Lue keskustelun säännöt.
Kadun syvästi aiempaa kihlaustani...
17.04.2015 |
Olen parisuhteessa aivan upean miehen kanssa. Olemme olleet yhdessä 4 vuotta, ja mies on alkanut vihjailla että voin odottaa kosintaa lähitulevaisuudessa. Hän ei ole koskaan ollut kihloissa, eikä oikeastaan vakavassa suhteessakaan ennen minua. Minä taas menin kihloihin entisen poikaystäväni kanssa 22-vuotiaana. Olimme kihloissa n. vuoden ennen eroa.
Kun menimme kihloihin, olin jo oikeastaan aika varma että suhteemme ei tule kestämään. Mies kuitenkin kosi, ja minäkin toivoin että se jotenkin parantaisi suhdettamme, ja siis suostuin. Jälkeenpäin katsottuna tuo tuntuu käsittämättömän typerältä, mutta mennyttä on enää paha muuttaa. Olimme olleet yhdessä monta vuotta, ja mm. perheemme tulivat keskenään loistavasti toimeen. Meille siis järjestettiin suuret kihlajaisjuhlat vanhempien toimesta, ja kaikki tukivat kihlautumistamme.
Nyt olen hirveän vihainen itselleni, että menin pelleilemään tuolla tavalla. Ei kai asia oikeasti niin vakava ole, kun emme sentään menneet naimisiin, mutta veikkaan, että en pysty iloitsemaan aidosti siitä, jos nykyinen mieheni nyt kosii. Hänen kanssaan kyllä haluan oikeasti naimisiinkin, mutta en millään kehtaisi kihlautua enää! Jos asia olisi vain minun päätettävissäni, jättäisin kihlauksen väliin ja järjestäisin suoraan pienimuotoiset häät, kun niiden aika on.
Tunnen, että olen pilannut tämän asian myös mieheltäni. Hän selvästi haluaa kihlautua ja kosia jotenkin romanttisesti, mutta en voi unohtaa sitä, että se olisi minulle jo toinen kerta. Perheeni, sukulaiseni ja ystäväni ovat jo osallistuneet kihlajaisiini, enkä vain kehtaisi kutsua heitä enää toisiin :( Aiempi epäonnistumiseni hävettää liian vahvasti. En tiedä miten muut asian näkevät, mutta itse häpeän, ja pelkään muiden myös tuomitsevan. Miestäni rakastan valtavasti, ja tunnen pahaa mieltä siitä, että olen tällä tavoin sitoutunut jo aiemmin.
Elämässä tulee tehtyä virheitä, eikä tämä minun harha-askeleeni varmastikaan ole pahimmasta päästä. Silti tuntuu, että olen tavallaan pettymys miehelleni, kun en voi sataprosenttisesti yhtyä hänen intoonsa kihlautumisesta ja mahdollisten juhlien järjestämisestä.
Kommentit (20)
Voisiko sun miehelle sopia kihlaus ilman suuria juhlia? Jos selittäisit tilanteen niin ehkä hän ymmärtäisi? Sinuna en kyllä murehtisi asiasta liikaa. Erot ja avioerot ovat niin yleisiä, että kukaan ulkopuolinen ei varmasti paheksu nuorena tehdyn kihlauksen purkautumista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että otat mahdollisen uuden kihlautumisen nyt vakavammin. Turha sinun on paineita asiasta ottaa, etenkään jos mennyt kihlaus ei ole uudelle miehellesi mikään ongelma.
Ettekö voi vain pienessä hiljaisuudessa mennä kihloihin ja naimisiin sitten melko pian sen jälkeen?
[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 14:09"]
Hyvä, että otat mahdollisen uuden kihlautumisen nyt vakavammin. Turha sinun on paineita asiasta ottaa, etenkään jos mennyt kihlaus ei ole uudelle miehellesi mikään ongelma.
Ettekö voi vain pienessä hiljaisuudessa mennä kihloihin ja naimisiin sitten melko pian sen jälkeen?
[/quote]
En ole varma tiedostaako mieheni edes minun olleen aiemmin kihloissa :( En ole asiaa salannut, mutta jos siitä on ääneen puhuttu, niin se on tapahtunut seurustelumme alkuvaiheessa enkä itse ainakaan enää muista onko asiasta keskusteltu. Emme ole puhuneet mistään aiemmista suhteista muutenkaan juuri ollenkaan. Mies toki tietää minun olleen pitkään vakavassa suhteessa, mutta sen kiinnostuneempi hän ei ole ollut asiasta. Ja menneet ovat toki menneitä.
Toivoisin juuri kaikessa hiljaisuudessa kihlautumista, mielellään häitäkin. Voisin mennä naimisiin vaikka jo tänä vuonna, mutta mitään suuria juhlia en haluaisi. En pidä huomion keskipisteenä olemisesta. Ne aiemmat kihlajaisjuhlanikin olivat minulle lähinnä kiusaannuttava tilaisuus, enkä olisi itse sellaisia halunnut. Minun ja silloisen miehen vanhemmat halusivat järjestää.
-ap
No unohdat sen vaan ja pistät omassa mielessäs luokkaan nuoruusiän hairahdus.
Ihan ongelmaasi vähättelemättä, ei tuo niin iso asia ole. Jotkut ihmisethän menee naimisiinkin monta kertaa elämässään, eikä tarvi hävetä. Jos joku sanoo mainitsee kihlajaisjuhlat, sanot vaan tuon ettet halua niin paljoa huomiota, ihan ymmärrettävää. Itse en edes tiennyt että jotkut järjestää kihlajaisjuhlia, luulin että se on vain joku amerikkalaisten ökyrikkaiden juttu :D Mutta olenkin helkutin köyhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 14:21"]
No unohdat sen vaan ja pistät omassa mielessäs luokkaan nuoruusiän hairahdus.
[/quote]
Sitähän se juuri oli, hairahdus, johon sorruin koska olin niin kokematon ja hölmönä ajattelin, että jos en sitoudu nuorena, en voi enää löytää ketään kunnollista. Sillä silloinen mieheni kyllä oli kunnollinen. Emme vain sopineet keskenämme yhteen.
Mutta miten voi unohtaa? En minä sentään koko tätä aikaa ole sitä murehtinut. Asia on noussut pintaan kun mieheni puhuu kihlautumisesta. Katsoin eräänä päivänä syrjään sysättyjä kuvia aiemmista kihlajaisjuhlistani, ja ne herättivät vain negatiivisia tunteita ja häpeää. Ongelmaa ei kuitenkaan olisi, jos ei olisi "vaarana" että nykyinen mies kosii. Olen valmis hyväksymään aiemman epäonnistumiseni, mutta kihlautuminen kahdesti tuntuu vain jotenkin tyylittömältä.
-ap
[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 14:35"]
Ihan ongelmaasi vähättelemättä, ei tuo niin iso asia ole. Jotkut ihmisethän menee naimisiinkin monta kertaa elämässään, eikä tarvi hävetä. Jos joku sanoo mainitsee kihlajaisjuhlat, sanot vaan tuon ettet halua niin paljoa huomiota, ihan ymmärrettävää. Itse en edes tiennyt että jotkut järjestää kihlajaisjuhlia, luulin että se on vain joku amerikkalaisten ökyrikkaiden juttu :D Mutta olenkin helkutin köyhä.
[/quote]
Tiedän ettei asia ole niin iso... On vain ikävä todeta, ettei elämää voikaan suunnitella "täydelliseksi". Useamman kerran kihlautumisesta tulee jotenkin holtiton mielikuva, enkä oikeasti suhtaudu kihlautumiseen mitenkään kevyesti! Ja lisäksi pelkään muiden ihmisten reaktioita. Mitä esim. ystävät ajattelisivat, jos joutuisivat ostamaan minulle kihlajaislahjan jo toiseen kertaan? En siis missään nimessä haluaisi mitään lahjoja, enkä niitä juhliakaan. En olisi halunnut ensimmäiselläkään kerralla, mutta ne järjestettiin puolestani.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijjaaa...
tiedän vain sen että 80-luvulla pidettiin kihlajaisia..
Tiedän että jossain päin Suomea kihlajaiset on iso juttu. Mutta onko se poikaystävällesi? Tämä voi tulla yllätyksenä mutta hyvin moni meistä pitää kihlausta kahden kauppana. Tärkeää on se kahden keskinen hetki kun lupaudutaan toisilleen. Siitä ehkä vain kerrotaan ilmoitusluontoisena asiana sukulaisille ja ystäville. Jos haluaa niin vanhemmille voi tarjota kihlajaiskahvit ihan kotosalla. Ei mitään suuria juhlia ja lahjoja, suuri osa ei tiedä semmoisesta perinteestä enää mitään.
Häät tulee oleen ne teidän suuri juhla ja nehän on molemmille ekat ja ainutkertaiset.
Sanot poikaystävälle saman kuin meille: että olit nuori ja lapsellinen, ja suostuit niihin kun vanhemmat hössötti, ja se oli sinusta kiusallista. Että nyt tiedät mitä se oikea toisilleen lupautuminen on. Sanot hänelle että et haluaisi sellaista hössötystä vaan jotain kaunista kahden. Yleensä miehet tuossa kohtaa huokaisee helpotuksesta, ne on naiset jotka on pukujen ja juhlien perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11 jatkaa: sitä paitsi voitte suoraan vain sopia hääpäivän, siitä ne sukulaiset vaan ovat kiinnostuneet. Ei olisi mieltäkään järjestää kihlajaisjuhlia kun on häät suunnitteilla, saatte sitten niitä häälahjoja :) Onnea teidän rakkauteen, hienoa että teillä on asiat noin hyvin
[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 14:58"]
Tiedän että jossain päin Suomea kihlajaiset on iso juttu. Mutta onko se poikaystävällesi? Tämä voi tulla yllätyksenä mutta hyvin moni meistä pitää kihlausta kahden kauppana. Tärkeää on se kahden keskinen hetki kun lupaudutaan toisilleen. Siitä ehkä vain kerrotaan ilmoitusluontoisena asiana sukulaisille ja ystäville. Jos haluaa niin vanhemmille voi tarjota kihlajaiskahvit ihan kotosalla. Ei mitään suuria juhlia ja lahjoja, suuri osa ei tiedä semmoisesta perinteestä enää mitään.
Häät tulee oleen ne teidän suuri juhla ja nehän on molemmille ekat ja ainutkertaiset.
Sanot poikaystävälle saman kuin meille: että olit nuori ja lapsellinen, ja suostuit niihin kun vanhemmat hössötti, ja se oli sinusta kiusallista. Että nyt tiedät mitä se oikea toisilleen lupautuminen on. Sanot hänelle että et haluaisi sellaista hössötystä vaan jotain kaunista kahden. Yleensä miehet tuossa kohtaa huokaisee helpotuksesta, ne on naiset jotka on pukujen ja juhlien perään.
[/quote]
Minun mieheni on kyllä sellainen, että hän saattaisi mielellään pitääkin juhlat, ainakin ystäville... Minun ystäväni vaan ovat jo olleet kihlajaisissani, joten en näe asiassa enää järkeä. Aion kuitenkin pyytää jos voitaisiin jättää juhlat pitämättä, pidetään sitten häät. Mielenkiintoista ehkä, mutta naimisiin meno ei ahdista minua ollenkaan, vain kihloihin meneminen. Ehkä pelkään, että uskottavuuteni on kihlausten suhteen lähipiirini silmissä mennyt...
Aloitukseni on saanut aika paljon alapeukkuja. Olisi kiva myös tietää, miksi. Oletteko sitä mieltä, että huolenaiheeni on typerä, vai ajatteletteko, että olen mokannut pahasti kun menin kihloihin jo aiemmin?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli et pysty puhumaan miehesi kanssa tuosta asiasta, ja yleensä kaikista ajatuksistasi ja tunteistasi, kannattaa miettiä oletko ylipäänsä valmis mihinkään kihlautumiseen. Mun mielestä sellaista asiaa ei saa parisuhteessa ollakaan, mistä ei puolison kanssa voi rehellisesti puhua. Varsinkaan jos kyse on oikeasti noin "mitättömästä" asiasta, ei mistään rikostuomiosta tai huumeiden käytöstä tai salatusta lapsesta. Mitäpä jos otat asian ihan vain rauhassa puheeksi, sanot että mua vähän vaivaa yksi juttu, mitä sä tästä ajattelet, ja sitten kerrot koko jutun just niinkuin äsken kerroit meille.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 15:26"]
Mikäli et pysty puhumaan miehesi kanssa tuosta asiasta, ja yleensä kaikista ajatuksistasi ja tunteistasi, kannattaa miettiä oletko ylipäänsä valmis mihinkään kihlautumiseen. Mun mielestä sellaista asiaa ei saa parisuhteessa ollakaan, mistä ei puolison kanssa voi rehellisesti puhua. Varsinkaan jos kyse on oikeasti noin "mitättömästä" asiasta, ei mistään rikostuomiosta tai huumeiden käytöstä tai salatusta lapsesta. Mitäpä jos otat asian ihan vain rauhassa puheeksi, sanot että mua vähän vaivaa yksi juttu, mitä sä tästä ajattelet, ja sitten kerrot koko jutun just niinkuin äsken kerroit meille.
[/quote]
Meillä on kyllä hyvä ja avoin suhde. Tässä yhdessä asiassa vain on ongelma, joka johtuu omasta häpeästäni. Häpeä on minulle vaikein tunne käsitellä. Mieheni ymmärtäisi minua varmasti, minun on vain vaikea saada suuni auki asiasta.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos kosit miestä itse? Ilmoitat samalla että juhlallisuudet jääköön väliin ja satsaatte sitten enemmän häihin :D
Mutta vakavasti puhuen, eiköhän kannattaisi nostaa kissa pöydälle kunhan päätätte naimisiin menosta. Mies varmasti ymmärtää kun sanot ettet halua mitään kihlajaisjuhlia. Mielestäni kuitenkin hätäilet ihan turhaan mitä muut ajattelevat.
Olen ollut siinä uskossa että aika harvat nykyään järjestää mitään kihlajaisjuhlia. Omassa tuttavapiirissä niitä ei ole ollut. Mekin vaan päivitettiin facebookiin suhdetilanne ja juotiin keskenämme munkkikahvit. Siinä meidän kihlajaiset :D
Te olette kihloissa siitä hetkestä lähtien, kun sovitte menevänne naimisiin. Luultavasti se tapahtuu jossain vaiheessa ennen häitä, koska häitä on vaikea järjestää ellette tiedä menevänne naimisiin. Ei kihloissa olo mitään muuta tarkoita, eikä mitään kihlajaisia ole tapana edes järjestää.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 15:43"]
Entä jos kosit miestä itse? Ilmoitat samalla että juhlallisuudet jääköön väliin ja satsaatte sitten enemmän häihin :D Mutta vakavasti puhuen, eiköhän kannattaisi nostaa kissa pöydälle kunhan päätätte naimisiin menosta. Mies varmasti ymmärtää kun sanot ettet halua mitään kihlajaisjuhlia. Mielestäni kuitenkin hätäilet ihan turhaan mitä muut ajattelevat. Olen ollut siinä uskossa että aika harvat nykyään järjestää mitään kihlajaisjuhlia. Omassa tuttavapiirissä niitä ei ole ollut. Mekin vaan päivitettiin facebookiin suhdetilanne ja juotiin keskenämme munkkikahvit. Siinä meidän kihlajaiset :D
[/quote]
En sentään ryhdy itse kosimaan :D Sillä mielestäni meillä on asiat ihan hyvin näin. Naimisiinkaan ei ole kiire, joskin jos mies ehdottaisi vaikka ensi viikoksi maistraattihäitä niin varmaan suostuisin :D
Muiden ihmisten mielipiteet ovat minulle iso ahdistuksen syy, mutta toisaalta ongelma on myös omassa suhtautumisessani. Aiemmassa suhteessani kaikkein huonoimmat ajat olivat silloin, kun kuljin sormus sormessa ja olin "kihloissa", vaikka oikeasti kaikki oli romahtamassa käsiin. Ja sitten ero tulikin. Kun kokemukseni kihloissa olemisesta on tällainen, en vain kykene iloitsemaan ajatuksesta, että menisin taas kihloihin. Periaatteessa tietenkin kihloissa ollaan sitten kun häistä on sovittu, mutta minä en haluaisi enää sellaista, että ollaan kihloissa ehkä vuosiakin ja pidetään sormuksia, mutta häitä ei ole lähiaikoina tulossa. Naimisiin kyllä ehdottomasti haluan, sen suhteen en ole mitenkään kyyninen.
-ap
Mun mielestä olet aika kohtuuton.
Tosin itselleni on ollut ihan uusi juttu koko kihlajaisjuhlien järjestäminen, miksei häät riitä? Ehkä mies ei sellaisia juhlia edes halua.
Minä alapeukutin siksi, etten ymmärrä, minkälainen ihminen hössöttää jostain kihlajaisista. Niitä taidetaan järjestää maaseudulla edelleen, mutta itse en ole koskaan osallistunut sellaisiin ja pitäisin hyvin omituisena, jos saisin sellaisiin kutsun. Kihlaus on kosinta, sitä juhlistetaan ihan kahden kesken esim. romanttisella illallisella tai lasillisella kuplivaa. Korkeintaan voidaan soittaa hyvälle kaveripariskunnalle samana päivänä, että hei, mentiin tänään kihloihin ja ollaan menossa ulos syömään, lähdettekö mukaan.
Häät ovat se juttu, silloin on bileet ja kutsutaan suku ja ystävät juhlistamaan avioliiton solmimista.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 16:10"]
Minä alapeukutin siksi, etten ymmärrä, minkälainen ihminen hössöttää jostain kihlajaisista. Niitä taidetaan järjestää maaseudulla edelleen, mutta itse en ole koskaan osallistunut sellaisiin ja pitäisin hyvin omituisena, jos saisin sellaisiin kutsun. Kihlaus on kosinta, sitä juhlistetaan ihan kahden kesken esim. romanttisella illallisella tai lasillisella kuplivaa. Korkeintaan voidaan soittaa hyvälle kaveripariskunnalle samana päivänä, että hei, mentiin tänään kihloihin ja ollaan menossa ulos syömään, lähdettekö mukaan.
Häät ovat se juttu, silloin on bileet ja kutsutaan suku ja ystävät juhlistamaan avioliiton solmimista.
[/quote]
Olen kanssasi samaa mieltä! En tosiaan halunnut juhlia aiemmin, enkä halua nytkään. Aiemmin ne järjestettiin puolestani, nyt pelkäisin että joku yrittää samaa. Kokisin sen nöyryyttävänä. Ja toisaalta en varsinaisesti halua kihloihin ollenkaan. Naimisiin menemisestä sopiminen riittäisi (kyllä, tiedän että sanan varsinaisessa merkityksessä tämä juuri olisi kihlaus), ja toivoisin häiden olevan siitä hetkestä muutaman kuukauden sisällä.
-ap
Olen muuten 29-vuotias. Nyt vasta tuntuu, että olen tarpeeksi kypsä tietämään, miten haluan elämäni viettää ja millaisen ihmisen kanssa. Tuolloin 22-vuotiaana en todellakaan tiennyt mistään mitään, sillä en tuntenut itseänikään tarpeeksi hyvin, ja olen muuttunut ihmisenä noista ajoista valtavasti. Silloin tuntui olevan niin kova kiire, ja tuntui että jos ei pidä kumppanistaan kaksin käsin kiinni, on vaarana jäädä ikuisiksi ajoiksi yksin.
-ap