Tajuatteko te tämän artikkelin?!!

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1429324989193?jako=465e0da3eb0b8961562624f76cdeb9fd&ref=fb-share

KUn tuntuu vaan kommenttien perusteella että niin moni ei tajua. FB-jakojakin kommentilla on näköjään paljon, jaoin ja yksi toinen myös, mutta osa ei vaan tajunnut. Alkaa taas pelottaa ihmisten asioiden tulkitseminen, kun kaikki otetaan just niin kirjaimellisesti...

Mun mielestä tosi hyvä pakina (juurikin kaikessa ironisuudessaan..)

Seitsemän parasta kasvatusneuvoa nykyvanhemmille                   

Kaikki tietävät, millaisia me nykyajan pienten lasten vanhemmat olemme: hukassa vanhemmuudessa ja arjessa. Vaikka tarjolla on niin hyviä kasvatusneuvoja. Näin ne toimivat:

Älä tartuta kiirettä lapseen. Palaveri alkaa 45 minuutin päästä. Lapsi vaihtaa kolmatta kertaa asuaan tai tuijottaa kalsarisillaan Pikku Kakkosta. Kun sukka on melkein jalassa, hän keksii aloittaa palapelin. Älä hoputa häntä, vaan odota kärsivällisesti, koska aikuisten kiireen ei pidä kuulua lapsen elämään.

Matkalla päiväkotiin lapsi poimii kahden metrin välein kiviä. Soita pomolle myöhästyväsi puoli tuntia, koska näyttää siltä, että rakennustyömaan nostokurki kääntyy kohta, ja lapsi haluaa katsoa sitä.

Ennakoi ja varaa aikaa. Edelliseen liittyvä neuvo. Valitse vaatteet illalla lapsen kanssa valmiiksi. Varaa päiväkotimatkaan aikaa, ettei lapselle tule kiireen tuntua. Koska kyllä: Jos vaatteet olivat lapsen mielestä illalla hyvät, hän on samaa mieltä aamullakin. Jokaisen kaatuvan maitolasin ja kiukkukohtauksen voi lapsiperheessä ennakoida. Ja ylimääräiseen puoleen tuntiin on aina aikaa.

Sanoita lapselle tunteet. Lapsi on märissyt aamusta saakka joka asiasta. Sen sijaan, että tokaisisit "nyt lopetat tuon turhan marinan", opeta hänelle tunteita. "Sinua harmittaa nyt se, ettemme syö joka päivä kalapuikkoja, vaan joskus on tällaista lihapataa." "Sinua surettaa nyt se, ettet saanut mitään noista legopaketeista, vaikka halusit ne kaikki." Kun lapselle opettaa tunteita, hän lakkaa välittömästi marisemasta ja alkaa arvostaa tarjolla olevaa ruokaa ja leluja, joita hänellä jo on.

Älä korota ääntä. Äänen korottaminen vain pahentaa tilannetta, ei saa lasta tajuamaan että olet tosissasi, eikä auta mitään. Eipä.

Sinä päätät, ei lapsi. Vanhemman kuuluu päättää, mitä syödään, lähdetäänkö ulos ja lähdetäänkö jo kotiin puistosta. Nykyajan vanhempien ongelma on se, että pelkäämme lapsiamme emmekä osaa tervettä auktoriteettia. Jos lapsi saa pari kertaa viikossa päättää, mitä syödään tai lähdetäänkö ulos, hän ahdistuu, koska joutuu päättämään perheen asioista. Vähän niin kuin sinäkin ahdistut töissä, jos esimiehesi antaa sinun joskus päättää ihan itse.

Älä uhkaile, kiristä tai lahjo. Vaikka kiukkukohtauksen saaneen lapsen saisi suostuteltua liukumäestä kotiin lupaamalla pienen herkun, kannattaa silti seistä maanittelemassa häntä puoli tuntia. Koko perhe on paremmalla tuulella, kun ei mennä helpoimman kautta.

Älä myöskään uhkaile, ettei peliaikaa tipu, jos lapsi ei tule kiltisti nukkumaan. Järjen puhuminen toimii tilanteessa kuin tilanteessa, koska pieni lapsi on rationaalinen olento.

Ole johdonmukainen. Älä lipsu, koska sellaiset asiat, kuten väsymys, eivät liity vanhemmuuteen mitenkään. Jos et anna lapsen pelata viikonloppuaamuina tabletilla, noudata sääntöä myös sellaisena lauantaina, jolloin toinen lapsi on herättänyt sinut kahdeksan kertaa yön aikana. Jos nyt annat lapsen pelata sängyn jalkopäässä, jotta sinun ei tarvitsisi ihan vielä nousta, hän hämmentyy tästä epäloogisuudesta, koska looginen ajattelu on pienten lasten vahvuus. Pian hän alkaa pyörittää koko perhettä sen sijaan, että ilahtuisi siitä, että saa tämän kerran pelata.

Huomenna alkaa taas arki. Ole johdonmukainen. Odottele vaateshow hoputtamatta läpi. Soita tarhamatkalta pomollesi ja kerro myöhästyväsi taas. Sillä varmaa on, että lapsi haluaa jälleen katsoa kääntyvää nostokurkea.