*¤*SYYSKEIJUT*¤*

Kiva tosiaan että täältä löytyy samoin ajattelevia... Meillä tuon ekan parin viikon aikana, jotka mies oli kotona, kävin muutaman kerran ilman pojua " reissussa" . Hieronnassa kävin ihan yksin, kun tuossa läheisessä asukaspuistossa oli äitien hemmotteluilta. Reissuun meni noin tunti, ennen lähtöä syötin pojun ja pumppasin maitoa. Sitten perjantaina käytiin kolmistaan tyttöjen kanssa srk:n perhekerhossa, reissussa meni pari tuntia samalla kaavalla kuin edellisellä kerralla. Ja lauantaina kävin apteekit ja ruokakaupat yksinäni, suunnilleen tunnin reissu siitä tuli. Hyvin miehellä täällä meni pojun ja tyttöjenkin kanssa. Nyt kun mies on palannut töihin, on pikku pakko ottaa kaikki lapset mukaan kun jonnekin lähtee ;) Mutta siinä vaiheessa kun kuntoilukärpänen taas puraisee, aion käydä hankkimassa läheiselle kuntosalille vuosikortin (kun nurkat on täynnä noita liikuntaseteleitä jotka pitäisi käyttää) ja siellä voisi sitten yrittää pari kertaa viikossa käydä.



Nyt on ihan helppoa jättää lapset isänsä hoiviin, kyllä kaikki sujuu vähintään yhtä hyvin kuin minunkin kanssani. Toista se oli esikkojen kanssa, mutta toki sekin vaikutti että silloin hoidettavina oli kaksi vauvaa...



Miten muilla, onko teillä jo suunnitelmia vanhempain- / hoitovapaan kestosta ja järjestelystä?



Meillä miehelle tekee harjoitus hyvääkin, meillä nimittäin on tarkoitus jakaa vanhempainvapaa. Mies jää joskus keväällä viimeiseksi n. 3 kuukaudeksi kotiin, tarkkaa vaihdoksen ajankohtaa ei olla vielä sovittu. Meillä vanhempainvapaa loppuu kesä-heinäkuun vaihteeseen kun mies saa sen 2 viikon pidennyksen sinne loppuun. Heinäkuu hoidetaan jotenkin omilla ja sukulaisten lomilla, ja elokuun alusta nuppuset menevät hoitoon. Hoitovapaa ei ole meille mahdollinen.

Esikoinen on koulussa ja keskimmäinen lähti isänsä kanssa punttisalille. Saamme olla vauvan kanssa ihan kahdestaan. Tulimme juuri pihalta. Pikkuinen nukkui vaunuissa ja minä tein pieniä pihatöitä.



Neiti on nyt sitten 3vkoa vanha ja jonkinasteista vatsavaivaa on täälläkin. Plääh! Luulin, että sitä ei tulisikaan. Yöt menee onneksi kuitenkin aika hyvin. Kahtena yönä on vaan jäänyt toiselta syötöltä kukkumaan ja tunti-puolitoista on saatu unta odotella.



Olen myös tehnyt kauppareissuja yksikseni. Poikiakin ottaisin mielelläni mukaan, mutteivat ole ollenkaan kiinnostuneita lähtemään ruokakauppaan.



Nelivuotiaasta vielä: On alkanut nyt vauvan synnyttyä keksimään juttuja. Voi siis silmät kirkkaana valehdella tehneensä vaikkapa kerhossa jotain, joka ei ole alkuunsakaan totta. Lisäksi puhuu paljon vauvankielellä ja tulee öisin viereemme nukkumaan. Hoitaa kovasti vauvaa, mutta luulenpa, että se on kuitenkin enemmän vain positiivisen palkkion hakemista meiltä vanhemmilta. Onneksi mies on vielä isyyslomalla ja voi jotain tehdä hänen kanssaan.



Olen alkanut itsekin miettiä ensi syksyn kuvioita. En välttämättä haluaisi mennä vielä silloin töihin, mutta meillä on suuri asuntolaina enkä tiedä saammeko riittävästi rahaa säästöön mahdollista hoitovapaata varten. Saattaa olla, että hoitoon ja töihin meno on edessä.

Meillä vietetään tänään kaksiviikkoisjuhlia. Reipas poika syntyi 12.9. vauhdikkaasti ja luomusti alle kahdessa tunnissa. Painoa oli 3,6 kg ja pituutta 51 cm. Mulle tuo syynnytys ilman puudutteita oli iso juttu, olin valmistautunut siihen, että tietysti epiduraalia, kuten esikoisenkin syntyessä. Mutta kätilö ns suositteli toisin ja systeemi oli jo pitkällä, joten se jäi ja kaikki meni hienosti ilmankin. Vieläkin ajattelen, että vau ja mahtavaa.



Kotiin tulimme kahden päivän jälkeen ja kaikki on mennyt mukavasti. Esikoisemme hoitaminen oli alussa vaativaa, piti olla lisämaitoa ja herätellä syömään, joten siihen verrattuna tämä on niiin helppoa. Poika syö antaumusella, nukkuu hyvin ja painoa nousee.



Tänään olin lasten (esikoinen 1 v ja 2kk) kanssa ulkona ensi kertaa ja rohkaistuin, kun kaikki meni mukavasti; vaavi nukkui ja me leikimme hiekkiksella. Olen nyt itsekseni kotona ja tuntuu että kyllä tämä tästä! Kaupungille ja asioille en ole vielä lähtenyt...



Ristiäiset ja systeemit vielä suunnittelematta. Ja nimi, voih, tosi vaikeeta keksiä!

Ensinnäkin onnittelut kaikille uusille ja vanhoille syyskuisille pienistä kullannupuista!



Meillä siis otettiin " varaslähtö" kun ihanainen, pieni miehenalkumme päätti valloittaa maailman 29.8, ja tänään siis vietetään 1-kuukautispäivää:-)



Odottelin pari viikkoa että syyskuisia alkaa tupsahdella tänne vauva-puolelle, ja kävin jo elokuisten keskustelujakin kurkistelemassa. Tuntui kuitenkin vieraalta kirjoitella elokuisiin, tunsin itseni vähän väliinputoajaksi, mutta nyt jos syyskuisilla keskustelu vilkastuu taas niin mielelläni palaisin taas " joukkoihin" .



Meilläkin siis perheessä on nykyisin selkeä " ukkovalta" , esikoinen 4v4kk, keskimmäinen pojista 2v6kk ja sitten tämä pienin 1kk :-) Kovin hellyyttävää on seurata kuinka isoveljet silittävät ja pusuttelevat pikkuveljeä. Esikoinen erityisesti on hoivaajatyyppiä, ja kyllä meitä nauratti kun kertoi, että " äiti voi mennä vaikka roskiksella käymään, niin minä kyllä voin hoitaa vauvaa" . Tietysti on hyvä pitää veljeksiä silmällä kun vauhti aika ajoin sisäleikeissäkin kiihtyy ja vahinkoja saattaa sattua, mutta mitään mustasukkaisuuteen viittaavaa ei ole ilmaantunut toistaiseksi.



Imetys on sujunut ihan hienosti, mutta pari kertaa on kokeiltu antaa pullosta omaa äidinmaitoa ja Nanniakin, jotta tarpeen tullen isäkin voi syöttää vauvelin. Eilen olimme ravintolassa syömässä miehen ja hänen parin ystävänsä kanssa ja vauva oli meillä siellä mukana. Vauva oli oikein tyytyväinen ja antoi meidän syödä ja seurustella sen pari tuntia rauhassa.



Minjuska taisi kysellä turvotuksesta. Itsekin olen ollut ihmeissäni kun sormukset eivät edelleenkään mahdu sormeen vaikka raskauskilot ovatkin miltei kadonneet.



moisku ja " Tuomas" 1kk

Minäkin pääsen vihdoin ja viimein tänne puolelle. :) Pikaisesti tässä vain tulin moikkailemaan, esikoiselle pitää antaa pian iltapalaa.



Eli perjantaina 22.9. syntyi meidän tyttökeiju. Klo 22.15 reilun 3 tunnin sairaalassa olon jälkeen putkahti maailmaan suloinen tumma kutrinen neiti. Painoa pikkuisellla oli 3460g ja pituutta 49,5cm. Pipon koko 35cm. Synnytys sujui sairaalassa suht sukkelaan.



Koko perjantain minua supisteli aamusta 9 lähtien tasaisesti 10 min. välein. Käytin iltapäivällä neljän aikaan vielä esikoista liikuntaleikkikoulussa ja kun tultiin viiden aikaan kotiin alkoivat supistukset tihentyä 5 minuuttiin. Soitin mummin poitsua hakemaan ja ajateltiin miehen kans, että lähdetään käymään synnärillä. Klo 18.30 oltiinkin sitten saikulla ja pääsin suoraan saliin. Olin kyllä ihan varma, että pois ne sieltä vielä laittaa mutta yllätykseksi olinkin jo kätilön mukaan " neljä - ehkä viisi senttiä auki" . Siitä sitten otettiin käyrää ja samalla supistukset alkoivat tihentyä ja voimistua.



Kipuherkkänä ihmisenä ilmoitin jo ajoissa, että tarvitsen sitten jotakin kivunlievitystä. Alkuun sain kohdunkaulan puudutteen, joka ei auttanut ollenkaan. Siinä samalla lääkäri puhkaisi kalvot klo 19.40, joka vain entisestään lisäsi supistuksia. Kipu alkoikin olla jo melkoinen. Ilokaasua vedin hulluna - siltä ainakin tuntui ja valitinkin miehelle, että en jaksa enää vetää tätä.



N klo 21 olin sitten sen verran kipeä, että pyysin kätilöltä jotakin kivunlievitystä lisää. Hän ehdotti spinaalia ja päätin siihen suostua. Lääkäri olikin samaan aikaan osastolla ja tuli samantien laittamaan mulle sen spinaalin. Siitä aukesikin taivas ja pääsin rentoutumaan kunnolla. Tämä rentoutuminen auttoi kummasti paikkojen aukeamiseen ja vähän ennen kymmentä kätilö kyseli " ponnistuttaako" . En tuntenut minkäänlaista tarvetta ponnistaa tässä vaiheessa. Kätilö kurkkasi alakerran tilanteen ja totesi " ai ei mitään tunnetta? Vauvan pää on kyllä tulossa tässä ihan käsillä" . :)



Olin siis täysin auki siinä klo 22 aikaan ja pääsin ponnistamaan. En juurikaan tuntenut ponnistamisen tarvetta, joten lisättiin niihin voimaa tipalla. Siitäpä ei montaa ponnistusta tarvittukaan, kun neiti jo syntyikin. :)



Kaikki meni mielestäni erittäin hyvin, tikkejä ei tarvittu ja olo synnytyksen jälkeen oli todella hyvä. Neidistä kätilö totesi syntymän ja valtavan rääkäisyn jälkeen: " terhakka mimmi" . :)



Eilen kotiuduttiin päivällä ja tähän asti neiti on ollut rauhallinen, syö jo hyvin eli maitoa tulee jo. Nukkuu sellaisia 2-3 tunnin unia ja sitten taas tankkailee tissiä.



Tässäpä pikaisesti meidän viime päivien kuulumisia. Nyt pitää joutua antamaan esikoiselle iltapalaa, joka muuten on ottanut jokseenkin raskaasti pikkusiskon syntymän. Lähes asia kuin asia kiukututtaa, välillä paljonkin. Jospa se tästä elämä hänelläkin helpottuu kun aikaa kuluu.. Mutta nyt siis on mentävä, kun neiti vielä nukkuu. Saa vähän aikaa poitsu äidin täyden huomion. :)



Mukava nähdä tällä puolella jo näin iso pino keijuja. Palaillaan taas asiaan kun ehditään. :)



T: Anmari ja Nuppu pian 4 vrk

elikkäs itelläni oli äitiysneuvolaan aika,terkka kokeili kohdun ja vatsan.kaikki ok.

vauvan hän myös katto ja omasta erityistoiveesta punnitsi vauvan,kun olen ollu vähän huolissani että miten poitsun paino on ruvennut nousemaan.sairaalassa paino oli laskussa,mutta nyt ollaan jo ylitetty syntymäpaino,syntyessään 3630g ja sairaalassa paino oli yli 3400g.paino on kivasti noussut 3780g.on kuulemma tosi hyvin lähtenyt nousee.pelkällä rintamaidolla ollaan.

mutta nyt syöttämään poitsua,tänään päästään jo ulkoilemaan vähäksi aikaa.

heippa!

kaikki syyskeijukaiset, vaikka sieltä taustaltakin, kiva kun keskustelu vilkastuu!!



Meille kuuluu surkeeta tuhinaa ja ähkintää ja öhinää. Niinhän siinä sitten kävi että kun esikoinen sai eskarista nuhanenän niin nythän se on joka lapsella, myös pikkuruisella, vaikka pusukieltoa on tullu jaettua ihan urakalla viime aikoina ettei vaan tarttus. Hitto.



Tänään olen koettanu saada kastejuhla-asioita edes alulleen, pappi on varattuna ja kastepaikkaa olen kovasti etsinyt..mies vetäs jo hernekset kun kuuli että paikallinen 70-luvun loota (eli seurakuntatalo) maksaa ihanat 100¿ jos sen kastetta varten varais. Kappeli, jossa meidät vihittiin saatas kyllä, mutta ei kahvituksia sinne, siellä on joku isosleiri. Nyt siis kalastelen noiden läheisten metsästysmajojen vuokraajien numeroita jostakin tutuilta, jos jompikumpi niistä olis huokeampi kuin 100¿ ja vaikka sattumalta vielä kauniimpikin kuin tuo seukkari. Ongelma se on tämäkin, eipä ole ennen tarvinnu mokomia pähkäillä.



Kummeja olen hissukseen jo mietiskelly ja napissu ukolle ettei me VOIDA tehdä enää lisää lapsia, meiltä loppuu kummiehdokkaat. Kun haluan kummit jotka ihan oikeesti on lapsen elämässä. En paljon kummilta vaadi, mutta en halua kummeja joita tavataan kerran puolessa vuodessa (jouluna ja synttäreillä), haluan kummit jotka vilahtelee lapsen elämässä vähän väliä ja muistavat joka kerta sanoa lapselle moi ja näyttää vaikka kieltä tai kutittaa kulkiessaan, huomaavat siis lapsen ja ovat osa meidän elämää, lahjoista viis.



Vielä pitäs tarjottavia miettiä... aikooko joku pitää ruoka-kastejuhlat vai menettekö kahvilinjalla? Meillä mennään varmaan ihan vaan kahvilla ja kakulla ja piirakoilla ja muilla pienillä tarjottavilla..



Nyt menee nuhanenäiseltä hermot...



Nimikin alkaa muuten selkiytymään! Jipii!



Minjuska ja hiirenherne 2vkoa

Meillä seurakuntatalon vuokra on ihan ilmaista, siitä ei veroteta muuta kuin liinojen pesumaksu. Taitaa sitten olla seurakuntakohtaista?

Meillä tarjoiltavat ovat samalla linjalla kuin teillä, tehdään voileipäkakut, piirakat, kuivakakut, täytekakut, keksit, pullakranssit ja ehkä jotakin muutakin jos jaksan tehdä.



Tänne ei ihmeempiä, poika kasvaa ja voi hyvin. Vähän on tullut ilmavaivoja, mut taitaa johtua miun syömisistä, kun miullakin masussa kiertää. Ostin varmuuden vuoksi Cuplatonia jos vaikka tarvitsee antaa. Kauanko te odottelette yöllä, että vauva röyhtäisisi syötön jälkeen? Meidän mies ei meinaa välillä röyhtästä vaikka lähemmäs puoli tuntia kantelisi ja taputtelisi pepulle. Ja yöllä tuo aika tuntuu kamalan pitkälle.



Niina ja poitsu 1vk3pv

Minäkin " kerkesin" tälle puolen ja nopeasti laitan kuulumiset.¨



Aika tuntuu kiitävän hirmuista vauhtia ja neiti on tänään 3 vkoa. Päivät menee, ettei huomata kerkeä ;) Osaltaan varmaan vaikuttaa se kun isukki on kotona, niin se arki on todella erilaista kuin lapsen/lasten kanssa. Ja olenhan minä isukin ansiosta saanut nukkua aamuisin pidempään kuin normaalisti, kun mies on ottanut lapset hoteisiin aamusta. Olen kyllä todella kaivannut aamuisin sitä extra tuntia, minkä saan nyt nukkua, olen jotenkin ollut väsynyt synnytyksen jälkeen tai ainakin tarvinnut paljon unta. Neiti tosin nukkuu kovaäänisesti kuten muistaakseni frodonkin vauveli. Yöllä tissiä syödään keskimäärin ehkä 3 kertaa ja perhepedissä nukutaan. Perhepeti toimii meilläkin sillä neiti on rauhallisempi, on helpompi antaa tuttia ja lisäksi itse nukahdan usein imettäessä. Alkuyö menee aika hyvin (yleensä), mutta aanuyöstä yninät alkaa. Onkohan kovinkin sekavaa tekstiä kun kiireellä yritän kirjoittaa.



Muuten sujuu hyvin. Poika ei hirveän mustasukkainen ole, mutta ensimmäiset päivät synnäriltä tulon jälkeen oli kauheita kun purki ikäväänsä kiukuttelemalla. Olin viikon sairaalassa, kun tyttö kellastu ja oli sinivalohoidossa. Napatynkä irronnut 1.5 vkoa sitten, mutta tulee verta. Onkohan tää normaalia? Jälkivuotoa ei juuri ole, mutta pikkuhousunsuojat käytössä. Seksiä kokeillaan varmaan piakkoin ja ehkäisynä oon miettiny kierukkaa. Sterilisaatiota ei onneksi saada es vielä, vaikka mies vakaasti sitä mieltä että viimeinen lapsonen ois....voihan se mieli vielä muuttua... ;)



Ristiäiset: on 4.11, koska ei saatu aikaisemmin. Isyydentunnustamiseen saatiin aika vasta 23.10. Nimi hukassa, muutamia ehdotelmia on mutta....Kummitkin hukassa, jotain ideaa on mutta....ääh nämä kun saisi mietittyä niin hyvä.



Vauva on meillä ollut aika usein isällä hoidossa ja minä myös imettänyt sekä lypsänyt pulloon. SRK:n kerhossa on myös meidän neiti jo käynyt.



Jahas menen kattomaan mikä tappelu ruokapöydässä on ja sitten nukutus puuhiin.



Oona ja kullannuput Elmeri 1v6kk ja neiti nimetön 3 vkoa

pitää kirjotella nostaakseeen pinoa :) että löytävät tänne odotuspuoeltakin



Kyllä huomaa että neiti täytti eilen 2vkoa, hyvästi vastasyntynyt tuhiseva ja uinaileva nyytti, valvoa kakottaa jo neljättä tuntia nimittäin ja silmissä on selvästi tarkkaavaisempi katse kuin aiemmin. Ihana tuo ensimmäinen pari viikkoa kun ovat vielä jossain välimaastossa, matkalla kohdusta maailmaan..Sit alkaa selkeesti kiinnostamaan ympäristö eri tavalla ja alkaa hurja kehittyminen ja kohta ei ollkaan enää vauvoja.



Kun osais nyt nauttia jookaisesta hetkestä...jos tämä nyt sit on se viimeinen vauva..



Minjuska haikeena

Hei Keijut! Jospa vihdoin ilmoittaisi itsestään, että hengissä ollaan, vaikkakin hieman heikoin eväin (siis äiti). Musta tuntuu, että mulla on aikamoinen baby blues. Tänään en olekaan vielä itkenyt, mutta kyllähän tässä vielä ehtii...



En olisi siis uskonut, että elämä pienen vauvan kanssa on näin raskasta! Lisäksi hysteerinen luonteeni on oikein päässyt valloilleen, pelkään etukäteen milloin mitäkin asiaa, tällä hetkellä pääosin sitä, että riittääkö rintamaito. Mutta kai se riittää jos imetyksen päälle saa vielä pumpatenkin 60 ml (kokeilin siis tänään). Kaiken lisäksi tuo pimeä syksy ei mua innosta... Onneksi tuo mies on vielä ensi viikon kotona kanssani. Keskiviikkona kävimme neuvolassa, seuraavan on ensi viikolla tiistaina, pitää ottaa puheeksi tädin kanssa mun jaksaminen ellei parannusta ole siihen mennessä tullut.



Tänään uskaltauduimme Itikseen shoppaamaan lyhyesti, ihan hyvin meni, poika nukkui koko ajan, välillä vain avasi silmiään hetkeksi. Ulkoilleet olemme jo 3 päivänä, sielläkin tuntuu uni maittavan.



Ristiäispäivää ei meillä ole vielä päätetty, sen sijaan 3 kummia on kysytty ja he suostuivat. Lähdemme viettämään ristiäisiä Helsingistä Pohjanmaalle, siellä kun on suurin osa sukulaisista ja mieheni mummo sekä vaari, jotka tuskin jakaisivat istua autossa 400 km:a. Saattaa mennä marraskuun puolelle tämä touhu.



Anoppini meinasi rynnätä meille 2 yöksi kylään, jouduin sanomaan ei kiitos. 1 yö olisi ehkä mennytkin, mutta koko viikonloppu kuulosti aika huonolta idealta. No nyt hän ei sitten tule lainkaan, ottikohan nokkiinsa? Mutta ei kai mun tarvi muitten pillien mukaan tanssia (paitsi vauvan)?



No nyt en ehdi enempää, menen lepäilemään sohvalle.



Onnea matkaan kaikille!



-Rizzu & Untamo 12 pv-

Moi



Oli ihan pakko kirjottaa sulle, nuo siun tuntemukset kuulostaa aika samanlaisilta kuin mulla oli esikoisen aikaan. En nyt muista oliko Untamo sulle esikoinen vai miten?



Muistan elävästi miten huolissani olin kaikesta ja kaiken aikaa (etenkin kun perhevalmennuksessa joku imetyshuuhaatäti sanoa pamautti " jos imetys ei onnistu olet joko vakavasti sairas tai sulla on vikaa korvien välissä" ja synnytyksen jälkeen todettiin ettei multa imetys onnistu, voit vaan kuvitella kyynelteni määrää), kaikki oli uutta ja opeteltavissa ja olin kamalan epävarma ja tuntu että taatusti teen jotakin väärin.



Suoraan sanottuna arki kauan toivotun vauvan kanssa oli jotain ihan muuta kuin miun vaaleanpunaiset unelmat (meillähän on lapsettomuus-kokemusta, mulla pco) odotusaikana. olin varautunu siihen, että vauva sitoo tosi paljon, mutta luulenpa ettei mikään varautuminen vastaa todellisuutta, tuntu että joudun luopumaan aika monestakin " entiseen elämään" kuuluneesta menosta. Tai ehkä en olis joutunu, jollen olis tuntenu olevani niin tiiviisti sidoksissa vauvaan, siis ihan tunne puolella. Muistan kun eka kertaa lähettiin illan viettoon kun tyttö oli 3kk, miun piti itku kurkussa palata kotiin jo ennen puoltayötä, kun sydämessä jyskytti koko ajan että " hittoako mie täällä teen, miunpitäs olla vauvan luona" . Välillä kaiken uuden opettelemisen ja epävarmuuden keskellä tuntu että rakastanko koko vauvaa oikeesti? Rakastin, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna en varmasti heti, vaan sen rakkauden syttymiseen meni aikaa, sitten kun tunsin osaavani ja oma itseluottamukseni vauvanhoitamisessa oli kasvanu, sytty rakkauskin ja luottamus, että ei me tätä menetetä vaikka kaikki ei meniskään täydellisesti. (toisen ja kolmannen kanssa on huikeesti paljon helpompaa jo)



En nyt tiedä oliko tästä sulle mitään apua, etenkin jos Untamo ei ole siun esikoinen, mutta kaiken tämän tarkotuksena oli siis kertoa että tuollsetkin ajatukset on aika normaaleja synnytyksen jälkeisessä hormonihyrrässä kieputtaessa. Ajan kanssa helpottaa, mutta tietysti tuosta kannattaa puhua neuvolassakin.



Ja olet oikeassa, vauvan pillin mukaan on mentävä ja miusta et tehny väärin sanoessas anopille ei, jos/kun kyse on siun omasta jaksamisesta, kannattaa välttää turhia paineita ja ajatella itseäänkin.



Jaksamista ja voimahalaus



Minjuskalta

Heipähei kaikille!



Minäkin löysin vihdoinkin tänne tieni ;D

Meille siis syntyi pieni poika 24.9 klo.05.20 ja synnytys kesti 2h15min.

Synnytys sujui hyvin ja luomuna tälläkin kertaa ;D mutta osastolla alkoi mennä kehnommin...



Olin lähdössä veskiin kun vintissä pimeni ja kuulo hävisi jonnekkin. Sain kuitenkin vielä painettua hoitaja-nappia. Olin alkanut vuotaa runsaasti ja olin mennä tajuttomaksi. Vuosin melkein puolitoista litraa ja leikkuria valmisteltiin, mutta saivat lääkityksellä vuodon loppumaan.

Olo koheni parissa päivässä.



Kotiinlähdön päivänä saatiin käsky jäädä vielä pariksi päiväksi sairaalaan, vauvan sokrut alhaalla ja sydämessä sivuääni. Nyt ollaan jo kotona ja arki lähtenyt hyvin rullaamaan.

Ensi viikolla ultrataan vauvan sydän. Toivottavasti kaikki olisi kunnossa!

Maitoa tulee hurjasti, rinnat pakkautuneet ja olenkin kokeillut kaalinlehtiä turvotusta poistamaan. Hyvin on auttanut. Vielä ajattelin kokeilla maitorahka-hoitoa jonka pitäisi heruttaa pakkutunutta maitoa ulos =D



Nyt tuli hyvin tiivistä tekstiä, mies tuolla hoputtaa iltapalalle ja kun kaikki lapsetkin nukkuvat, niin nyt olisi hyvä tilaisuus itsekkin syödä ;D



Palailen astialle!



*tiitiäinen ja poika 6 vrk*

Ensiksikin TIITIÄINEN: Ollaan oltu " hommissa" yhtäaikaa, meidän neiti syntyi klo 5.06 sunnuntaiaamuna :)



Siis täällä kirjoittelee 23v kolmen lapsen äiti, poika 4v8kk ja tytöt 2v3kk ja 6vrk. Ihan vaan tiedoksi, jos joku on uusi näissä kuvioissa..



Vauva-arki on alkanut ihan mukavasti, saas nähä kuin kauan tässä kerkeen huokaista! Tytön syntymämitat olivat 4730g ja 51cm, pipo 37,5cm. Eilen vierailleen terkkarin mukaan ei tänne paikkakunnalle ole syntynyt noin kookasta (painavaa) vauvaa moneen moneen vuoteen ;) Hyvin on neitillä paino noussut, saikun lähtöpaino oli tiistaina 4470g ja eilen oli jo 4660g. Sokereitahan häneltä seurattiin saikulla 6 tunnin välein. Olivat ok, annoin saikulla myös lisämaitoa.



Tissimaito on noussut tällä kertaa maltillisesti. Keskiviikko oli tukala päivä, mutta se hurja turvotus ja kipu, joka on kahdella edellisellä kerralla ollut riesana 2-3 päivää, kesti nyt vain hetken. Tyttö imee tosi hyvin ja hanakasti, joten apunsa tietty siinäkin!



Olin muuten ihan varma, että tämä typy olisi pitkälti isosiskonsa näköinen syntyessään, mut kansamitä :D Ällistykseni oli kieltämättä suuri, kun masusta putkahti aivan aito blondi. Edelliset ovat olleet tummatukkaisia syntyessään. Luonnetta sen verran oon kerenny arvioimaan, että isoveljeensä tullut (tällä hetkellä). Meidän isompi neiti nimittäin huusi jo kun pää oli vasta ulos masusta ja sitä huutoa riittikin sitten ainakin se kolme kuukautta.. Tämä juniori on oikein rauhallinen tapaus. Vaan mistäs sitä kohta tietää!



Isot sisaret ovat ottaneet vauvan tosi hyvin vastaan, mut äitiä ei :( Minä kun vietin saikulla 5 päivää, menin siis pe käynnistykseen, tyttö syntyi su ja ti päästiin kotiin. Varsinkin poika uhmaa kaikessa vastaan eli ei tottele mitään, mitä sanon. Myös kiusaa siskoa. Ja tuleehan siinä sitten huudettua valitettavasti takaisinkin :( Eilen illalla tosin alkoi jo pikkumies vähän pehmetä ja kehui minua ihanaksi <3 Tyttö taasen on ollut ihan samantapainen kuin ennenkin, mutta hyvää on isin ja tytön suhteelle tehnyt äitin sairaalaloma. Nyt mennään mutkitta isin kanssa nukkumaan, pissille ym. Vauvaa haluuvat kovasti sylitellä, tytöllä kauhea hinku aina. Pitää vauvaa noin neljä sekuntia ja sit sanoo: " Ota tämä pois" .



Alotetaanko maanantaista lähtien viikkopino???



Nyt pitää lopetella, sekavaa tais tullakin kirjotettua..

-piias- ja pikkusisko 6vrk

Tänne kuuluu oikeastaan tosi hyvää, vauveli on alkanut nukkua öisinkin pidempiä jaksoja, 3-4 tuntia, joten väsymys alkaa hellittää, onneksi. Päivisin valvoo jo pitkiä pätkiä ja silmät selällään ihmettelee kaikkea näkemäänsä. Tosi tarkasti on alkanut seurailemaan toisten touhuja. Kasvanutkin on jo, ainakin painoa tullut kummasti lisää, sen huomaa pyöristyvistä poskista ja söpösestä pienestä kaksoisleuasta :) Esikko oli jo kaksi kuukautisena sellanen " mörsseri" et Arsi Harju ja muut olisivat olleet kateellisia! Saa nähdä, miten tälle herralle alkaa painoa kertyä... Taitaa muuten tulla pojalle luonnonkiharat hiukset, miehen suvussa kun sitä on jonkin verran. Söpösti kihartuvat jo latvoista.



Rizzu: Niinkun Minjuska (?) kirjoitti, nuo siun tunteet ovat ihan normaaleja tuntemuksia vauvan syntymän jälkeen ja vauva-arjen opettelun alussa. Kaikki uusi pelottaa, onhan kyseessä ihan uusi, pieni ihminen joka on vanhemmilleenkin aivan vieras, ennen kuin toista alkaa tuntemaan. Mutta jos tuntemuksesi pahenevat ja olosi ahdistuu entisestään, sitten olisi hyvä jutella jollekin, miehelle, neuvolatädeille, tai vaikka meille täällä, kunhan ei jää ihan yksin olonsa kanssa. Jaksuja teille!



Oona: tää varmaan tulee jo myöhässä, kun viestistäsi on aikaa, mutta jos vuoto yhä jatkuu, pyydä terkkaria laapistamaan napaa, sen pitäisi auttaa vuodon loppumisessa ja navanpohjan kuivumisessa.



Jahas, tulee taasen vauvankatsojia. Tarvinnee lopetella!



Niina ja poitsu 1vk 6pv

Eli Tiitiäinen, Piias ja muut, paljon onnea nyyteistänne! :)

Huh mikä hulina päivä takana. Tänään oli siis neidin ristiäiset ja vietettiin poitsun 2 vuotis synttäreitä.



Neiti hätähousu sai nimekseen Venla Susanna.



Neiti nukkui koko kastetoimituksen ajan. Edes silloin kun päähän laitettiin vettä ei herännyt.



Potsu oli onnessaan kun olimme tehneet hänelle oman autokakun ja sai paljon lahjoja.



Vieraita meillä oli noin 30 henkilöä ja kyllä siinä hälinää riitti. Kaikkien kanssa en ehtinyt sanaakaan vaihtamaan.



Nyt on tosi väsy, taidankin mennä tästä nukkumaan pikku hiljaa.



Yritän huomenna tulla enemmän kirjoittamaan.



Öttis, poitsu 2v ja Venla neiti

Löysinpäs teidät!!



Likka synty siis 24.9 51 cm pitkänä ja 3620 g painavana. Synnytys oli suoraan sanottuna aika karmee. Aamulla ruvettiin käynnisteleen ja illalla kuudelta meni vedet. Supistukset alko heti sen jälkeen tosi kipeinä ja saliin pääsin muistaakseni kymmenen mais. Epiduraalin sain melkein heti ja se vei kaikki kivut, nukahdin siihen pöydälle ku kuuntelin kuinka naapurihuonees kiljuttiin!=) Sitte mä heräsinki siihen ku kätilö tilas mulle leikkaussalin, vauvan syke oli ruvennu laskeen. Pelästyin ihan hitosti, ei sitä tunnetta voi edes kuvailla. Tytsy tuli maailmaan hätäsectiolla ja loppuviimein kaikki käänty hyväksi, vauva on terve. Olin tosi kipee ja tokkurainen ensimmäiset pari päivää, en halua edes muistella.



Kuinka kauan te odotitte ennenku lähditte pihalle kärrytteleen? Jätittekö pihalle nukkuun? Likka on nyt viikon ikäinen ja tekis mieli jo kauheesti pihalle vaikka suositus olis odottaa se 2 viikkoo.



Tänään tulee anoppi käymään ja oon ihan hermona..Toivottavasti ei rupee neuvomaan. Äiti on ollu tosi ihana, ei oo neuvonu eikä antanu mitää yleishyödyllisiä vinkkejä vaikka annanki lisämaitoo pullosta ja täähän on se aihe mihin vähä jokaisella olis jotain sanottavaa. Vauva kyllä syö tosi hyvin rinnasta ja maitooki tulee mutta tuntuu että mikää ei riitä! En mä jaksa maata sängys tuntikaupalla ja antaa rintaa! Oon antanu omaa pumpattua maitoo ja sitte nania.



Likka nukkuu hyvin, tunnista neljäänki tuntiin! Yöt on menny hyvin eikä tarvi herätä ku muutaman kerran. Onhan se outoo ja joskus kiukuttaa mutta onneks toi isukki on apuna jos en jaksa nousta.



En oo edes muistanu soittaa neuvolaan että ollaan kotiuduttu ku oon ollu niin vauvan lumois! No täytyy huomenna pirauttaa, muutenki täytyy saada noi tikit pois. Yhdestä kohdasta haava vuotaa ja oon pelänny ihan hulluna että tulee joku tulehdus.



Ihan hullua, nyt jo ikävä vauvaa vaikka se on nukkunu vasta tunnin. Käyn aina kattomas että se varmasti hengittää!



Olikohan muuta..Ei kai sitte! Täytyy mennä puunaahan paikkoja ku se anoppi tulee. Kääk.



Miisa84 & Tyyne 7 pv.

Kirpeätä sunnuntaita Itä-Suomesta, onpas aika viileä ilma..



ÖTTIS: huomasin että olit siekin laittanu nimet-palstalle apuhakemuksen, Oliko apua? (meinasin kysyä tätä jo eilen) Meillä taitaa kallistua kompromissin nimeen, mutta myönnettäköön että olen nykyseen ehdotelmaan ihan tyytyväinen .



Kastejuhlat on yhä aika auki, paikka edelleen hakusessa, yksi kummi sentään jo kysyttynä. Pyysin raskata ystävääni joka jo kyllä on esikoisen kummitäti, mutta on niin hyvä ystävä ja niin loistavan läheinen lapsillekin että ajateltiin se olevan hyvä sylikummikin. Se on sellanen herkkä ihminne jonka juiputtaminen on ihan herkkua :). Soitin olevinaan ihan muuten vaan ja kysäsin siinä sitten ohi mennen että " mitä sie muuten teet sillon 22.pvä kun mie tarviaisin vähän apua?" sen äänestä kuuli ihan selvästi että ajatteli joutuvansa johonkin kahvinkeittohommiin ja vastas et eipä kai sitä mitään erityistä ole johon mie sit " kun pitäs jonkun tuota tyttölasta sylissä pitää kun pappi sen kastaa..." ja itkukshan se meni puolin ja toisin ;)





KOhta pitäs lähtee ajelemaan ja katselemaan noita läheisiä metsästysmajoja..josko niistä olis kastepaikaks.



olen useampana iltana ihmetelly, mikä ihme mulla on niin arka kohta tuossa vasemmassa reidessä enkä keksi muuta kuin että se on edelleen arka niistä synnärillä saaduista piikeistä. Siis se on jotenkin ihan vähän kovempikin, onko muilla näin?



Minjuska ja hiireherne 2,5vkoa jo (ja lapseni ei enää todistettavasti ole vastasyntynyt, new born vaipatkin rupes fuskaamaan)

Kiitos kaunis lohdutuksen sanoista! Nämä aamut ja päivät ovat jo ihan OK, joskin iltaisin sitten vielä itkettää. Onneksi tuo mies on vielä viikon kanssani kotona, voimme yhdessä ihmetellä tätä tilannetta. Tiistaina neuvolassa ajattelin kyllä tästä alakulosta mainita. Viime viikollahan neuvolan täti jo katsoikin päälleni ja totesi minun olevan aika kalpea... Mutta nyt on tunne, että pikku hiljaa olen menossa parempaan suuntaan, eihän poikakaan ole kuin vasta 2 vk vanha tänään.



Naapurirappuun syntyi keskiviikkona myös poika, tapasimme tämän perheen ekaa kertaa synnytysvalmennuksessa ja sitten huomasimme, että asumme samassa pihapiirissä, nyt odottelemme vain että pääsemme yhdessä vaunulemaan.



No nyt menen hieman lepäilemään.



T. Rizzu & Untamo 2vk