Tytti Yli-Viikari lausui runon medialle: "– Tultaessa tien risteykseen / joku kauhistuu / tieni näyttää päättyvän / toinen havahtuu / sydämestään ilahtuu / maisemat avartuvat / voin valita"

Voi luoja

Tuon voi tulkita niin, että kun on nousujohteinen ura, muun polun valitseminen ei käy edes mielessä tai on vaikeaa. Mahdollisuus tarkastella elämää uudesta kulmasta.

En tajua miksi tätäkin täytyy vatvoa.

Tytti nostanut oikeudenkäynnin aikana useita unohdettuja kirjallisuusklassikoita esiin.

.

Onpas syvällistä. Ja haisee silliltä.. Elämän tuulet puhaltaa. Ja pröööt

Tuo ihminen on aivan perustavanlaatuisesti sekaisin. Ja pelottava.

Missään ei ole enää mitään järkeä.

Tämäkin on yksi tapa pelata mediapeliä.

Kohta voi valita, lähteäkö oikealla, vai vasemmalle, suoraan eteenpäin ei enää pääse