Te jotka olitte nirsoja syöjiä lapsena, oletteko sitä myös aikuisena?
Itse olin lapsena hyvin nirso. Sittemmin olen yrittänyt opetella syömään kaikkea. Nykyään suurimmassa osassa tilanteita syön mitä on tarjolla, mutta silti on joitakin yksittäisiä ruokia joita en vain kertakaikkiaan saa alas: keitetty kananmuna, veriohukaiset, maksalaatikko, sushi.
Onko kenestäkään nirsosta lapsesta tullut kaikkiruokainen aikuinen?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Olen aikuisena tajunnut että ruokanirsouteni johtuu aistiyliherkkyydestä. Olen lakannut syyllistämästä itseäni ja kaivan porkkanat keitosta kotona pois hyvillä mielin. Keneltä se on pois että en syö jotain mikä tuntuu suussa pahalle?
Minä tein saman havainnon! Harvoin syön muuta kuin omaa, ”tylsää ja mautonta”, ruokaani, joten ei tarvitse kaivella ainesosia pois. Ainoa poikkeus tästä on kaupan mysli, josta poimin rusinat pois ja syön ne erikseen. (Tykkään rusinoista vain yksinään)
Kun tajuaa, että kyseessä on aistiyliherkkyys niin ymmärtää paremmin mitä ruokia voi syödä missäkin muodossa tai seoksessa. Esimerkiksi:
Voin syödä monia eri jogurtteja, kunhan niissä ei ole kokkareita ja itselleni erikoisia marjoja tai yhdistelmiä (kuten banaani ja mansikka tai karpalo)
Syön mielellään kanaa silloin kun siinä on mausteena vain suolaa.
Syön banaania vain heti kauppaostosten jälkeen.
Syön kasviksina kukkakaalia, parsakaalia ja porkkanaa (paistettuna tai sosekeitossa) enkä yritä pakottaa itseäni syömään esimerkiksi paprikaa, tomaattia, kurkkua, salaatteja.
Olin nirso lapsena ja olen aikuisenakin. Kasviksista erityisesti en ole ikinä pitänyt. Vain salaatti ja kurkku menee.