Kummat menestyvät elämässään paremmin; kiusaajat vai kiusatut?

Kiusaaminenhan voi olla niin vakavaa,että nuori elämä ihan sananmukaisesti katkeaa jo ennen kuin on kunnolla päässyt alkamaankaan,tai että koulu jää kesken kun nuoren herkän ihmisen kaikki uskallus,rohkeus ja loputkin  itsetunnosta (omien elämänsuunitelmien tekoon ja päämäärän itselleen ottamiseen)  on juuri niiden kiusaajien toimesta latistettu ja viety.

Kiusaaminen voi johtaa vakaviin mielenterveysongelmiin,huumeiden tai päihteiden käyttöön pakenemiseen tai alkoholilla lohduttautumiseen ja alun alkaen marginalisoitumiseen ja kunnollisen koulutuksen puutten takia syrjäytymiseen työmarkkinoilta ja vaikeuksiin saada seurustelukumppania (varsinkin pojilla).

Sanalla sanoen koulukiusatuksi ´silmätikuksi´ valikoitumisella VOI OLLA koko elämän mittaiset seuraukset ja vaikutukset.

Todella "onnistuneen " koulukiusaamisen vaikutukset ja seuraukset voivat jatkua pitkälle aikuisikään  vielä kauan sen jälkeen kun kaikki yhteydet niihin alkuperäisiin kiusaajiin ovat jo aikaa sitten katkenneet  ja vaatia kalliita terapiakäyntejä henkiseksi selviämiseksi elämässä.

Näistä syistä johtuen siihen tulisi aina suhtautua vakavasti.

Jos koulukiusattu kuitenkin  pärjää elämässään,m tai saa oman elämänsä hallintaansa,on siihenkin on  yleensä ollut  joku syy.

Hän voi esim. löytää luokasta (tai muista piireistä) jonkun todellisen ystävän tai saanut (vielä oikeaan aikaan ,eli kun jotain on vielä ollut tehtävissä ja suhtautumista muutettavissa )jonkun todella välittävän aikuisen neuvoja ,tukea, kiusaamisen estämiseksi tai sen vaikutuksen mitätöimiseksi tai lopulta  kokonaan neutraloimiseksi omalta osaltaan.

Joka tapauksessa pitkään jatkuneen koulukiusaamisen + jo muutenkin lähtökohdiltaan  jossain mielessä ikätovereitaan heikommassa asemassa oleminen  ( esim. yksinhuoltajaäidin poika tai alkoholistivanhempien tytär tms.) merkitsee yleensä varsin huonoa ennustetta elämässä pärjäämiselle ja paikkansa löytämiselle yhteiskunnassa.

Tämän keskustelun lähtökohtaisena ajatuksena on ilmeisesti ollut,että ´kyllä ne sitten lopulta paikkansa löytävät kaikki , niin kiusaajat kuin kiusatutkin.

Todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole.

Siihen puoleen asiasta  miten ne kiusaajat elämässään pärjäävät tai ovat pärjänneet meidän ei kuitenkaan tulisi liikaa siitä puhuessamme ja keskusteluissamme siitä keskittyä, vaan huoli tulisi olla yksinomaan siitä miten se koulukiusaaminen  saataisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa todettua,otettua esille ja tehokkaasti ja kontrolloidusti ehkäistyä.

Niin ettei sellainen toiminta vaatisi enää yhtään uhria vuosittain.

Riippuu kiusaajasta. Ne "urgh, vedän sua turpaan" kiusaajat eivä taina menesty hyvin, mutta ne narsistikiusaajat päätyvät johtajiksi ja rikkaiksi.

Eiköhän tämä ole yksilöllistä.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 11:30"]

Eiköhän tämä ole yksilöllistä.

[/quote] Noin voitaisiin sanoa melkeinpä  mistä tahansa.Sanomatta näin kuitenkaan  mitään.