"Kiusaaja voi olla suosittu tyyppi, kiusattu ärsyttävän rasittava"

Koulukiusaamisesta puhuvat aikuiset eivät halua myöntää, että kiusaaja ei aina ole reppana. Kiusaaja voi olla luotetava, hyvä ja lojaali ystävä ja hänestä voi kasvaa kunnon kansalainen. Kiusattu taas ei välttämättä ole mikään lettipäinen suloisuus vaan esimerkiksi huonojen sosiaalisten taitojen takia muita ärsyttävä lapsi. Se ei tietenkään missään nimessä oikeuta kiusaamista, mutta niin kauan kuin koko todellista kuviota ei pystytä myöntämään, asialle ei voida myöskään tehdä mitään.

Kiusatulle on tyypillistä se, että hänestä ei pidetä ja hän on luokan sosiaalisessa arvojärjestyksessä alimmaisena. Jos kiusattu olisi mukava ja pidetty lapsi, hän ei välttämättä olisi kiusattu.

Aion opettaa lapsilleni että jos joutuvat kiusatuksi eikä opettaja puutu asiaan sanomalla niin sitten on oikeus puolustautua ja vedellä nyrkillä naamaan ja kehoon niin että tuntuu. Kiusaaja ja alistaja ei kunnioita muuta kuin voimaa.

No ainahan se kiusaaminen johtuu siitä että kiusaaja ärsyyntyy jostain... Oli sitten kateus, tai uhka valta-asemalle, tai vaan että naama ei miellytä! nimimerkki: tästäkin kokemusta on 

Kaikissa tuntemissani kiusaamistapauksissa kiusattu on joko itse ollut paskanpuhuja ja pyrkinyt itse tuhoamaan muiden välisiä ystävyyssuhteita valehtelemalla, tai sitten kiusattu on ollut ujo, erityisen nätti tyttö, joille muut ovat kateellisia. Poikien välisistä kiusaamistapauksista en tiedä mitään, jotenkin tuntuu että pojat kiusaavat toisia poikia vähemmän kuin tytöt tyttöjä

Hyvä esiintulo, ja hyvä että joku edes uskaltaa vaatia rangaistuksia ja arvostella KiVa-koulua.

Kaikki kiusaajat ja kiusatut ei tosiaan ole stereotyyppisiä, minun yläastekiusaajani kyllä olivat. Tupakkaa polttavia, pitkätukkaisia, huonosti koulussa menestyviä, räkiviä ilmaan potkivia koviksia. Asiaa!

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 15:08"]

--

Miten määrittelet kiusaamisen? Ilmeisesti aika laveasti....vai oliko tukioppilaaksi pääsemässä tosiaan tyttö joka haukkui sinua huoraksi, varasteli tavaroitasi tai pahoinpiteli? Veikkaan, että tämänkin casen "kiusaamista" on se, ettei tyttö halunnut viettää joka välituntia sinun kanssasi, tehdä jokaista ryhmätyötä sinun kanssasi tai muutenkaan lukea ajatuksiasi.

[/quote]

Olet oikeassa: minua ei pahoinpidelty. Horoksi minua ei tietääkseni haukuttu, mutta moneksi muuksi kyllä. Tavaroitani myös varasteltiin ja heiteltiin roskiin.

Minun kiusaamiseni tiivistyi oikeastaan syrjään jättämiseen ja ulos savustamiseen. Yhden ihmisen päätöksestä kukaan ei kulkenut kanssani koulumatkoja tai suostunut edes tervehtimään minua, kukaan ei tuonut minulle läksyjä sairastuttuani. Kukaan ei halunnut minua joukkueeseensa, ei tehdä kanssani ryhmätöitä, ja minusta oli ihan ok tehdä yleisiä pilkkalauluja ja kiusata yhteisissä leikeissä. Minut saatettiin esim. hakea ulos leikkimään niin, että minut osoitettiin täysin pihan toiselle puolelle leikkimään itsekseni, kun muut olivat toisessa suunnassa. Tai että minut haettiin ulos varta vasten kiusattavaksi ja huudatettavaksi ryhmässä. Se tapahtui todella, mutta en näe tarpeen kertoa noita tilanteita pidemmälti saadakseni sinulta synninpäästön.

En tiedä, olinko valmiiksi "v-tun outo", vai tekikö jo varhain alkanut kiusaaminen minusta sosiaalisesti kömpelön. No, minua kiusattiin myös yläasteella, samalla eristämisellä, pilkkaamisella ja ulos savustamisella. Voin hyvin kuvitella, että tilannetta pidettiin yleisesti hyväksyttynä, koska minähän olin outo ja kiusaajani mitä mukavimpia (tämä mainitsemani henkilö ei päässyt tukioppilaaksi, muuten). Ja vaikka tilanne sitten selvitettiin, niin jäin joka tapauksessa täydelliseen yksinäisyyden tyhjiöön. En tiedä, olisiko ollut parempi, että kiusaaminen olisi ollut näkyvämpää ja fyysisempää. Eihän kukaan tehnyt mitään. Eihän kenenkään kanssa tarvitse olla, jos ei halua, eihän? No, ei tarvitse. Senpä vuoksi olin yläasteaikani käytännössä tyhjiössä: menin yksin, olin yksin, tulin yksin, ja oloihini "sopeutuneena" myös hakeuduin tekemään asiani yksin. Toki minulla oli kavereita ja jopa ystäviä rinnakkaisluokilta, mutta en uskaltanut pyytää siirtoa niihin luokkiin. Ajattelin, että jos minut siirrettäisiin, koko loppukoulukin näkisi outouteni ja olisin edelleen samassa yksinäisyydessäni, vähän eri luokassa vain.

Nuoruuteni on aika lailla kokoelma sekä muutaman ihmisen kiusaamista että niistä pikku hiljaa muodostuneita omia sosiaalisia ongelmiani, enkä oikeastaan osaa sanoa, olenko minä todella kiusattu vai olinko minä vain se outo, jonka kanssa ei tarvitsekaan olla tekemisissä. Mikäli saat hyvän mielen uskomalla, että olenkin se v-tun friikki joka kuvittelee kaiken, sallin sen sinulle, eikä se minua liiemmälti edes hetkauta. 

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 14:53"]

Aina on vika kiusatussa. Hyvä vain että pelleille vittuillaan. Oppivatpa käyttäytymään normaalien ihmisten tavoille. Itse kiusasin ja olen siitä ylpeä. Eihän niistä raukoista olisi muuten ikinä mitään tullut.

Kiusatut ovat usein narsisteja.

[/quote]Vittu oot tyhymä pässi. Hyi saamari

27 jatkaa: haluan kuitenkin uskoa, etten ollut alusta alkaen se "v-tun friikki", joka outouttaan ajautui ongelmiinsa. Tätä nykyä olen ihan täyspäistä elämää viettävä nainen, jolla on ystäviä, kavereita, tuttavia ja rakastava kumppani. Tuskin minulla olisi kaikkea tätä, jos lähtökohtaisesti olisin viallinen? 

Muistutan vielä, että nuoruuttani on tod. näk. jo hyvin varhaisesta asti varjostanut masennus, joka diagnosoitiin vasta kun olin jo hyvän aikaa sitten muuttanut toiselle paikkakunnalle. Eli osa minun "outouttani" oli puhtaasti sairauden tuottamaa. 

Kysyisin teiltä, joiden mielestä kiusaaminen voi olla vain fyysistä: miten te jaksaisitte, jos teidät eristettäisiin useaksi vuodeksi yksinäisyyteen? Että vaikka töihin tullessanne kukaan ei tervehtisi, ei tarjoaisi sinulle palaveritarjottavia, ei selvittäisi työtehtäviä eikä kertoisi vaikkapa ensi viikon erikoispäivästä työpaikalla? 
Moni lapsi ja nuori elää tällaista elämää ei vain hetkeä, vaan useampia vuosia. On hullua väittää, etteikö se vaikuttaisi mitenkään.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 15:39"]

No ainahan se kiusaaminen johtuu siitä että kiusaaja ärsyyntyy jostain... Oli sitten kateus, tai uhka valta-asemalle, tai vaan että naama ei miellytä! nimimerkki: tästäkin kokemusta on 

[/quote]

Tai mikä pahinta: siksi, että on kivaa kiusata! Ja vielä pahempaa: tähän ei syyllisty Paha lapsi, vaan myös ihan tavallinen lapsi, jonka käytökseen ei ajoissa puututa. 

Jotkut kiusaamistilanteet lähtevät nimittäin "hauskasta vitsistä", jossa kiusattu tehdään naurunalaiseksi, ihan silkasta huvituksesta. Tai kun mieleen nyt vain juolahti kokeilla heittää kiusatun kalsarit jumppatunnin jälkeen puunoksalle julkisesti hämmästeltäväksi, ilman sen erityisempää ärsytystä. Ja kun kukaan ei tähän puutu tai pahimmillaan näin toimiva saa kannustusta toimilleen, miksi hän edes lopettaisi? Homma vain yltyy, ja muuttuu yleisesti hyväksytyksi. 

20, heitän sinulle vastakysymyksen: miten sinä määrittelisit kiusaamisen? 
Vai määritteletkö mitenkään, onko sitä edes olemassa?

Minusta ainakin tuli kiusaamisen takia ärsyttävä, mt-ongelmainen ihmispaska. En edelleenkään tiedä, miksi juuri minut otettiin silmätikuksi. Luultavasti siksi koska olin niin hiljainen.

Hyvä että näitä tabuja rikotaan, mutta on muistettava myös se, että kiusaajat saattavat ärsyttää tahallaan. Kun uhrista tulee vittumainen, se motivoi kiusaajia jatkamaan toimintaansa. Näin kävi myös omassa tapauksessani. Kuinka jaksaa olla positiivinen kun sulle sanotaan joka päivä että "tapa ittes saatanan autistinen huora" "hyppää junan eteen!".

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 14:22"]

Juu, niin varmaaan usein onkin ja vastakysymys kuuluu, että mitä sitten? Kaikilla lapsilla pitäisi olla oikeus käydä koulua turvallisin mielin, olivat he kuinka ärsyttäviä, mitäänsanomattomia, ihania, räiskyviä, tylsiä, tavallisia tahansa.

Asennekysymyshän tuo on: joillakin on vain niin valtava tarve puuttua tavalla tai toisella toisten elämiin - kommentoimalla, käyttämällä hyväksi, pahoinpitelemällä, tunkeutumalla muuten väkisin toisen reviirille. Kai he sillä tavalla tuntevat olevansa merkityksellisiä. Suurin osa kiusatuista vain haluaisi olla omissa oloissaan, veikkaan. Mut tällaiset kiusaajat ne kiusaa kehdosta hautaan. Vielä vanhainkodissakin vissiin supatetaan selän takana ja virnistellään ja piilotetaan kaukosäädin. Ja kerätään siihen hovi persiinnuolijoista eli sivustanaurajista.

[/quote]

No se kiusatuksi tuleva, voi myös haikailla sen huomion perään. Taustalla voi olla erinäköisiä syitä miksei se luonnistu luontevasti ns. 'normaalisti' ja uhrin rooli voi olla jo entuudestaan tuttu (kuten esim. jonkun kirjoittamassa lumipallotapauksessa). Luulen, että hyvin monet oppilaat, niin kiusatut kuin kiusaajat ja vierestä katsovat, hyötyisivät jonkinlaisesta kurssista, missä opeteltaisiin tunnistamaan omia reaktioitaan ja oppittaisiin uusia, rakentavampia tapoja.

"Luulen, että hyvin monet oppilaat, niin kiusatut kuin kiusaajat ja vierestä katsovat, hyötyisivät jonkinlaisesta kurssista, missä opeteltaisiin tunnistamaan omia reaktioitaan ja oppittaisiin uusia, rakentavampia tapoja."


Minä muuten ihmettelen, miksi näitä kursseja yleensä (yleisellä tasolla siis) suositellaan nimenomaan kiusatulle, eikä kiusaajalle. Että kiusatun pitäisi käydä jonkinlaisia sosiaalistavia kursseja, että hän oppisi olemaan ryhmässä eikä tulisi kiusatuksi. Ihan niin kuin kiusaaminen ei olisi häiriökäyttäytymistä! Ja sitten kun vielä keksisimme Sen Asian, mikä tekee kiusatuksi. Niin, mikä? 

Toisekseen: olen huomannut usein, että kiusatun pitäisi olla lähestulkoon nuhteeton, että kiusaaminen voitaisiin tunnustaa. Jos kiusatussa ilmenee joitakin omituisia/ärsyttäviä piirteitä, niistä saadaan välittömästi oiva syy siihen, miksi häntä kiusataan ja miksi nimenomaan hänen pitäisi muuttua. Kiusattu on lihava --> hänen tulee laihduttaa, ettei häntä kiusattaisi. Kiusattu on ujo --> hänen tulee reipastua. Kiusattu käyttäytyi jossakin yksittäisessä tilanteessa huonosti --> käytöshäiriöinen, ilmankos häntä kiusataan!

IMO: emme oikeasti ole päässeet kovin kauas näistä "Pysy nyt vain kiusaajistasi erossa" kehotuksista. Nykyään käytämme vain hirveän hienolta kuulostavia korusanoja ja diagnooseja.