Otanko vastaan hyväpalkkaisen työn myyntiedustajana?
Otsikossa siis suuri "ongelmani".
Olen 31 vuotias mies, ja minulla on kaksi pientä lasta ja vaimo niiden kanssa kotona. En kauheasti tykkää tämänhetkisestä työstäni, ja hain uuteen paikkaan jonka sain. Olen jo nyt myyntialalla, eli ihan puskista en tule.
Uudessa työssä olisi melko hyvä palkka (2750e pohja) + provikat + vapaa autoetu. Tämä olisi huomattavasti parempi kun tämänhetkinen. Myös autoetu kiehtoo todella paljon.
Mutta..
Työssä joutuisi tehdä todella pitkää päivää. Tiedän sen jo nyt. Käytännössä puhutaan n. 12 tunnin työpäivistä 3-4 päivänä viikossa (tämän päälle 1-2 "normipäivää"). Työpäivistä monta tuntia on ajamista.
Mitä ajatuksia herättää? Minulle elämässä tärkeintä on perhe. Todella tärkeää. Haluaisin viettää enemmän aikaa lasteni kanssa. Ja harmittaa kun en voi olla heidän kanssaan läsnä niin paljon kun haluaisin, kun ovat pieniäkin.
Kuitenkin, tällä hetkellä olemme melko vähävaraisia. Pärjäämme, mutta välillä joutuu maksella visalla. Käytämme rahaa melko hallitusti, emmekä esim. juhli, mutta silti. Eli itsestäänselvyytenä varmaan tajuattekin, että uusi työ helpottaisi taloudellista tilannettamme todella paljon. Ja kuten sanoin, tämänhetkinen työni on minulle epämieluisaa.
Kamalan vaikea tilanne. Toisaalta siellä töissäkin käydään perheen takia. Mutta silti olisi ihanaa viettää enemmän aikaa lasten ja vaimon kanssa. On ollut aika paha mieli nyt koko päivän, kun tätä on joutunut miettiä. Vaikka pitäisi vain olla kiitollinen, ettei tarvi olla työttömänä. Tuntuu niin epäreilulta laittaa lapset ja raha samalle viivalle vertailussa. :(
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 16:56"]
Siinäpä sinulla miettimistä. Vaakakupissa hieman (kyseenalaista) parantuva taloudellinen tilanne ja toisaalta lapset, jotka kasvavat käytännössä ilman isää.
Oletko jutellut nykyisen työnantajasi kanssa mahdollisesta palkankorotuksesta?
Ymmärtääkö vaimosi varmasti joutuvansa käytännössä yksinhuoltajaksi?
[/quote]
Tämä on kuitenkin ehkä liioittelua, ei pitkät työpäivät kuitenkaan vielä tarkoita sitä, että lapset kasvaa ilman isää ja vaimo jää yksinhuoltajaksi. Käytännössä tulisin kotiin iltaisin jo kuuden maissa.
AP
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 17:18"]
Kannattaa myös ihan oikeasti miettiä työssä viihtymistä. Jos olet ikävässä työpaikassa ja enemmän perheen kanssa, voi olla että olet pahantuulinen/stressaantunut töistä, ja perheen kanssa vietetty aika ei ole kenellekään mukavaa. Jos tiedät varmasti uuden työn olevan ilmapiiriltään/viihtyvyydeltään parempi, ottaisin sen. Vaikka työ viekin enemmän aikaa, voit olla onnellisempi vapaa-ajalla kun työ on mielekkäämpää.
[/quote]
Tämä on erittäin tärkeä pointti. Itsekin koen sen todella oleelliseksi, että minkälaista se perheen kesken vietetty aika on. Kun nyt tosiaan stressailen ja hajoilen työstä aika paljon.
AP
Ottaisin työn :) Sitten kun olet vapaalla niin omistat sen ajan vaimolle ja lapsille. Ja voihan sitä työpaikkaa vaihtaa sitten myöhemmin, jos tulee vielä parempia tarjouksia tulevaisuudessa. Voitte säästää rahaa, ja pääsisitte sitten lasten kanssa vaikka huvipuistoon tai eläinpuistoon jne. Itse haluan että lapseni saavat kokea elämyksiä, ettei käy niinkuin itselleni, vanhemmilla ei ollut varaa käyttää meitä missään lomilla, kun olin lapsi.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 17:18"]
Kannattaa myös ihan oikeasti miettiä työssä viihtymistä. Jos olet ikävässä työpaikassa ja enemmän perheen kanssa, voi olla että olet pahantuulinen/stressaantunut töistä, ja perheen kanssa vietetty aika ei ole kenellekään mukavaa. Jos tiedät varmasti uuden työn olevan ilmapiiriltään/viihtyvyydeltään parempi, ottaisin sen. Vaikka työ viekin enemmän aikaa, voit olla onnellisempi vapaa-ajalla kun työ on mielekkäämpää. Vaikea tilanne, mutta itse oltuani inhottavissa työpaikoissa, laitan työssä viihtymisen monen asian edelle. Omat vanhempani olivat paljon kotona lapsuudessani mutta olisin ollut onnellisempi jos molemmat olisivat olleet enemmän töissä. suuren sisarusmäärän takia jouduin pärjäämään itsekseni hyvin nuorena, vaikka toinen vanhemmista oli koko ajan kotona kunnes olin 15. Nuoremmat sisarukseni elävät elämää, jollaista itse olisin halunnut elää sen ikäisenä. Vanhemmat tekevät töitä, mutta ovat mm. harrastusreissuilla mukana ja rahasta ei ole puutetta. Eli vaikka sanotaan, että lapsille tärkeintä on vanhemman läsnäolo jne mutta itse kyllä vain ärsyynnyin kaikesta huomiosta ja halusin hoitaa itse omat asiani. Lomamatkat ja huvipuistoreissut olivat ikimuistoisia, kotona olevat vanhemmat vain rasittavia.
[/quote]
Ihan samaa mieltä. Ei ollut paljon iloa lapsuudesta, vaikka äiti oli paljon kotona, jossain osa-aikatyössä, kun oli niin köyhää koko ajan. Olisivat olleet vanhemmat semmoisia normaaleja töissäkäyviä eikä mitään yrittäjä-osa.aikatyö -elämäntapataitelijoita, niin olisi ollut helpompi normaali lapsuus.
Lapsena nautin oikein niistä hetkistä, jos sai olla välillä yksin kotona (ei tietenkään ihan taapero, mutta jo pikkukoululaisesta).
Semmoista ihan normaalia se on että työpäivät on esim. 10h.
Ja luulen että ei ne sinun päivät pidemmän päälle aina ole sitä 12 h, ensi alkuun tietysti pitää varata että ekat 6-12 kk on rankkaa kunnes pääsee kunnolla asioihin sisälle.
Jos lapsenne on vielä niin pieniä, että vaimo kotona, niin heille se äiti on tärkein, ei se haittaa jos isä ei ole koko ajan siinä kotona. Voithan vk-loppuisin viettää sitten täyspainoista aikaa heidän kanssa, sekin on jo paljon.
Toisaalta tuommoisessa liikkuvassa hommassa on myös vapautta, eli varmaan voi sumplia sitten alun jälkeen tapaamisia niin, että sitä aikaa voi ottaa sieltä välistä takaisinkin päin, jos päivät venyy. (Hoitaa oman asian työn lomassa, järjestellä aikataulujaan jos onkin joku lapsen lääkäri aamulla yms.) Toista se on niillä joiden aina könötettävä konttorilla jossain tylsässä suorittavassa työssä 8-16 eikä mitään liukumamahdollisuutta ole tai kauhean selvittelyn kanssa.
Ja jos et viihdy, niin voithan silti tehdä tuota hommaa esim. vuoden silleen ihan kunnolla, ja sitten katsoa jotain muuta. Turhaudut vaan jos et nyt etene uralla, kun olisi mahdollista.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 17:26"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 16:56"]
Siinäpä sinulla miettimistä. Vaakakupissa hieman (kyseenalaista) parantuva taloudellinen tilanne ja toisaalta lapset, jotka kasvavat käytännössä ilman isää.
Oletko jutellut nykyisen työnantajasi kanssa mahdollisesta palkankorotuksesta?
Ymmärtääkö vaimosi varmasti joutuvansa käytännössä yksinhuoltajaksi?
[/quote]
Tämä on kuitenkin ehkä liioittelua, ei pitkät työpäivät kuitenkaan vielä tarkoita sitä, että lapset kasvaa ilman isää ja vaimo jää yksinhuoltajaksi. Käytännössä tulisin kotiin iltaisin jo kuuden maissa.
AP
[/quote]
No kuudeltahan on aika normi monella muullakin. Ei se ole mikään kamalan myöhään.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 17:28"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 17:18"]
Kannattaa myös ihan oikeasti miettiä työssä viihtymistä. Jos olet ikävässä työpaikassa ja enemmän perheen kanssa, voi olla että olet pahantuulinen/stressaantunut töistä, ja perheen kanssa vietetty aika ei ole kenellekään mukavaa. Jos tiedät varmasti uuden työn olevan ilmapiiriltään/viihtyvyydeltään parempi, ottaisin sen. Vaikka työ viekin enemmän aikaa, voit olla onnellisempi vapaa-ajalla kun työ on mielekkäämpää.
[/quote]
Tämä on erittäin tärkeä pointti. Itsekin koen sen todella oleelliseksi, että minkälaista se perheen kesken vietetty aika on. Kun nyt tosiaan stressailen ja hajoilen työstä aika paljon.
AP
[/quote]
SAnoisin että jos tapanasi on stressata työstä, teet sitä joka tapauksessa, oli työ mikä hyvänsä. Tietysti mielekkäässä työssä ehkä vähemmän, mutta aina mahtuu niitä "hulluja" asiakkaita, huonoja päiviä, pomon omituisia kommentteja, tai liikaa hyvääkin asiaa tapahtuu kerralla ja ihan panikoituu miten ehtii hoitaa kaikki...
Eli suosittelen myös koettamaan opiskeleman jotain NLP:tä, mielen hallintaa, rentoutumsita tms... (joo helppo sanoa, itsekin pitäisi tehdä just näin :) itse just kanssa stressaan ja panikoin työstä vaikka siitä pääsäänt. tykkäänkin..)
Myyntityö on paskatyö ja jos et pärjää saat kenkää.
Oletko sellainen ihminen joilta ihmiset syö kädestä? Jos et, unohda koko homma
Kiitos paljon kommenteista tähän asti, sain paljon hyviä näkökulmia! :) Pitää palailla huomenna asiaan.
Itse en lähtisi. Elämä on kuitenkin välillä niin arvaamatonta, että kannattaa nauttia siitä ajasta perheen kanssa mahdollisimman paljon ja varsinkin, kun lapset ovat pieniä. Tämä siis oma kokemukseni sen kummempia erittelemättä. Onko vaimosi jossain vaiheessa palaamassa työelämään?Toisihan sekin helpotusta taloudelliseen tilanteeseen. Neuvoni on siis, että nauti pienistä lapsistasi ja perheestäsi. Taloudelliset seikat tulevat kakkosena.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 17:38"]
Myyntityö on paskatyö ja jos et pärjää saat kenkää.
Oletko sellainen ihminen joilta ihmiset syö kädestä? Jos et, unohda koko homma
[/quote]
Kiitos näkökulmastasi.
Kuten sanoin, olen toiminut myyntialalla jo pitkään, eli hahmotan kyllä mistä on kyse. Syökö ihmiset kädestäni? Ei todellakaan. Hyvässä myynnissä on kyse muistakin jutuista.
AP
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 21:45"]
Itse en lähtisi. Elämä on kuitenkin välillä niin arvaamatonta, että kannattaa nauttia siitä ajasta perheen kanssa mahdollisimman paljon ja varsinkin, kun lapset ovat pieniä. Tämä siis oma kokemukseni sen kummempia erittelemättä. Onko vaimosi jossain vaiheessa palaamassa työelämään?Toisihan sekin helpotusta taloudelliseen tilanteeseen. Neuvoni on siis, että nauti pienistä lapsistasi ja perheestäsi. Taloudelliset seikat tulevat kakkosena.
[/quote]
Tässä on juuri ne ajatukset, jotka päässäni pyörivät. Vaimoni ei pääse palaamaan hetkeen työelämään. Rahalle siis olisi tarvetta. :(
Tottakai taloudelliset seikat tulevat jo nyt kakkosena, mutta kun ei oikein ilmankaan pärjää. Inhottavaa.
AP
Up up, vielä kaipaisin lisää ajatuksia / kokemuksia kiitos. :)
AP
Tällä verotuksella tuo on noin 1800 käteen..ei musta mikään sen arvoinen summa, että olisin työn kanssa naimisissa. Ton saman saa kyllä muualta vähemmälläkin työllä.. saako nuo ylityöt rahana vai vapaana vai oletetaanko että nuo tehdään nurisematta?! sitten en kyllä lähtis
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 15:13"]
Tällä verotuksella tuo on noin 1800 käteen..ei musta mikään sen arvoinen summa, että olisin työn kanssa naimisissa. Ton saman saa kyllä muualta vähemmälläkin työllä.. saako nuo ylityöt rahana vai vapaana vai oletetaanko että nuo tehdään nurisematta?! sitten en kyllä lähtis
[/quote]
Vaikka autoetu nostaa veroprosenttia "ilman rahaa", niin kyllä siitä silti jäisi käteen vähän enemmän. Mutta ymmärrän toki mitä tarkoitat. Tällä hetkellä kuitenkin jää käteen huomattavasti vähemmän. :/
Myyntiedustajat useimmiten tekevät "ylityöt" nurisematta. Välimatkat ovat pitkiä, joten kodin ja asiakkaan välillä on paljon maantietä taitettavana. Näin se valitettavasti on monessa yrityksessä. Jos ylityöt saisi vapaana, niin en edes harkitsisi. Sehän olisi ihan mielekäs tilanne, jos tienaisi joka viikko sen reilun päivän vapaata.
AP
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 14:02"]
Myyntiedustajan työ vaan on paskaduunia. En ryhtyisi vaikka saisinki parempaa palkkaa.
[/quote]
Mielellään kuulisin lisää, mitä tarkoitat. Tottakai myyntiedustajan työ on raadollista, ja siinä pärjääminen vaatii paljon päältä. Kuten sanoin, myynti on alana melko tuttua minulle, mutta en kutsuisi sitä silti paskaduuniksi. Eipä sillä, en kutsuisi yhtään mitään työtä paskaksi.
Jos minulle olisi tarjolla samalla palkalla 8-16 toimistoduunia kodin lähellä, niin tottakai sen valitsisin.
AP
Tuleehan tuossa myös verottomat päivärahat, ihan kiva potti sekin.
Siinäpä sinulla miettimistä. Vaakakupissa hieman (kyseenalaista) parantuva taloudellinen tilanne ja toisaalta lapset, jotka kasvavat käytännössä ilman isää.
Oletko jutellut nykyisen työnantajasi kanssa mahdollisesta palkankorotuksesta?
Ymmärtääkö vaimosi varmasti joutuvansa käytännössä yksinhuoltajaksi?
Paha sanoa. Itse saan päivätöissä 3000 euroa/kk/brutto ja voin sanoa, että ei se iso palkka ole, mutta jää hiukan säästöön, kun tarkasti elelee. Autoetu olisi kiva.... Työaikani on liukuva, mutta kyllä minulle monesti tulee 10-12 tunnin päiviä. Meillä tämä on onnistunut, koska mieheni on säännöllisessä vuorotyössä ja pystyn sen mukaan vähän suunnittelemaan, iltavuoroviikoillaan tulen töihin klo 6. Loppuviikolla teen monesti kuuden tunnin päiviä. Mitä puolisosi sanoo, eikös se ole tärkeintä?
Voithan kokeilla. Tulee ainakin isompi eläke tulevaisuudessa ja parempi työttömyyspäiväraha.
Myyntiedustajan työ vaan on paskaduunia. En ryhtyisi vaikka saisinki parempaa palkkaa.
Kannattaa myös ihan oikeasti miettiä työssä viihtymistä. Jos olet ikävässä työpaikassa ja enemmän perheen kanssa, voi olla että olet pahantuulinen/stressaantunut töistä, ja perheen kanssa vietetty aika ei ole kenellekään mukavaa.
Jos tiedät varmasti uuden työn olevan ilmapiiriltään/viihtyvyydeltään parempi, ottaisin sen. Vaikka työ viekin enemmän aikaa, voit olla onnellisempi vapaa-ajalla kun työ on mielekkäämpää.
Vaikea tilanne, mutta itse oltuani inhottavissa työpaikoissa, laitan työssä viihtymisen monen asian edelle.
Omat vanhempani olivat paljon kotona lapsuudessani mutta olisin ollut onnellisempi jos molemmat olisivat olleet enemmän töissä. suuren sisarusmäärän takia jouduin pärjäämään itsekseni hyvin nuorena, vaikka toinen vanhemmista oli koko ajan kotona kunnes olin 15. Nuoremmat sisarukseni elävät elämää, jollaista itse olisin halunnut elää sen ikäisenä. Vanhemmat tekevät töitä, mutta ovat mm. harrastusreissuilla mukana ja rahasta ei ole puutetta. Eli vaikka sanotaan, että lapsille tärkeintä on vanhemman läsnäolo jne mutta itse kyllä vain ärsyynnyin kaikesta huomiosta ja halusin hoitaa itse omat asiani. Lomamatkat ja huvipuistoreissut olivat ikimuistoisia, kotona olevat vanhemmat vain rasittavia.