

Saako lääkärikään enää tänä päivänä huomauttaa liikalihavuudesta, vai otetaanko sekin loukkauksena, vaikka olisi terveys uhattuna?

Huvittavaa tuo että totuus == huonot tavat.

Taitaa osalle olla

Mun äidillä ja veljellä on tapana ihan ensimmäiseksi kommentoida, olenko lihonut vai laihtunut kun tapaamme.

Erään videon, joka kuvattiin häissä, nähtyään, äiti oli todennut siskolleni, että olipa maija eli minä lihonut. Siskoni sitten avautui asiasta minulle.

No minä nykyään olen alkanut kommentoimaan myös tavalle opittuani veljen painoa. Tavan oppumiseen meni 40 vuotta. Hän siitä ärsyyntyy.

Äitidin painoa en pysty arvostelemaan, kun ehti kuolla ennen kun aloin arvioimaan sukulaisten painoa aina tavatessa, kuten tapana on. Tähän tyyliin: tulee kylään, ja sisään tullessaan ensimmäiset sanat on ootpa lihonut.

Minulla on tapana ollut tervehtiä ensin ja kysellä kuulumisia.

Painon arviointi heti ensimmäisenä tavatessa kertoo arvioijan yksinkertaisuudesta, moukkamaisuudesta ja rajattomuudesta. Myös elämän kapeutumisesta ja kehittymättömyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Saako lääkärikään enää tänä päivänä huomauttaa liikalihavuudesta, vai otetaanko sekin loukkauksena, vaikka olisi terveys uhattuna?

Lääkäri voi sinullekin ehdottaa diagnoosia, jos minä sen tekisin, se on loukkaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Saako lääkärikään enää tänä päivänä huomauttaa liikalihavuudesta, vai otetaanko sekin loukkauksena, vaikka olisi terveys uhattuna?

Joo ei tietenkään saa, ei saa myöskään sanoa että kaksi askia päivässä voi johtaa keuhkosyöpään tai kaksikymmentä annosta päivässä on alkoholismia. Tämähän tarkoittaa myös että on täysin ok jos sukulaiset ilmoittaa että olet nyt lihonut ja mua ei yhtään kinosta sun terveys, haluan vaan nauraa kiloillesi ja tuntea ylemmyyttä laihemmuudestani.

En muuten usko hetkeäkään että sua kiinnostaisi kenenkään terveys, sua kiinnostaa päästä nauramaan ällöille läskeille tekosyyn varjolla.

Tuolle lihomisen päivittelijälle voi puolestaan päivitellä, kuinka ryppyiseksi hän on viime tapaamisen jälkeen tullut.