Omista häistä ankea fiilis?

Olin tosin todella tyytyväinen ulkonäkööni ja todella moni vieras vieläkin viiden vuoden jälkeen kehuvat häitä yksiksi parhaimmiksi häiksi joissa ovat olleet, mutta....



Sulhanen jonka piti olla juomatta, ottikin ihan " muutaman" ja loppuillasta oli niin kännissä että meni rähinän puolelle. Rähisi enolleen joka rähisi eräälle vieraalle. Ja ku menin torumaan sulhasta, rähisi minulle. Nukkumaan menin itku silmässä ja yksinäni lueskelin hotellihuoneessa kortteja kun sulhanen sammui sänkyynsä.



Jäi TODELLA paskan maku suuhun ja hyvä etten aamulla mennyt heti perumaan koko avioliiittoa. Mutta tässä ollaan ja ihan hyvin menee. Häitä en vaan jaksa muistella eikä kyllä sulhanenkaan jota asia nolottaa ja hävettää- ja syystäkin.

Meillä minä halusin naimisiin, mies ei. Yli vuosi asiasta riideltiin ja asuimme välillä erilläänkin. Muutimme yhteen, kun mies lupasi mennä naimisiin, mutta sittenkin vielä perui. Sitten erään riidan päätteeksi mies sitten sanoi, että nyt mennään hakeen niitä kuulutuksia. Siitä lähti sitten asiat rullaamaan.



En halunnut hääjuhlia. Vain pienimuotoisen tilaisuuden, jossa lähimmät ihmiset. Mies ei vain jostain syytä ollut innostunut. Ei vieläkään osaa sanoa miksi kieltäytyi ja aiheutti minulla pahaa mieltä. Mies ei edes kertonut sukulaisilleen naimisiinmenosuunnitelmista. Eräs sukulainen huomasi kuulutuksemme kirkollisista uutisista ja näin esim. miehen sisarukset saivat asiasta tietää. Mies ei halunnut edes sukuaan mukaan. Häitä edeltävänä päivänä soitti sitten veljelleen ja siskolleen ja veli pääsi tulemaan.



Tänään on 7. hääpäivä ja yhdessä ollaan oltu yli 10 vuotta. Lapsi on kolme. Suhde on nyt parempi kuin koskaan. Suhteestamme toinen, kolmas ja neljäs vuosi ovat olleet hirveintä aikaa mm. tuon naimisiinmenon takia. Tuntuu uskomattomalta, että meillä on ollut tuollaista aikaa. Mies vain on ollut niin jääräpää. Tai siis olenhan minäkin, kun pakotin miehen naimisiin, mutta minun mielestä miehellä ei ollut syytä kieltäytyä. Olisihan hän voinut panna pelin poikki kokonaan ja lopettaa suhteen, mutta ei näin tehnyt.



Hääpäiväss ei kuitenkaan ollut mitään romanttista eikä ihanaa. Nyt ihan alkaa itkettää. Kun homma oli ohi niin kotona vain itseksemme oltiin. En edes muista mitä tehtiin, mutta ei ainakaan mitään yhdessä. Ei edes hääyötä. Hitsi, kun tuli paha mieli :(

Älkää surko häitänne. Häistä tulee usein jälkeenpäin masennus, niihin panostetaan niin paljon ja odotukset ovat korkealla. Ja TOTTAKAI tulee haikeus, kun katsoo Piritan kaltaisia kaunottaria ja heidän suurella rahalla järjestettyjä häitä. Pirita oli mielettömän suloinen kuvissa, mutta hän onkin malli. Eikä toisaalta varmasti Piritallakaan ollut mitään kovin hienoa ensimmäisellä naimisiinaikomiskerralla, kun häät peruttiinkiin. Ja ties mistä syystä... Nyt hän taisi olla raskaanakin naimisiin mennessään, mutta kaunis ja säteilevä. Tarkoitan siis, että emme koskaan voi tietää mitä taustalla on.



Minä olen itse ainakin muiden mielestä onnekas, kaunis ja menestyvä. Häämme olivat ihanat, viuluorkesteri, julkkisvieraita, kallis ja upea puku, kuvaaja palkattuna häihin, seremoniamestari tunnettu julkisuudesta, joimme shampanjaa koko juhlan ajan kartanossa jne. Eli kaikki VIIMEISEN päälle valmisteltu. Ja häiden jälkeen lomamatkalla Toscanassa iski kamala masennus: häät menivät pieleen, mikään ei osunut kohdalleen, olipa surkea juhla. En mitenkään uskonut, kun sain valtavasti soittoja ja kirjeitä juhlan jälkeen, joissa kehuttiin että olivat parhaat ja iloisimmat juhlat missä olivat koskaan vieraina olleet!



Näin omituista se on. Ehkä se myös masentaa, että juhlat ovat niin ainutkertaiset ja vain " kerran elämässä" . Niitä suunnitellaan pitkään ja kun ovat ohi, niin tuntuu tyhjältä hetken.



OIen katsellut kuvia ja miettinyt jälkeenpäin videotakin katsellessa, kuinka ihanat juhlat olivatkin ja olen ihmetellyt " masennustani" tuolloin. Oikeasti ainoa asia joka meni pieleen, oli viralliset hääkuvat. Kaupungistamme löytynyt muiden suosittelema kuvaaja pilasi kaiken. En jaksa selittää tarkemmin, mutta meillä oli samantapaisia kuvia printattuna malliksi kuin Piritalla, kuvaaja vain piti pintansa ja otti omaan malliin ja värillisinä, vaikka halusimme mustavalkoiset. Uskomatonta!



ANNANKIN NEUVON AP:lle: Menepäs parhaalle meikkaajalle ja kampaajalle, laita kaunis puku päälle ja tällää miehesikin. Sitten menette jollekin tosi hyvälle kuvaajalle ja printtaile mieleisiä kuvia netistä. Teettäkää parisuhdekuvat uudelleen, ei siis hääkuvia. Mekin teimme näin ja nyt meillä on sarja UPEITA mustavalkoisia kuvia, joissa on sama henki mitä olisimme hääkuviin halunneet. Eräs mainoskuvaaja otti kuvat, ei siis tavallinen valokuvaaja.



T: Onnellinen vaimo

Itse häät olimme suunnitelleet hyvin,ja kaikki menikin hyvin siihen saakka kun pääsimme pöytään. Äitini ainoa homma oli järjestää pari kahvin kaatajaa tilaisuuteen,mutta ei ollut tehnyt sitä.. Anoppini oli pitkään raivoissaan eikä itsellänikään ollut mikään hyvä fiilis. Harmittaaa kun itse hoiti hommat vaikka oli vastasyntynyt lapsi. No, opin siitä ettei äitiini kannata luottaa.

Tarkoitin siis, että printtaa malliksi netistä kuvia, jotka viet valokuvaajalle etukäteen. Kerro mitä kuvilta haluatte. Ottamalla uudet kuvat saatte kauniit muistot albumiin. Tämän kuvauksenhan voi toteuttaa vaikka hääpäivänä.

Meillä olisi voinut käydä vastaavasti, jos olisin antanut äitini ruveta pätemään hääjärjestelyissä. Äiti meinasi alkuun viedä mua kuin pässiä narussa, olisi halunnut oikein isot " seurapiirihäät" , jonne ihan kaikki, jotka joskus oli edes nähneet kuvan minusta, olisi pitänyt kutsua... minä taas halusin mukavat perhehäät, jonne kutsutaan vaan harvat ja valitut. Suvussa alkoholisteja ym., joiden kanssa ei isot pidot olisi kuitenkaan menneet sopuisasti. Miestäni ei hirveästi kiinnostanut myöskään, oman sukunsa juopot tuntien.



Onneksi tulin järkiini ja pidin pääni. Varsinkin kun olin hiljan isoissa häissä, jonne oli kutsuttu paljon väkeä, osa julkkiksia. Sielläkään ei kaikki osanneet ottaa sivistyneesti, vaan tuli tappelu. Ilta päättyi siis morsiusparin kannalta surkeasti. Minun piti lohdutella itkevää morsianta ja komentaa sulhasta viemään vaimonsa huilaamaan. Ja mieheni, entinen portsari, piti sulhasen kaverin kanssa riidanhaastajista kiinni, kunnes poliisi tuli.



Mutta kai sinun häissäsi mukaviakin hetkiä silti oli? Eikä se kolttu nyt ole se tärkein asia naimisiinmenossa eikä tullut nyrkkitappeluita?

Kyseessä oli siis isäni uusi vaimo. Tämän jälkeen äitini kieltäytyi tulemasta itse hääjuhlaan. Ja isäni siis tuli käymään vasta saatettuaan vaimonsa sairaalaan. Häät vietiin kuitenkin kauniisti läpi ja monet tulivat jälkikäteen sanomaan, että päivä oli puhutteleva monessa mielessä.



Tosin itselläni taitaa olla jotain käsittelemätöntä asiaan liittyen, sillä kuvia en ole pystynyt laittamaan kansioon, olen vain nopeasti vilkaissut niitä. Juuri meni neljäs hääpäivä, ja avioliittohan se tässä on tärkeintä.

Tärkeämpi on se avioliitto ja suhde puolisoon. Itselläni oli kivat ja onnistuneet häät, mutta avioliitto päättyi eroon. Jos saisin valita, ottaisin mieluummin ei-niin-kivat häät ja onnistuneen suhteen. Tai ei niillä häillä ylipäätään olisi mitään merkitystä hyvän parisuhteen rinnalla, vaikkei olisi ollut koko juhlia.



Minusta te olette onnekkaita ja onnellisia kun teillä monella on sentään hyvä aviomies ja onnellinen parisuhde. Mitä silloin on yksillä juhlilla väliä.

Meidän häät eivät olleet onnistuneimmasta päästä, mutta kohta kymmenen vuotta yhdessä ja meis on mitä ihanin ja rakkain :)

Eli " opimme" tavallaan siitä, että omissa tärkeissä tilaisuuksissa täytyy pitää omista toiveista kiinni, eikä yrittää miellyttää kaikkia. Yritämme jatkossa muistaa sen, kun tulee ristiäisiä ja synttäreitä ja muita perhejuhlia.



Lisäksi omista häistä jäi hampaankoloon lasten riehuminen :((( Olimme jättäneet vierailla avoimeksi mahdollisuuden ottaa tai olla ottamatta lapset mukaan. Oletimme, että mukaan tulevia lapsia vahditaan ja että he joko käyttäytyvät hyvin tai vanhemmat vievät pois juhlatilasta siinä vaiheessa, jos tilanne riistäytyy käsistä... No, eipä mennyt niin kivasti. Lapset rieuhuivat tanssilattialla ja häiritsivät ohjelmaa ilman että kukaan puuttui. Lisäksi yksi morsiusneidoista -jo 7v. tyttö- laittoi farkut morsiusneitomekon alle ja piti asua rumasti loppuillan likaiset talvisaappaat jalassa... eikä vanhempansa puuttuneet, vaikka asiasta yritettiin hienovaraisesti vihjata. No joo, voi kuulostaa pikkujutulta, mutta olimme omalla kustannuksella hommaneet tytöille tosi nätit juhla-asut, jotka nämä saivat pitää itsellään. Tytöt olivat tykänneet asuista sovituksessa, joten siitä ei olisi pitänyt olla kiinni :(

Mutta kuukausi häitten jälkeen isäni kuoli yllättäen, ja itse huomasin jossittelevani, että oisimpa antanut isän järjestää enemmän ja saada enemmän omia ideoitaan häiden suhteen läpi. Jotenkin ne muuttui sitten isän viimeisiksi juhliksi..

Tuli otetuksi ihan liian vähän kuvia, ja moni vieraista näkyy kuvissa vain selkäpuolelta tai pienenä hahmona, josta ei tunnistaisi, jos ei tietäisi :( Samoin ns. viralliset kuvat eivät olleetkaan lopulta kovin kivoja. Olivat kaukaa otettuja, olisin sittenkin halunnut edes yhden lähikuva-herkistelyn.



Että ottakaapa ihmiset hyviä kuvia! Muuten olen ja silloinkin olin tosi tyytyväinen häihin. Meikki ja kampaus menivät koeversioina vähän pieleen, mutta _uskalsin_ käydä selittämässä ja pyytämässä toisenlaista sävyä kumpaankin, ja hääpäivänä olivat kohdallaan :)



Avioliittokin on hyvä, tosin takana vasta 4,5 v.

appivanhemmat sai päättää häiden ajankohdan ja lopulta häät pidettiin kun olin viimeisilläni raskaana (olisin halunnut aikaisemmin).



a) näytin valaalta

b) olin väsynyt ja huonovointinen, en jaksanut juuri mitään.



kyllä harmittaa (enkä minäkään pysty katsomaan kuvia), mutta ei meidän elämä siihen kaadu. se oli vain yksi päivä ja yhdet juhla, loppuelämä on paljon tärkeämpi.

Loppujen lopuksi, liian paljon viinaa (ajateltiin että meidän häissä ei jäykistellä, baari auki koko illan -vaikkakin vain mietoja), ja lopputuloksena vieraiden välillä tappelu ja minä ajoin vieraat pois juhlapaikasta.

Toi esimerkiksi omat kastekukat ja kastemaljan, joita emme kuitenkaan käyttäneet vaan otimme ne itse hankkimamme. Ja oli siellä kaikenlaista muutakin.

Yksin sulhasen kanssa järkättiin niitä suuria sukuhäitä ja mahtibileitä, joita oli koko vuosi toivottu ja meiltä haaveiltu. Ei ollut paljoakaan auttavia käsiä vaikka moni niin lupasi. Häissä olimme tosi väsyneitä ja aivan ulkopuolisia. Koko ajan piti huolehtia jostakin, boolintekijää muistuttaa, että pitäisi jo mennä sekoittelemaan juomia, bändiäkään ei ollut vastassa se kenen piti, vaan ujosti seisoivat sortseissaan ovella kunnes itse huomasin heidän ja neuvoin esiintymispaikan. Kaikkien meilestä tällainen järjestely juhlan sujumiseksi oli sitä kuuluisaa häähössötystä, johon he eivät ainakaan sorru. Juhlistakin lähdimme viimeisenä, kun ovien lukitsemisesta huolen pitävä bestman oli sammunut. Samoin hääautoa ajoi morsian, oman kotimme pihaan, koska emme jaksaneet lähteä enää 50 km päähän hääyön viettoon. Onneksi oli vaan tavallinen huone, ettei mennyt rahaa niin paljoa hukkaan.



Kyynel silmässä meni tuoreena vaimona mieheni kainaloon nukkumaan ja ajattelin että nyt on ainakin selvää, keneen kaveriin voi enää luottaa.

mut avioliitossa ollutki sit mukavaa..Jo monta monta vuotta.. ei ne häät oo tärkein vaan se suhde, kuin toimii kun ollaan naimisissa..:)

Meillä kyllä mene hyt hyvin, naimisiinmenoa en kadu, rakastamme. Mutta että pitikin mennä silleen, etten tuntenut itseäni kauniiksi... Nyyh!

ja omaan ulkonäkööni olin (kerrankin) tyytyväinen, mutta moni asia jäi vaivaamaan, esim. otatimme ihan liian vähän kuvia ja sekin vähä aika huonoja emmekä ohjeistaneet kaasoa ja bestmania tarpeeksi ja itse tilanteessa sitten ärsytti, kun he seisoivat tumput suorina eivätkä saaneet hommaa rullaamaan. Häät olivat aika pienet, joten sinänsä sillä ei ollut väliä, mutta jouduimme aluksi itse olemaan tosi aktiivisia ja äänessä, ettei koko seurue olisi vaan istunut tuppisuuna. Eli pointtini oli kai, että ymmärrän fiiliksesi. Häät nyt on kuitenkin vain yksi päivä ja se tärkein tulee sen jälkeen, eikös. =)

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä halusin naimisiin, mies ei. Yli vuosi asiasta riideltiin ja asuimme välillä erilläänkin. Muutimme yhteen, kun mies lupasi mennä naimisiin, mutta sittenkin vielä perui. Sitten erään riidan päätteeksi mies sitten sanoi, että nyt mennään hakeen niitä kuulutuksia. Siitä lähti sitten asiat rullaamaan.



En halunnut hääjuhlia. Vain pienimuotoisen tilaisuuden, jossa lähimmät ihmiset. Mies ei vain jostain syytä ollut innostunut. Ei vieläkään osaa sanoa miksi kieltäytyi ja aiheutti minulla pahaa mieltä. Mies ei edes kertonut sukulaisilleen naimisiinmenosuunnitelmista. Eräs sukulainen huomasi kuulutuksemme kirkollisista uutisista ja näin esim. miehen sisarukset saivat asiasta tietää. Mies ei halunnut edes sukuaan mukaan. Häitä edeltävänä päivänä soitti sitten veljelleen ja siskolleen ja veli pääsi tulemaan.



Tänään on 7. hääpäivä ja yhdessä ollaan oltu yli 10 vuotta. Lapsi on kolme. Suhde on nyt parempi kuin koskaan. Suhteestamme toinen, kolmas ja neljäs vuosi ovat olleet hirveintä aikaa mm. tuon naimisiinmenon takia. Tuntuu uskomattomalta, että meillä on ollut tuollaista aikaa. Mies vain on ollut niin jääräpää. Tai siis olenhan minäkin, kun pakotin miehen naimisiin, mutta minun mielestä miehellä ei ollut syytä kieltäytyä. Olisihan hän voinut panna pelin poikki kokonaan ja lopettaa suhteen, mutta ei näin tehnyt.



Hääpäiväss ei kuitenkaan ollut mitään romanttista eikä ihanaa. Nyt ihan alkaa itkettää. Kun homma oli ohi niin kotona vain itseksemme oltiin. En edes muista mitä tehtiin, mutta ei ainakaan mitään yhdessä. Ei edes hääyötä. Hitsi, kun tuli paha mieli :(

Olitteko häämatkalla?