Tuoko teidän täysi-ikäiset lapset uusia seurustelukumppaneita perheen juhliin?

No kolme vuotta on tuossa iässä jo pitkä seurustelusuhde.

Aika pitkään pitää odottaa, jos ei vielä kolmen vuoden kuluttuakaan saa tuoda kumppaniaan näytille. Minulla ja miehellä oli kolmen vuoden sisällä jo esikoinen tehty.

Tämä on muuten hyvä pointti kanssa miettiä ennen perheen perustamista. On aikamoinen vilinä ja vilske vielä sen jälkeen kun lapsi on muuttanut pois kotoa. Seurustelukumppanit vaihtuvat ja kaikkiin tutustutaan kotikäynneillä. Ei ole lasten hankkiminen rauhaa rakastavien juttu.

Ei ole näkynyt vielä yhtäkään seurustelukumppania. Ikää on 25 vuotta ja tiedän, että ainakin yksi suhde kesti vuoden verran. Asumme er paikjakunnilla, joten se vaikuttaa asiaan.

Riippuu perheistä tietysti. En koe tunnelman olleen sen kummemmin jännittynyt vaikka lasten seurustelukumppanit alussa useampaan kertaan vaihtuivat. Meistä ollut pelkästään mukavaa että olemme sellaiset vanhemmat joille halutaan uusi kumppani esitellä ja toisaalta meidät heille. 

Kyllä ovat saaneet tuoda! Mistä kuka etukäteen tietää mikä loppuu ja mikä kestää? Tyly äiti olisin jos minusta olisi jotenkin hankalaa tutustua uusiin ihmisiin lapseni elämässä!

Meillä oli sellainen "sääntö" veljeni kanssa että kotiin tuotiin vain ne esittelykelpoiset ja muista ei edes puhuttu vanhemmille. Pidin mielessä että ellen vanhemmilleni kehtaisi jotain tyyppiä esitellä en myöskään edennyt seurustelutasolle.

Tapasin kyllä elämänkumppanini hyvin nuorena joten eipä tarvinnut tutustuttaa vanhempia ap:n tyttären tavoin useampaan kokelaaseen.

Minulla ja miehelläni oli kolme vuotta tutustumisen jälkeen jo lapsi, joten jos anoppi ei olisi halunnut tutustua minuun, niin hän ei olisi saanut tutustua myöskään lapsenlapseensa.

Seurustelimme mieheni kanssa noin kolmisen kuukautta ennen kuin kävimme vierailuilla vanhempiemme luona. Nyt olemme olleet yhdessä 25 vuotta ja vanhin lapsemme on aikuinen. Mummilla ja hänellä on hyvin läheiset lämpimät välit.

Oman perheen juhliin saa tuoda kyllä heti kun siltä tuntuu. Ei minua haittaa, vaikka seuraavana juhannuksena pöydässä olisikin eri tyyppi.

Ovatko sellaisia jännempiä tapauksia?

Sinä voit oikein hyvin sanoa lapsellesi, että ei, emme halua vielä nähdä ystävääsi ja että voit tulla yksin, mutta ei vielä ystäväsi kanssa. Toki jos he ovat olleet yhdessä kolme vuotta, niin aika kylmät välit teillä on lapseenne, jos siihen mennessä ei ole ystävää esitelty.

Haluan tietysti nähdä jokaisen seurustelukumppanin, mutta jos menee semmoiseksi pelkäksi tapailuksi jonkun kanssa niin ei ole toivottavaa tulla esittelemään. Jokaista tapailukaveria en halua nähdä.

Me esiteltiin toisemme toistemme vanhemmille noin 3kk seurustelun jälkeen. Se tuntui sellaiselta vaiheelta, että suhteesta saattaa tullakin jotain ja tapaamisten aloittaminen on järkevää. Ajankohtaan vaikutti myös se, että minulla oli jonkin verran matkaa miehen vanhempien luo (asuimme siinä vaiheessa vielä eri paikkakunnilla) ja siksi heille näyttäytyminen piti ajoittaa sellaiseen ajankohtaan, jolloin on mahdollista pitää pitkä viikonloppu. Kahden vuoden kohdalla oltiinkin sitten jo naimisissa, joten tosiaan vuosien odottelu ei oikein olisi onnistunut.

Kyllä mulla on ollu kiinnostusta tutustua vävykandidaatteihin. Harmittavan vähän niitä oli, kun ensimmäinen ehdokas oli sellainen, ettei tytär hänelle lämmennyt. Oli kiva poika, teki ensimmäisellä kerralla linssikeittoa ja toisella kerralla Apfelstrudelia. Kivat muistot jäi ja olen jälkeenkin päin viestitellyt hänen kanssaan. Mutta kaveriksi jäi tämä ensimmäinen, joka olisi kelvannut hyvinkin minulle vävyksi. Toinen kandidaatti oli sitten ensimmäinen poikaystävä, tapasivat lukiossa. Ja siihen se tytär sitten jämähti, nyt ovat olleet jo pari vuotta naimisissa. 

Kyllä ymmärrän tuonkin, että voi tuntua vaikealta kauhean syvällisesti tutustua johonkin ihmiseen, jos suhteesta ei tulekaan pysyvää ja sitten jälkeenpäin tuntuu, että tutustui ihan turhaan. Mutta kyllä itse mieluummin silti tapaisin niitä puolisoehdokkaita kuin olisin aivan pimennossa. Onhan se tavallaan hyvää harjoitustakin. Riskinä vaan, että itse innostuu liikaa ja sitten harmittaa, kun suhde päättyy. 

Otappa se asenne että tuo on todennäköisesti vain vaihe lapsesi elämässä. Tuskin jatkaa vielä seuraavat 10 vuotta tuollaisia pikasuhteita. Tai jos jatkaa niin omapahan on kasvatuksenne tulos ;)

Sano sille, että valkkaa kunnolla ennen kuin tuo näytille.