***KOTILOT*** vk38
Huomenta kaikille, avaampa meille nyt sitten uuden viikkopinon sen kunniaksi, että lähden tästä kohta np-ultraan. Aika on klo 11 ja nyt alkaa jo pikkaisen jänskättämään et mitä sieltä mahtaa löytyä... No tulen kertomaan kun palaan!
LapaLepa rv 12+4
Kommentit (29)
Töihinlähtöä odotellessa tulin katsastamaan kuulumisia sekä täältä että tuolta kuumeilupuolelta. En nyt muista, olenko AIHAA jo onnitellut, mutta jos en niin PALJON ONNEA PLUSSAUKSESTA!!
Aika tuntuu menevän nyt niin nopeasti, että piti äsken ihan käydä netistä raskauskiekosta tarkistamassa mikä viikko nyt onkaan tarkalleen menossa. Olokin alkaa pikkuhiljaa normalisoitua ja päiviin ei enää onneksi ole ollut sitä ah-niin-ihanaa kestokrapulaa, joka on vaivannut ihan alusta lähtien. Se kaikki voimat vievä väsymyskin on vähentynyt ihan huomattavasti ja tunnen itseni ajoittan jopa pirteäksi ja paaaaljon entistä tasapainoisemmaksi; enemmän omaksi itsekseni kuin aikoihin. :0)
Meillä täällä ei harmi kyllä tarjota np-ultraa ollenkaan. Seurava neuvola minulla on ensi keskiviikkona ja se onkin sitten vasta toinen käynti. Olen kyllä tosi tyytyväinen, että kävin siellä alkuraskauden ultrassa yksityisellä niin nyt ei tarvitse jännätä niin sydänääniä, vaikka ihanaahan se on aina kuulla.
Hyvää viikkoa kaikille!
adalat, rv 12+5
Mulla on edellisillä ollut muistaakseni 0.9mm ja 1mm, joten tämä taitaa olla kaikkein " turvonnein" tyyppi. No ei kannata ehkä olla huolissaan kun oli kuitenkin normaalin rajoissa. Muutenkin katsoi aivoja, selkärankaa ym. ja sanoi kaiken näyttävän normaalilta ja hyvältä.
Ja pääperämitta joka oli 60mm vastasi täysin viikkoja 12+3 eli melko tarkka kaveri siellä on kasvamassa.
Ongelmana mulla oli sitten taas tänään toi verikoe, jossa kävin nyt ekaa kertaa tässä raskaudessa. Eli mulla on niin heikot suonet, ettei niitä löydy sitten millään ja taas piti ottaa kämmenen päältä näyte ja sekin suoni oli niin pieni, että verta tuli ihan muutama tippa kerrallaan ja sen vuoksi sitten myöhästyin siitä ultran ajastakin. Labra-aika mulla oli 10.40 ja ultra klo 11 ja silti en kerinnyt. Kummallista:-(
No tässä varmaan tän päivän tärkeimmät uutiset!!!
Mulla on ihan " OUTOJA" tuntemuksia tän uuden asukin kanssa. (Siis näillä tarkotan OUTOJA mulle, vaan kuitenkin taitavat olla niitä ihan normaaleja alkuraskauden tuntemuksia...) Mulla siis ei ole ollu kummallakaan edellisellä kerralla mitään -huom! mitään- oireita alkuraskaudessa, oon voinu paremmin ku koskaan ja ruokakin on maistunu niin hyvin, et oon lihonu jo ennen ekaa neuvolaa sen 1-2kg.
Mutta nyt... mahaa kouristelee melkein jatkuvasti. Eikä ruoka maistu, vaikka on kuinka kova nälkä. Mulla ei ainakaan vielä oo onneksi ollu pahoinvointia, ja toivon ettei se iskekään!
Tosta mahan kouristelusta (jota on tosiaan ollu jo melkein hedelmöittymisestä lähtien) oon jo ehtiny miettiä vaikka mitä. Pelkään ennen kaikkea, että vaavi ei ookkaan löytäny tietään kohtuun asti. Onkos jollain kokemusta tästä? Oliko kipuja jo alusta lähtien vai oliko niitä ollenkaan?
On nää raskaudet muuten tosi jänniä tapauksia ;o). Mulle kun kaikki vakuutteli toisen raskauden aikana, että tyttö- ja poika-raskaudet on ihan erilaisia. Ja koska nää (mulla siis esikoinen poika ja kuopus tyttö) oli täysin samanlaiset (mun raskausmyrkytystä ja pikkukeskosta lukuunottamatta), olin täysin varma, että toinen poika on tulossa! Ja enhän sit edes meinannu uskoa ultraajaa, joka sanoi tytön olevan tulossa.
Onkos teillä eronnu raskaudet jotenkin huomattavasti toisistaan? Ja kumpiko tuli?
Huomaattekos, että yritän viritellä hieman keskustelua...
Ilmoittakaa ihmeessä, jos jotain ahistaa tällaset " yleiset" kyssärit!
T: ThirdBird, rv6+
Eli mulla on 2 edellistä raskautta olleet kutakuinkin samanlaiset ja molemmat olleet poikia. Vain aivan lievää pahoinvointia, ei siis juuri nimeksikään. Tietyt hajut tehneet pahaa ja esikoisen aikaan kun oli kesä niin grillimakkaraa en pystynyt syömään ollenkaan, teki todella pahaa. Kakkosen aikaan esikoiselle keitetty kasvissosekeitto ja sen haju teki todella karmeeta, en voinut sitä keittää enkä syöttää lapselle ettei olisi meinannut laatta lentää. Nää olleet sellaiset kun jääneet hyvin mieleen.
Nyt kolmannella kerralla ollut eniten paha olo. Sellainen juuri Adalatin mainitsema kestokrapula olo. Mitkään hajut ei ole tällä kertaa tehnyt pahaa eikä mikään ruoka ole oikeastaan tökkinyt. Hedelmiä olen syönyt paljon. Alussa oli todella karmeeta jos ei syönyt about tunnin välein jotain. Tuli niin karmee olo, että meinas pyörtyy. Nyt on sekin jo vähän helpottanut. En muista et edellisillä kerroilla olisi tällaista ollut ollenkaan. Joten jospa pistämme sormet ja varpaat ristiin ja toivomme et tyttö olisi tuloillaan... No ei kai, eihän tällaisista jutuista voi mitään päätellä, mutta tietenkin toivoa saa...
Kirjotin äskön pitkät pätkät ja sit täs tuli jotain häikkää enkä saanut sitä tänne palstalle... En kyllä ala sitä uudestaan näpytellä, eli jos nyt tiivistettynä sen sisältö... Ekaksi hurrrjasti onnea AIHAlle, kun vihdoin pääsit tänne puolelle!
Sit vastailin tähän galluppiin, eli mulla oli kans kaks ekaa raskautta ihan samanlaisia ja poikia oli sit molemmat. Nyt tää raskaus on kans ollut aika samanlainen erona ainoastaan noi syömisjutut mistä LapaLepakin kirjoitti, ihan samanlaista mulla on ollut tän kanssa. Eli lukekaa sieltä... :)
Mulla tää kestokrapula vaan jatkuu, eikä edes lievene. Alkaa jo vähän kyllästyttää... Torstaina olis toinen neuvola ja ekat sydänäänet.
No tää nyt meni vähän töksähteleväks, mut en vaan jaksa enää uusiks kirjottaa kaikkea mitä siihen ekaan viestiin lurittelin. Huomenna uusin voimin ja jutuin!
Luna rv 12+3 :)
Aloin vastailemaan kun Thirdbird kyseli kohdun ulkopuolisesta raskaudesta. Ja muuten, mä pidän yleisluontoisesta pohdiskelusta ja höpinästä, joten jatka ihmeessä keskustelun virittelyä.
Mä olen kanssa pohdiskellut raskauksien välisiä eroja. Mulla oli poikien raskaudet ihan identtisiä, ja samaa sukupuolta tuli. Olin raskaana elämäni kunnossa ja tosi seesteisessä olotilassa. Nyt on täytynyt myöntää, että tässä raskaudessa on kyllä nyt erona hiusten kunto ja seesteisyyden puute. Mulla on hiukset ryöstäytyneet ihan mahdottomiksi. Rasvoittuvat nopeammin ja uhmaavat painovoimaa, tukka on kuin uosukaisella enkä taatusti tupeeraile sitä. Ja ikiaikainen jakauksen paikka on kadonnut, kun tuo pystytukka ei sitä kaipaa. En viitti enää peiliin kattoa tän pehkon kanssa, ja toivon ettei tartte kotoa poistua, ettei tartte ruveta tappelemaan sen kanssa. Aattelinkin patentoida raskaushormonini hiustenhoitoon tyvikohotusaineeksi. JA seesteisyyden puute. Tippa nousee linssiin jopa mainoksia lukiessa...
Koitin pohdiskella raskauksien erojen syitä, koska sama ihminenhän tässä on enkä paljon niitä keksinyt. Lapsen sukupuoli olisi yksi helppo heitto, mutta siinä vois kuvitella olevan syy niiden sukupuolihormoneiden. Se vaan että eikö ne sukupuolivärkit kehity vasta paljon myöhemmillä viikoilla ja ala vasta sitten tuottaa mitään hormoneita, joten ei oikein selitä alkuraskauden eroja. Täytyy kai sitten vaan olla kyse raskaushormonikoktailin erilaisesta balanssista.
Ja niin se kohdun ulkopuolinen raskaus. Mun eka raskaus meni kesken. Se alkoi kiinnittymisvuodolla ja kivulla, mikä tapahtui dpo 3. Mikä oli ihan liiiian aikaisin, löysin tietoja että dpo 5-10 tapahtuu kiinnittyminen tai aikaisintaan löysin luvun dpo 4, ei koskaan 3. Eli ei varmasti ollut ehtinyt kohtuun asti. En sitä sillon ajatellut, olin vaan onnessani raskaudesta ja hassu juttu, siinä mulla on ollut vahvimmat alkuraskauden oireet. Ja sen kyllä tiesi alitajunnassa koko ajan, että jotain on pielessä, plus että sen kyllä tunsi alavatsassakin että pielessä on. Oli rv 6+1 kun alkoi vuotaa ulos. Tuhruahan oli tullu vähän koko ajan. Muistan itkeneeni miehellekin, vaikka kuvittelin olevani onnellisesti raskaana, että ei näitä kipuja kestä hullukaan 9 kk:tta jos tästä vauva tulee. Eli Thirdbird, mä ainakin uskon tolla kokemuksella, että jos vauva ei kohtuun ole asettunut, sen kyllä tuntee tuntemuksina alavatsalla, tai jos ei niin sitten alitajunta kyllä tietää. Ja alavatsalla tarkotan siis ihan just kohdun tienoota. En ihan hahmottanut mitä tarkotit kouristelulla (tai minkä kohdan) mutta uskoisin että tiedät kyllä eron kohdun kouristelujen tai ruuansulatuselimistön kouristelujen välillä. Jälkimmäisestä en olisi huolissani. Mulla oli aika selvä ettei ole asiat hyvin kun tuhrutti ja oli kipua koko ajan, onhan niitä kivuttomiakin tapauksia. Mutta siis luota vaistoosi, tai sitten vain ultraan käymään, ehkä mielenrauhasta joskus on hyvä maksaa.
Mitäpä muuta. Ei kai sen enempiä, vointeja kaikille!
rv 6+1
Mä ihan huvikseni tarkistin eilen poikien vanhoista neuvolakorteista tuota niskaturvotuksen määrää ja se on ollut molemmilla tasan 1mm, joten siinäkin suhteessa on poikien odotukset olleet identtiset.
Nyt sitten tällä uudella tulokkaalla oli turvotusta 1.4mm, joten tietenkin pienessä päässäni mietin, että kyllä se varmaan nyt sitten on tyttö kun tuokin asia eroaa edellisiin. Juu tiedän, että ihan hullua ja pöljää kun eihän sitä sukupuolta tollaisista asioista voi mitään päätellä, mutta kun se toive on niin suuri saada tyttö poikien jälkeen, että en voi sille vaan mitään. Toivottavasti joku ymmärtää:-)
Sanokaa nyt hyvät kanssasisaret mulle et lopetan sen tytöstä unelmoimisen kun putoan melko korkeelta ja kovaa jos se on poika, mutta pakko se on ottaa vastaan mitä tulee... No en todellakaan tarkoita, että poika ei olisi yhtä rakas ja toivottu ja tämä sama vanha virsi, että kunhan olisi vain terve!
LapaLepa rv 12+4
Oli ihan pakko kirjottaa, kun luin ton LapaLepan tekstin, kun mulla on kans sama " ongelma" , eli toivon sitä tyttövauvaa niin paljon etten edes suostu ajattelemaan et se vois olla poikakin...
Mun on ihan pakko selvittää se sukupuoli heti kun vaan mahdollista, koska jos se nyt sit oliskin (jostain kumman syystä) poika, niin olis sit aikaa sopeutua siihen asiaan ennen synnytystä. Mä kyllä tipun kans NIIIN korkeelta jos ei tyttöä tulekaan, et oikein pelottaa jo valmiiks et selviänkö siitä edes...
Kun tää on kyllä meidän viimeinen lapsi ja sen mukana hautautuu sitten toiveet tytöstä jos ei sitä nyt tulekaan... Oon sentään toivonut tyttölasta jo 12-vuotiaasta asti, kun toinen pikkuveljeni syntyi. Toivoin niin hartaasti pikkusiskoa, etten ensin edes suostunut uskomaan kun mulle kerrottiin, että poika oli syntynyt. Huh, oli se kauhea pettymys silloin...
Kyllähän mä siitä pojastakin tykkäisin lopulta ihan hulluna, mut tarvis kyllä saada käsitellä se asia ensin ihan rauhassa, ettei mulle sitä tyttölasta sitten tässä elämässä suotukaan... Kyllä osaa sitten ottaa koville tämmönen asia. Toisaalta hävettää, kun monet olis tyytyväisiä kun sais yhdenkin lapsen edes, sukupuolesta viis... Mutta tää nyt vaan on mulle niin tärkee juttu.
LapaLepa, aiotko mennä 4d-ultraan selvittämään sukupuolen? Mä ajattelin, et käyn ensin siä rakenneultrassa 20 viikolla ja jos siellä ei selviä tai lääkäri ei suostu kertomaan, niin sitten on mentävä 4d-ultraan. Maksoi mitä maksoi... Mielenterveys ennen kaikkea :)
Mun tarvis nyt saada aikaiseksi kertoa meidän pojille tästä vauvasta, mutta kun en tiedä miten sen oikein ilmoittais ettei tule järkytyksenä... Tai no, vanhempi poika kyllä saattaa jotain epäilläkin jo, kun se melkein päivittäin yllättää mut täältä vauva-sivuilta ja yleensä kommentoikin, että taasko sä oot siellä... Mut pelkään, et jos niille tulee joku " reaktio" kuitenkin asiasta, tuoreessa muistissa kun on miten esikoinen muuttui ihan hepuliksi kohta pian vauva-uutisen kuultuaan ja onkohan se siitä toipunut tähänkään päivään mennessä... :) Ja kun toi 6-vuotiaskin on ollut niin äitin vauveli edelleen, että mitenköhän se sen ottaa... Voi kun jännittää!
No, ei se auta, kerrottava se on kuitenkin jossain vaiheessa. Ja nyt on mentävä tekemään ruokaa.
Paineistettu Luna rv 12+4 :)
ja niiden ihana mekkoja ja juttuja. Että mä taidan kanssa ton sukupuolen selvittää ja juuri samasta syystä kun Luna76 eli ehtis sitten loppuraskauden asennoitua uudella tavalla koko hommaan. Mun on ihan pakko tunnustaa vaikka kuka sanois mitä ja ajattelis musta mitä tahansa, että tämä tuleva lapsi on kyllä tehty ihan siinä tytön toivossa. Jos toinen olisi ollut tyttö näistä edellisistä niin siinä tapauksessa meille olisi riittänyt 2 lasta.
Mä tiedän, että olen aivan kauhea ja omanapainen kun tällaisia ajattelen ja varsinkin kirjoittelen tänne palstalle missä usein saa kamalan ihmisen maineen tällaisesta kirjoittelusta, mutta en vaan voi sille mitään.
Eli Luna76 ymmärtää mua varmaan enemmän kuin hyvin ja samoin toisin päin.
Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan kohdun ulkopuolisen raskauden. Se oli varmasti kova paikka, niin kuin kaikki lapsiin kohdistuva kauheus.
En tiedä helpottiko tuo edellinen kirjoitukseni (tunnustus, että kaikki ei välttämättä olekkaan kohdallaan tässä raskaudessa) oireitani, vai mikä... mutta siis eilisen jälkeen vatsakipuilut on helpottanu huomattavasti.
Oireet siis oli sellasia menkkamaisia (juuri kohdun/munasarjojen tienoilla), välillä todella rajujakin kipuja. Varsinkin, jos huosut hiemankin kiristi tai lapset sattui istumaan huonosti sylissä, alkoi todella kova särky. Sunnuntaina kivut oli jo sitä luokkaa, että en saanut oikeen mitään edes syötyä, kun tuntui niin pahalle.
Vuotoa mulla ei ole ollu ollenkaan missään vaiheessa.
Mutta siis, kuten jo sanoin, tänään on masu ollu lähes oireeton! Uskaltaiskos sitä jo huokaista helpotuksesta....?
Ultraan tosiaan kannattaisi varmastikin mennä - ihan vaan oman mielenrauhankin takia... mutta pihi ihminen kun olen... Ja rv12 lähtien ravaan todennäköisesti taas kuukauden välein kunnan ultrissa, joten jotenkin vain tää omakustanneultra ei houkuta...
Katsotaan nyt, miten tilanne kehittyy muutaman seuraavan päivän aikana...
Olisi mukava kuulla teidänkin raskausoireista, joilla on " erimerkkiset" lapset entuudestaan.
Olenko ainut outolintu, jolla samanlaiset raskaudet vaikka lapset eri sukupuolta?
T: ThirdBird, rv6+
Mä vuorostaan toivon poikaa kahden tytön lisäksi. Kyllähän se tyttökin tietysti olisi kiva, mutta jotenkin mulla on sellanen " isille kalakaveri" - fiilis. Joskin pojan saaminen tässä suvussa on haaste. Siksi mua kutkuttaakin saada selville sukupuoli. Ainut on vaan se, että jos se ihme tapahtuu, että poika tulee niin vaatevarasto menee kyllä melkein kokonaan uusiksi :)
Kerroin tänään äidilleni raskaudestani ja oli taas niin maailmanloppu että! Se on jo näiden kahden lapsen kohdalla repinyt pelihousujaan ahkerasti, että tarvii varmaan nitroja nytten. Kun esikoinen täyttää ens kuussa 2v ja kuopus on 6kk. Eli pienillä ikäeroilla. Mutta näin me haluamme lapsemme syntyvän. Mulle elämän tarkoitus on lapset. Aika tyhjää sitä muuten olisi. Mitä sitä tekisi ilman lapsia? Töitä? Matkustelisi? Harrastaisi? En mä kaipaan mitään mitä en voi tehdä lasten kanssa. Tai silloin, kun isi hoitaa lapsia. Kyllä silloin voi lähteä elokuviin tai jotain.
Ja asiasta kolmanteen... Mun mielestä kaikilla on vapaus sanoa täällä ajatuksiaan ilman, että joku ottaa herneen nenäänsä. Sitä vartenhan täällä kirjoitellaan. Jos joku ei kestä, menköön muualle. Piste.
Mukavaa illanjatkoa!
AIHA rv 4+3
Ja aluksi AIHAlle onnittelut plussasta!!
Niin mielenkiintoista on keskustelu ollut, etenkin tämä sukupuoli-, että täytynee ryhdistäytyä.
Aluksi ThirdBirdille (ja tietty muillekin): mulla kouristeli kuopuksesta kuvailemallasi tavalla mahaa ja olin aivan varma kohdunulkoisesta. Kävin ultrassa jo viikolla 6+ ja siellähän se pieni kölli ihan oikeassa kohdassa. Normaalia siis varmasti! Tietysti jos kovin alkaa tuntumaan kannattaa mennä vaikka päivystykseen.
Ja siitä vanhemmille kertomisesta; en ole vieläkään saanut sanottua. Mies saa kertoa uutiset np-ultran jälkeen jossain sopivassa välissä elleivät ala tänä viikonloppuna kyselemään kiitos turvonneen vatsan.. Pakko varmaan huikata uutinen lähtiessä autonovenraosta, jotta saavat rauhassa toipua ;). Toki saatavat ottaa uutisen ilollakin vastaan ja tiestysti alkujärkytyksen jälkeen näin! Luulen, että eniten ovat huolissaan just siitä, että mulla ei oo vakiduunia ja kuitenkin suht lyhyt (4v) aika valmistumisesta, mutta pitkä aika kotona. Jatko-opinto-oikeus sentään löytyy..
Ja sitten tähän sukupuoliasiaan. Mekin toki toivotaan tyttöä kahden pojan jälkeen. Jännä nähdä kumpi sieltä tulee! Olosta en oikein voi päätellä mitään. Iho on huonommassa kunnossa kun aiemmissa ja pahaolo syvempää ja muutenkin on tosi raihnainen olo. Aiemmin olen raskauksissa ollut mielestäni tosi hehkeä ja hyvinvoiva ;). Kuopuksesta tiedusteltiin sukupuolta, mutta nyt olen ajatellut, että en haluakaan tietää etukäteen. Koska sitten kun pieni vastasyntynyt nostetaan kovien ponnistelujen jälkeen rinnalle, on se mielestäni juuri se oikea. Tajusikohan kukaan pointtia.
t. P-L 9+3 ja vajaa viikko ekaan neuvolaan
Mielenkiintoista keskustelua sukupuolesta tosiaan, meillä siis entuudestaan 2 poikaa ja kovasti olisimme kolmannen pojan halunneet.
Kuitenkin ultrassa löytyi sitten tyttö, johon sopeutuminen vei kyllä hieman aikaa, mutta nyt loppumetreillä sitä jo kummasti lipastonlaatikot pursuilee kaikenlaista vaaleanpunaista ja tyttömäistä vaatetta. Meillä kun vielä lapset pienillä ikäeroilla niin tosi moni utelee/kommentoi että tyttöäkö yritätte, eivät meinaa ymmärtää että joku voi tosissaan haluta sen kolme lasta pienillä ikäeroilla. No toivottavasti niille, jotka tyttöä kovasti toivovat sellainen suodaan.
Hyvää päivänjatkoa ja tsemppiä odotukseen!
2 pienen pojan äiti ja rv 36+1
Onnea AIHALLE!!
SUKUPUOLESTA: Mielenkiintoista keskustelua. Itse olisin alitajuisesti toivonut toisen lapsen olevan samaa sukupuolta kuin ekan, jotta leikit olisivat menneet enemmän yksiin ja ei olisi tarvinnut vaatevarastoa kaksinkertaistaa. Mutta äkkiäpä sitä sopeutui tilanteeseenkin (tyttö+poika) ja koen, että asioiden piti mennä juuri näin eikä niin kuin mulle itelle olisi passannut parhaiten. Nyt otetaan mitä tulee, ja molemmissa on puolensa. Tietty jos olisi aikaisemmat lapset samaa sukupuolta, varsinkin viimeisen odotuksen kohdalla toivomukset saattaisivat olla vahvat... Kysyin asiaa yhdeltä 3 pojan äidiltä, ja hän sanoi odottavansa siihen asti, että vauvakuume on niin kova, että aivan sama, mitä sieltä tulee, kunhan vain VAUVA!! Ja siis terveyskään ei ole mikään vaatimus tms.
ERILAISISTA RASKAUKSISTA: Itse olen kans sen kannalla, että kroppa varmaankin reagoi eri tavalla eri tilanteissa. Hankala uskoa, että eri olot johtuisivat oikeasti eri sukupuolesta, varsinkin kun mulla ennustukset ovat aina menneet päin honkia. Toka kerralla synnytyksestä oli vasta 6kk ja imetin, joten nämä seikat vaikutti varmasti hormoniryöppyihin enemmän kuin se, kumpaa sukupuolta pikkuinen oli. Toinen kerta oli paljon rankempi kaikin puolin, kun taas eka kerralla kukoistin, ja pahoinvointi tosi minimaalista. Nyt myös olo ollut aika hyvä, mutta en vedä suoraa johtopäätöstä tyttöön:)
Nyt unohdin kaiken muun. Pitänee käydä vilkaisemassa.
ON: Pahoinvointi löytänyt tännekin. Jes, ettei enää ole niin tuulimunaolo!! Toisaalta sais jo riittää:D
OnnellinenMamma 5+6
Tosi kiva kun täällä palstalla ei heti syyllistetä jos ilmoittaa suoraan toivovansa tiettyä sukupuolta. Ja mitäpä se lopulta kellekään muulle kuuluukaan. Vauva on sitten kumpi on, mutta saa sitä kai toivoa... Minäkin kun olen käsityö ihminen henkeen ja vereen, niin vähänkö olis ihana surautella röyhelömekkoja tai sisustaa vaaleanpunainen tytönhuone! Puhumattakaan kaikesta muusta ihanuudesta mitä tyttöjen kanssa voi tehdä, esim. letittää tukkaa ym. Voi näitä haaveita!
Huomenna olis sitten toinen neuvolakäynti, kuunnellaan ekan kerran sydänäänet! Olis sit syytä kuulua kans! Tuun sitten kertomaan kuulumiset.
Jokos LapaLepalla ja adalatilla on masut alkaneet pyöristyä? Mulla ei oo vielä vaikka muistelisin, et kakkosesta se pullahti ihan yllättäen näillä viikoilla. Tällä kertaa on kyllä tota mahaa jo ennestäänkin, et ei sitä ehkä edes huomaa niin helposti, et millon se " vaihtuu" vauvamahaksi :)
Hei, onkos mun pahoinvointi hellittämässä!? Tänään oon aina välillä hätkähtäen huomannu, et hei, ei oo huono olo! Ja sit välillä taas on, mut jospa se nyt alkais jo vähän antaan armoo. Toivotaan.
Me on nyt alettu kertoilla vauva-uutisia kavereille ja anopillekin oli jo miehen veli (!) paljastanut... No, se kuulemma odottaa innolla. Omat pojat vaan ei vielä tiedä... Miten niille onkin niin vaikea kertoa? Jospa tänään rohkaisisin mieleni, katotaan jos tulee sopiva tilaisuus :)
Mut nyt tuolla alakerrassa kysellään jo ruuan perään, joten täytynee raahautua hellan ääreen...
Luna rv 12+5 :)
Eli tuosta sukupuoliasiasta minäkin mieltä =) Meillä myös poikia vain ja suurin haaveeni olisi että seuraava, mikä on myöskin viimeinen, lapsi olisi tyttö. Joka päivä huomaan ajattelevani asiaa ja tiedän sydämessäni että jotain vielä meidän perheestä puuttuu! Se meidän oma pieni rakas tytär <3
Se ei vähennä rakkautta poikiamme kohtaa, vaan se täydentäisi onnemme kaikin tavoin. Eli olisi molempien sukupuolien jatkajia elämässämme.
Joten jos olette jotain " taikoja" tehneet tyttöä toivoessanne/kuumeilessanne, niin kaikki vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita!
Kiitos kun sain purkaa mieltäni tänne =o)
Jokos Luna76 on neuvolassa käynyt, kuuluiko sydänäänet?
Luna76 kyseli tuosta mahankasvusta. Mulla on ehkä aavistuksen pyöristynyt tai paremminkin voisi sanoa, että vanhastaan ollut makkara kasvanut ja näyttää siltä kuin olisi syönyt liikaa herkkuja... No iltaisin masu on enemmän ehkä turvoksissa kun silloin huomattavasti isompi kuin aamuisin.
Nyt olen tällä viikolla huomannut kun töissä istun koko päivän ja tavalliset farkut on jalassa niin pakko on aina ruokailun jälkeen avata nappi ja vetskari, muuten ahdistaa liikaa. Onneksi on pitkä paita ja työpöytä edessä, muuten voisi olla melko koominen näky:-) En vielä oikein viitsisi siirtyä äitiyshousuihin, kyllä niitä sitten ehtii pitämään riittämiin. Kotona sitten jotkut löysät housut jalkaan niin ei ahista.
No eipä tässä kai muuta tällä kertaa. Tuo sukupuolikeskustelu on kyllä jännää ja mua alkoi jo nyt kauheesti jännittää et minkälaiset vauvat sieltä sitten tulee ulos niille kun jompaakumpaa toivoo!
LapaLepa rv 13+0
sain vihdoin ja viimein kuulla punktiotulokset ja uutiset olivat hyviä!!
Normaalit kromosomit lapselta löytyi, joten saa huokaista helpotuksesta!
Minä myös toivoin kahden pojan jälkeen tyttöä (ihan varovasti), mutta kun vastoinkäymisiä on ollut koko alkuraskauden ajan, toivoin vaan että saisi terveen vauvan!...Ja kolmas poikahan meille on luvassa!
Olen aivan onnessani ja saan jatkaa odotusta hyvillä mielin!
mammutti ja Vilppu rv 18+6/19+3
Oikein tuli tippa linssiin kun olen niin iloinen sun puolesta, että kaikki oli hyvin! Onnellista odotusta nyt vaan!
Kävin neuvolassa, juu, ja sydänäänet löytyi kyllä. Oikein hyvä syke olikin, 160 ja kuulosti ihan höyryveturilta! Pojilla kun on nuo sykkeet ollut hitaammat, 120-140 ja ne on kuulostanutkin erilaiselta, sellaselta hevosen laukalta, niin tietysti ne tyttötoiveet taas nousi huippuunsa :) Jännäksi käy. Muutenkin kaikki oli ok, verenpaineet hyvät eikä pissassa mitään.
Mua sit muuten rasittaa ihan sikana toi purkkiin pissiminen siä neuvolas, kun se on joka kerta...Siä sit peset lotraat ja kuivailet paperiin ja tähtäät purkkiin... Ja aina saa sit etukäteen kytätä vessakäyntejään ja juomisiaan, et saa siellä sit tiristettyä jonkun tipan purkin pohjalle... Hohhoijaa.. :)
Painookin oli tullut melkein kilo lisää, mut eipä kyllä ihme tällä syömisellä. Tarvis kyllä saada toi painonnousu pysymään tällä kertaa vähän kohtuullisemmissa rajoissa, kun on tää lähtöpainokin jo vähän liikaa... Pojista tuli molemmista n. 16 kiloo ja jos nyt tulis saman niin painaisin lopussa yli 80 kg! Ja oon sentään vaan 158 cm pitkä... No, paneudun tohon ruokavalioon paremmin sitten kun tää kuvotus menee ohi ja pystyy taas syömään mitä vaan.
Juu, ja kukahan siä kyseli niitä tytönteko " taikoja" ... Me käytettiin ainakin sitä sitruunamehua ja 3 pv ennen ovista taktiikkaa... Hapan mehu tyrmää poikasiittiöt ja sit vaan tyttösimpat sitkeinä jää odotteleen ovista. Näin ainakin teoriassa :)
Luna toiveikkaana rv 12+6 :)
Odottelen innolla LapaLepa ultrakuulumisia!!
Itse olin jo niin hätäinen, että varasin ultran rv 8+3. Kuopusta odottaessa oli aluksi tuulimunaepäily ja sitten löytyikin sykkeet ja hematooma ja koko raskauden ajan kiusasi epämääräiset supparit. Neiti kyllä syntyi täysin terveenä rv 39+6 eli nou paniikki. Siksi haluan käydä yksityisella ylimääräisessä ultrassa. Että saa mielen rauhan onko raskaus ok vai ei.
Olotila on ihan ok. Kuvottaa ja väsyttää ja välillä masua nippailee. Tein eilen vielä (onkohan jo 10:s testi ;)) apteekin oman testin ja viiva jo vahva. Vielä ois yks testi kaapissa, että missähän vaiheessa sen vielä omaksi ilokseen tekee. Sitä on ihan samalla tavalla täpinöissään, kun ekaa plussatessa.
Aamupala kutsuu... Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
AIHA
Rv 4+2