Pitkästä suhteesta nopeasti uuteen suhteeseen?
Haluaisin tietää onnistuvatko nämä suhteet oikeasti. Nyt esim. eräs entinen taitoluistelija on muuttanut asumaan yhteen uuden rakkaan kanssa. Erosi edellisestä suhteesta vasta kesällä.
Olen itsekin sinkkuuntunut vajaa vuosi sitten. Kun rupesin deittailemaan viime keväänä, olin monelle ehdoton nounou juuri sen takia, koska olin eronnut juuri. Ja mikä on se sopiva aika, milloin toipuu entisestä suhteesta? Jos itse jättää entisen puolison, niin silloin voi ruveta deittailemaan heti? Jos tulee jätetyksi, niin silloin tarvitsee itselleen aikaa enemmän? Tällaista pohdin näin uuden vuoden kynnyksellä...
Kommentit (27)
Todella yksilöllistä. Kyllä sen itse tietää kun on valmis uuteen suhteeseen. Itse olin vasta noin 4 vuoden jälkeen erosta oikeasti valmis. Ei vaan ole löytynyt sopivaa kumppania.
Ei missään nimessä heti uuteen. Ne joilla pitää olla heti joku ovat yleensä reppanoita jotka eivät yksinkertaisesti osaa olla yksin. Elämä on yhtä jatkumoa suhteesta toiseen. Tiedän näitä tapauksia ja eihän se ikinä sitten kestä.
Minusta tuntui, että olisin ollut valmis suhteeseen heti eron jälkeen (pitkästä tunnekylmästä suhteesta). Oliskohan se sitten ollut sellainen laastarisuhde vai ei, tiedä. Tapasinkin pari mielenkiintoista ihmistä, mutta ei niistä jutuista tullut mitään. Olen nyt ollut yksin yli vuoden, mutta sen sijaan nyt tuntuu siltä, että en olekaan valmis vielä mihinkään tai sitten ei ole vain löytynyt sopivaa. On toki mahdollista, että olen kyynistynyt tässä ajan kuluessa. En itsekään tiedä itsestästäni :)
Mun mielestä silloin on valmis uuteen suhteeseen, kun uusi ihminen kiinnostaa enemmän kuin sen tyhjän paikan täyttäminen omassa elämässä. Eli pitäisi olla niin irti surusta ja menetyksestä, että pystyt arvostamaan sitä toista ihmistä ihmisenä etkä jonain, joka vie sun pahan olon ja yksinäisyyden pois. Itse tarvitsen siihen sen verran aikaa, että huomaan taas nauttivani elämästä yksin. Koitan välttää etsimästä seuraa silloin, kun koen itseni yksinäiseksi ja tyytymättömäksi.
M44
Ihan tapauskohtaista. Olin kipuillut avioliitossa jo pitkään ja yrittänyt yksin korjata asioita, joille puoliso viittasi kintaalla, ei välittänyt. Tapasin nykyisen puolisoni ja tajusin, etten halua elää onnettomassa liitossa enää päivääkään. Erosin, muutin ja aloin tapailla nykyisen kanssa. Aloimme seurustella ja elää yhdessä nopeasti, virallisesti tosin suostuin muuttamaan yhteen vasta monen vuoden päästä, sen verran luottamusongelmia aiempi suhde jätti ja kesti käsitellä ne asiat. Yhdessä ollaan oltu yli 12 vuotta, kestävä laastari ilmeisesti.
Tähän tuskin on oikeata vastausta.
Jokaisella on oma vastaus asiaan. Itselläni se on vähintään vuosi oltava yksin. Myös sen toisen. Jos takana on tosi pitkä suhde, niin vielä kauemmin pitäisi olla itsekseen.