Olen aina pitänyt pienistä rinnoistani, joten hämmentää yleiset asenteet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Transnaisillakin on pienet rinnat jos eivät ota silikoneja.

Miehillä ei ole ns. Cooperin ligamentteja rinnoissa, joten hormoneilla kasvatetut tissit kasvaa tötteröinä sivuille. Ei ole verrattavissa naisten a-kuppeihin.

Ne mihinkään sivulle kasva 😂

Minulla on kohtuu pienet rinnat ja ikinä en ole saanut negatiivista palautetta. Päinvastoin kehuja tai sitten on ainakin osattu olla kommentoimatta. Ja oma vikansa, jos isoista rinnoista haaveileva mies tapailisi tällaista enempi sporttista tyyppiä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kohtuu pienet rinnat ja ikinä en ole saanut negatiivista palautetta. Päinvastoin kehuja tai sitten on ainakin osattu olla kommentoimatta. Ja oma vikansa, jos isoista rinnoista haaveileva mies tapailisi tällaista enempi sporttista tyyppiä.

Ihanniinkuin isorintainen nainen ei voisi olla sporttinen? Noilla kahdella asialla ei ole mitään tekemistä keskenään. Rinnat on rintarauhasta jonka määrään ei ole mahdollista itse vaikuttaa liikunnalla tai millään muulla jos et sattunut tietämään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aina ollut vaan b-kuppi ja olen itse aina ollut ok asian kanssa. Nää on oikein sopivat ja kätevät.

Mä olen ihmetellyt isopovisten naisten oletusta siitä, että kaikki miehet rakastaa jättihinkkejä ja kaikki pienitissiset naiset on salaa kateellisia niistä. Mistä nää oletukset tulee? Miksi pienirintainen ei vois olla tyytyväinen itseensä?

Ihmettelet oletuksia ja samalla itse oletat asioita.

Menetin ihanat pienet rintani, kun lihoin yli 20 kiloa mieheni sairastuttua. Liikunta jäi miltei olemattomiin ja nyt inhottaa isot pulleat rinnat, en tykkää yhtään.

Mä oon pitänyt aina rintojeni pienestä koosta, mutta alaspäin osoittavat isot ketunnokka nännit ovat aiheuttaneet inhoa. Olisin vaikka täysi lauta mielelläni, kunhan vaan nännit olisi kauniit.

Pienet vain on nätit ja seksikkäät, isot taas isoäidin mieleen tuovia.

Muutaman kumppanin myötä olen tullut siihen tulokseen että kaikista viehättävimpää vartaloissa on ollut yleinen symmetrisyys ennemmin kun mikään tietty koko.

Mutta tämähän on nyt vain yksi osa isompaa aihetta.

Tämä yhdistettynä henkiseen tasapainoon ja itsevarmuus omaan kehoon.

En tiedä mikä olisi enemmän luokseensa kutsuvaa.

Minulla oli aina pienet ja sievät rinnat. Tiedostin kyllä, että ne ovat pienet, mutta se oli ok, koska ne oli nätit ja kiinteät. En kokenut olevani mitenkään "tissi-ihminen", enkä ajatellut rintojeni olevan mitenkään olennainen asia itseluottamukselleni. Shokki olikin sitten tosi kova, kun kahden lapsen ja imetyksen jälkeen niistä rinnoista ei ollut enää mitään jäljellä. Vain roikkuva nahkapussi molemmilla puolilla. Riekaleet nahkaa. Siinä kohtaa sen tajusi, että vaikka ne rinnat oli olleet pienet, ne oli silti rinnat.

Jätkä, joka kommentoi negatiivisesti seksin aikana, ei ole oikea pelimies.

Osaava kehuu kaikkia, vaikka tekisi mieli laittaa pussi päähän.

Vierailija kirjoitti:

Isoista rinnoista on vain haittaa, joten ole ylpeä omistasi. Eikä ne ala roikkua.

Fakta, myös pienet rinnat alkavat ikääntyessä roikkua.

Jaaha, patalappujen kehumiskerho koossa. Jos keskustelu jostain syystä tyrehtyy, niin tässä lisää yhtä rehellisiä aiheita:

- tynnyrivatsa vatsa on ihanan miehekäs

- suonikohjut on seksikkäitä

- hiukset vedettynä pään yli kalju on tyylikäs

Pienet rinnat ei tarkoita samaa kuin patalaput.

Mulla on aina ollut pienet rinnat ja nuorempana vähän häpeilinkin niitä. Sain kaksi lasta ja olen nyt viisikymppinen. Rintani ovat edelleen melko pienet mutta kiinteät ja hyvin kaunismuotoiset. Monet kaverini, joilla on hölskyvät jättirinnat tai patalaput, ovat sanoneet suoraan olevansa kateellisia minulle. Parasta on, että rinnat eivät estä minua juoksemasta ja harrastamasta muuta liikuntaa. Lisäksi vaatteet istuvat kauniisti, sillä olen pitänyt itseni hoikkana. Ei tarvitse jättirintojen takia pukeutua telttoihin. Piti näin kauan elää ennen kuin tajusin, että juuri pienet rinnat ovat kauniit.

Minulla on aina ollut hyvin suuret rinnat ja nuorempana vähän häpeilinkin niitä. Sain kaksi lasta ja olen nyt viisikymppinen. Rintani ovat edelleen melko suuret mutta kiinteät ja hyvin kaunismuotoiset. Monet kaverini, joilla on olemattoman pienet rinnat tai vartalosta ei erota onko miehen vai naisen, ovat sanoneet suoraan olevansa kateellisia minulle. Parasta on, että rinnat eivät estä minua juoksemasta ja harrastamasta muuta liikuntaa. Lisäksi vaatteet istuvat kauniisti, sillä olen pitänyt itseni hoikkana. Ei tarvitse rinnattomuuden takia puketutua telttaan. Piti näin kauan elää ennen kuin tajusin, että juuri suuret rinnat ovat kauniit.

Sama se on tosiaan isorintaisena. Tissini alkoi kasvaa 12-13-vuotiaana ja elimme 2000-luvun puoliväliä ja päähäni jäi televisiosta nähty viihdeohjelma missä haukuttiin erinäisten julkkisten riipputissejä. Ajattelin etten kykene ikinä näyttäytymään ilman rintsikoita kenenkään edessä koska apua, niiden alle kun laittoi lyijykynän niin se ei tippunut sieltä pois! Järkyttävät, nolot, kaikista väärimmät rinnat olikin mulle mennyt siunaantumaan, kamalat riippurinnat eikä terhakkaat tisut!

Pääsin yli riippurinta-ahdistuksestani vasta oikeastaan viime vuonna, vaikka kukaan ei ole koskaan niistä pahaa kommentoinut. Paitsi tietenkin keskustelupalstoilla, tässäkin ketjussa on pariin otteeseen todettu että ainakaan aloittajan rinnat ei ole riipparit :)

Annettaisko kehorauha kaikille?