Te jotka olitte nirsoja syöjiä lapsena, oletteko sitä myös aikuisena?
Itse olin lapsena hyvin nirso. Sittemmin olen yrittänyt opetella syömään kaikkea. Nykyään suurimmassa osassa tilanteita syön mitä on tarjolla, mutta silti on joitakin yksittäisiä ruokia joita en vain kertakaikkiaan saa alas: keitetty kananmuna, veriohukaiset, maksalaatikko, sushi.
Onko kenestäkään nirsosta lapsesta tullut kaikkiruokainen aikuinen?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Selvennys aloitusviestiin: kyselyn vastausvaihtoehdot ovat siis otsikon kysymykseen. ap
Äh, mä vastasin ainakin väärin, sillä vastasin kyselyn yllä olleeseen kysymykseen, joka on vastakkainen otsikon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvennys aloitusviestiin: kyselyn vastausvaihtoehdot ovat siis otsikon kysymykseen. ap
Äh, mä vastasin ainakin väärin, sillä vastasin kyselyn yllä olleeseen kysymykseen, joka on vastakkainen otsikon kanssa.
Pahoitteluni siitä. Huomasin vasta viestin lähettämisen jälkeen miltä se näyttää. Harmi kun viestiä ei voi muokata. ap
Syön nykyään melkein kaikkea ja kokeilen mielelläni uusia makuja ja ruokia. Lapsena en suostunut syömään kuin turvallisia ruokia. Tiettyjä juttuja mulla edelleen on, esim ruoat ei saa sekoittua ja niissä on oltava miellyttävä tekstuuri.
Vastaan pikkusiskoni 22v puolesta: kyllä! Vieläkin on tarkkaa, mitä syö ja mitä ei ja minkälainen minkäkin koostumus ja kypsyys on.
Itse söin liiankin hyvällä ruokahalulla jo lapsena, sama meininki jatkuu. En turhaa nirsoile.
Tämä oli kompa! Vastasin kyllä, piti vastata ei. 😀Tulos ei taida olla kovinkaan validi.
Ihan oikeesti ap. Kannattaa miettiä ennenkuin painaa LÄHETÄ.
Juu, hapanmaitotuotteet, paitsi jugurtti, eikä nekään kaikki ja leivänpäällisrasvat ei uppoa vieläkään, mutta muuten olen aika kaikkiruokainen. Mutta se vei vuosikymmeniä, toisaalta ei ollut hyvä juttu että opin pitämään perunalastuista ja ranskalaisista, joita lapsena inhosin.
Olin tosi nirso, söin lähinnä sileää banaanijogurttia tai olin syömättä. Keitoista söin perunan palat. Aikuisena syön kyllä monipuolisesti melkein mitä vain paitsi lammasta ja raakaa tai ruotoista kalaa. Yleensä kaikki tarjolla oleva kuitenkin kelpaa. Hedelmälihasta tai muista paakuista en vieläkään pidä.
Minä olin lapsena ja vielä nuorenakin erittäin nirso. Nyt, kun on tullut ikää (ja kärkeä?) Kaikki menee. Olen matkustellut ja vieraillut erilaisissa ruokapöydissä ja kaikkia ole maistanut. En ole nirso ja häpeän syvästi käytöstäni lapsena.
En ollut lapsena nirso, vaan söin pääsääntöisesti kaikkea, mutta raejuusto ja oliivit eivät maistuneet.
Parikymppisenä nekin alkoivat maistua ja muutenkin aikuisen maku on eri kuin lapsen tai teinin.
Esim. aikuisena herkuttelen vaikkapa blineillä ja kuoharilla, kun taas lapsena ja teininä vastaava herkku oli joku pizza ja limppari.
Olin nirso ja olen edelleen nirso. Vastasin kyselyyn otsikon kysymyksen mukaisesti.
Olen aikuisena tajunnut että ruokanirsouteni johtuu aistiyliherkkyydestä. Olen lakannut syyllistämästä itseäni ja kaivan porkkanat keitosta kotona pois hyvillä mielin. Keneltä se on pois että en syö jotain mikä tuntuu suussa pahalle?
Olin nirso lapsena, olen nirso vielä viisikymppisenä, ja luultavasti koko loppuelämän.
Vastasin väärin, en todella ole nirso ja sen kyllä huomaa.
En ole ollut nirso enää aikuisena. Mua huvittaa aikuisten nirsoilut.
Täällä vielä yks väärinvastaaja.
En pidä itseäni enää nirsona, paitsi jos tarjolla olisi jotain sisäelintä, joita harvemmin nykyään tarjotaan, Enkä myöskään halua syödä äitini tekemää ruokaa, koska hän ei käytä edes suolaa kokkailuissaan ja muutenkin ovat vähän epämääräisiä. Syön kyllä näin aikuisena äidin ruokaa, mutta otan vain pikkuriikkisen annoksen, etten pahoita mieltänsä.
Olin aika nirso lapsena, tai "huono syömään" kuten silloin sanottiin, enkä kyllä nykyään viiskymppisenäkään syö ruokia joista en pidä, miksi hitossa kiusaisin itseäni?
Omia lapsiani tai lapsenlapsia en ole pakottanut syömään, vaan jos joku ei kertakaikkiaan maistu niin sitten saa jotain muuta tilalle.
Olin lapsena tosi nirso, mutta aikuisena tykkään lähes kaikista ruoista.
Olin lapsena nirso, koska vanhemmat olivat nirsoja eivätkä totuttaneet minua juurikaan uusiin makuihin. Aikuisena totutin sitten itse itseni uusiin makuihin ja opin pitämään pikkuhiljaa esim. oliiveista ja mausteisesta ruuasta, joita aluksi inhosin. Uusin makuihin tosiaan kestää aikansa tottua ja usein vaaditaan ainakin kymmenen kertaa ennen kuin makuaisti oppii pitämään uudesta mausta. Kannattaa myös kokeilla ruokia eri muodoissa, jos ei esimerkiksi tykkää mustista oliiveista saattaa kuitenkin tykätä vihreistä tai jos ei pelkästään tykkää saattavat ne kuitenkin maistua pienennettynä vaikkapa pastan tai kasvispiirakan joukossa.
Selvennys aloitusviestiin: kyselyn vastausvaihtoehdot ovat siis otsikon kysymykseen. ap