Katselin äsken vaalipäivän liehuvia lippuja...

... ja tuli yhtäkkiä hirveän paha mieli. Tuntuu siltä, että näissä vaaleissa on pelissä hyvin, hyvin paljon, ja pelkään, että tässä tulee käymään huonosti. Todellisilla vaihtoehdoilla ei ole mitään saumaa, ja vaihtoehtoisina esiintyvät rynnivät voittoon ajamaan omalta osaltaan Suomea tuhoon.

Koko ajan mielessä liikkuu: tämä ei ole enää se maa, jonka puolesta isoisäni aikanaan taisteli. Ja pahinta on, että tietyt tahot kehtaavat ratsastaa isänmaallisuudella, vaikka oikeasti eivät tarjoa MITÄÄN Suomea hyödyttäviä ratkaisuja mihinkään.

Tässä sitä sitten ollaan, monen tulen välissä. On vain huonoja ja huonompia vaihtoehtoja. 

Yritän olla optimistisempi ja ajatella, että muutama vuosihan tässä vain on pelissä, ja sen jälkeen on taas mahdollisuuksia korjata tehtyjä virheitä. Mutta juuri nyt tuntuu hyvin vaikealta ajatella, että mikään korjaantuisi enää mihinkään. Koko ihmiskunta tuntuu olevan muutenkin marssimassa tuhoon; mitä yhdestä Suomesta siinä sivussa. Marssitaan sitä sitten itään tai marssitaan länteen, marssitaan ihan minne vaan, niin katastrofi odottaa.

Suomi, vapaa maa, kaikkine mahdollisuuksineen, puhtaine luontoineen ja vesistöineen... sitä se joskus oli, kun isoisäni oli vielä elossa.

Anteeksi pessimismini.