Lue keskustelun säännöt.
Onko totta, että aikuinen voi kehittää itselleen persoonallisuushäiriön trauman jälkeen?
30.12.2021 |
Aikuinen vai 15- 20-vuotias, jolla on vielä jokseenkin puolikehittyneet aivot.
Tiedän, että häiriö kehittyy yleensä aivan pienenä, mutta näin nyt kuulin.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriöt tulee erottaa persoonallisuuden muutoksista. Persoonallisuushäiriöt ovat luonteeltaan kehityksellisiä tiloja, jotka alkavat lapsuudessa, nuoruudessa tai viimeistään nuorella aikuisiällä. Persoonallisuuden muutoksella ymmärretään myöhemmin aikuisiällä tapahtunutta muutosta, joka on muun psykiatrisen sairauden, aivovamman tai muun sairauden tai pitkittyneen stressin seurausta.
Raja persoonallisuushäiriöisen ja normaalina pidetyn käytöksen välillä on liukuva. Useimmilla psyykkisesti terveillä ihmisillä ilmenee etenkin stressitilanteissa eri persoonallisuushäiriöille ominaisia tapoja kokea tai käyttäytyä. Persoonallisuushäiriöissä nämä tavat ja käytös ovat kuitenkin luonteeltaan jäykempiä ja itsepäisempiä. Ne ymmärretään henkilön keinoina hallita tai välttää yksinäisyyteen tai ihmissuhteisiin liittyviä ahdistavia mielikuvia ja tunteita.
Duodecim
Eli aloitukseni kysymys pitää paikkansa, että häiriö voi kehittyä 15-20-vuotiaallekin.
Kysymys siis kuuluukin, MITÄ pitää tapahtua, jotta häiriö kehittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
PTSD aiheuttaa samanlaista käytöstä ja ajatusmalleja kuin pershäiriöt, monesti se voidaan virheellisesti diagnosoida.
Kyllä, ja jotkut asiantuntijat ajattelevat että epävakaa ja kompleksi posttrauma häiriö on käytännössä samaa.
Toisaalta sillä on silti merkitystä missä vaiheessa elämää traumatisoituminen tapahtuu, siis hoidon kannalta. Sieltä hyvästä lapsuudesta (tai niistä hyvistä kiintymyksistä mitä sieltä löytyy) voidaan hakea tukea ja vastavoimaa myöhemmin tapahtuneisiin traumatisoitumisiin. Mutta usein on valitettavasti niin, että trauma altistaa uusiutuville traumoille. Tuo on juuri se mikä voi tehdä hyvin vaikeaa läpi koko elämänsä ”hävinneiden” ja toistuvasti hyväksikäytettyjen ihmisten hoitamisesta.
Ei voi kehittää persoonallisuushäiriötä, koska ihmisen persoona on tuossa kohtaa jo niin kehittynyt, ettei se voi häiriintyä. Mielenterveyden ongelmia ja mielisairauksia voi kylläkin tulla traumaattisista tapahtumista aikuisille.
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuus muuttuu läpi elämän, miksei siis myös "vinoon" suuntaan.
Muuttuu yllättävän vähän, joten ei voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriöt tulee erottaa persoonallisuuden muutoksista. Persoonallisuushäiriöt ovat luonteeltaan kehityksellisiä tiloja, jotka alkavat lapsuudessa, nuoruudessa tai viimeistään nuorella aikuisiällä. Persoonallisuuden muutoksella ymmärretään myöhemmin aikuisiällä tapahtunutta muutosta, joka on muun psykiatrisen sairauden, aivovamman tai muun sairauden tai pitkittyneen stressin seurausta.
Raja persoonallisuushäiriöisen ja normaalina pidetyn käytöksen välillä on liukuva. Useimmilla psyykkisesti terveillä ihmisillä ilmenee etenkin stressitilanteissa eri persoonallisuushäiriöille ominaisia tapoja kokea tai käyttäytyä. Persoonallisuushäiriöissä nämä tavat ja käytös ovat kuitenkin luonteeltaan jäykempiä ja itsepäisempiä. Ne ymmärretään henkilön keinoina hallita tai välttää yksinäisyyteen tai ihmissuhteisiin liittyviä ahdistavia mielikuvia ja tunteita.
Duodecim
Eli aloitukseni kysymys pitää paikkansa, että häiriö voi kehittyä 15-20-vuotiaallekin.
Kysymys siis kuuluukin, MITÄ pitää tapahtua, jotta häiriö kehittyy?
Ehkä tarvitaan jokin murtuma ensin vanhempien ja lapsen välisessä luottamussuhteessa joka altistaa nuoren sekaantumaan ns vääränlaiseen seuraan ja suistumaan nopeasti kehityksessään väärälle raiteelle. On silti aika erikoista että nuoren persoona äkisti muuttuisi toiseksi.
Nuori on voinut kokea kuitenkin paljon sellaista mitä vanhemmat eivät tiedä tai mitä nuori ei itsekään muista mutta joka aktivoituu nuoruudessa.
Toisaalta moni nuoruuden poukkoilu ja sekoilu lasketaan täysin terveen kehityksen piiriin. Liian päältä ”kypsä” nuori voi olla pinnan alta hauras, eli parempi että nuori on hankala ja kapinoi, kuin on liian varhain ns valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriöt tulee erottaa persoonallisuuden muutoksista. Persoonallisuushäiriöt ovat luonteeltaan kehityksellisiä tiloja, jotka alkavat lapsuudessa, nuoruudessa tai viimeistään nuorella aikuisiällä. Persoonallisuuden muutoksella ymmärretään myöhemmin aikuisiällä tapahtunutta muutosta, joka on muun psykiatrisen sairauden, aivovamman tai muun sairauden tai pitkittyneen stressin seurausta.
Raja persoonallisuushäiriöisen ja normaalina pidetyn käytöksen välillä on liukuva. Useimmilla psyykkisesti terveillä ihmisillä ilmenee etenkin stressitilanteissa eri persoonallisuushäiriöille ominaisia tapoja kokea tai käyttäytyä. Persoonallisuushäiriöissä nämä tavat ja käytös ovat kuitenkin luonteeltaan jäykempiä ja itsepäisempiä. Ne ymmärretään henkilön keinoina hallita tai välttää yksinäisyyteen tai ihmissuhteisiin liittyviä ahdistavia mielikuvia ja tunteita.
Duodecim
Eli aloitukseni kysymys pitää paikkansa, että häiriö voi kehittyä 15-20-vuotiaallekin.
Kysymys siis kuuluukin, MITÄ pitää tapahtua, jotta häiriö kehittyy?
No ei se ihan helpolla tule. Laiminlyönti ja seksuaalinen hyväksikäyttö taitavat olla usein epävakaan taustalla. Alkoholistien lapsista voi tulla epävakaita. Toistuvat hylkäämiskokemukset herkässä iässä taitavat myös aiheuttaa sitä. Epävakaapersoonallisuus kehittyy kyllä harvemmin lähempänä aikuisuutta. Mene psykiatrille jos asia mietityttää. Mulla oli trauman seurauksena epävakaata käytöstä n. 5 vuotta aikuisuudessa. Palauduin itsekseni takaisin kun asiat oli käsitelty. En edes ymmärrä miten sekaisin olin silloin ja miten hullua käytökseni oli, koska en ole sellainen ihminen. En missään vaiheessa ajatellut olevani epävavakaa persoonallisuus vaan tiesin muiden asioiden vaikuttavan käytökseeni.
En ole alan ammattilainen, mutta en usko että esim. trauman jälkeen ihminen voi yhtäkkiä muuttua psykopaatiksi.
Jos vaikuttaa siltä että muuttuu niin luultavasti trauman jälkeen mieli on sen verran kovilla että se poistaa itseltään väliaikaisesti normaalia inhimillisyyttä, kykyä tuntea samalla lailla kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa vaiheessa niin radikaali persoonallisuuden muutos vaatii varmaan aivoihin fyysisesti sotkeutumista eli mm. huumaamista tai iskusta syntynyt trauma aivoihin.
Taas ilmeisesti persoonallisuushäiriön kuvitellaan olevan synonyymi psyykkisille ongelmille ylipäätään?
Ihan niin kuin persoonallisuushäiriön usein luullaan olevan yhtä kuin narsismi, vaikka niit on monia muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriöt tulee erottaa persoonallisuuden muutoksista. Persoonallisuushäiriöt ovat luonteeltaan kehityksellisiä tiloja, jotka alkavat lapsuudessa, nuoruudessa tai viimeistään nuorella aikuisiällä. Persoonallisuuden muutoksella ymmärretään myöhemmin aikuisiällä tapahtunutta muutosta, joka on muun psykiatrisen sairauden, aivovamman tai muun sairauden tai pitkittyneen stressin seurausta.
Raja persoonallisuushäiriöisen ja normaalina pidetyn käytöksen välillä on liukuva. Useimmilla psyykkisesti terveillä ihmisillä ilmenee etenkin stressitilanteissa eri persoonallisuushäiriöille ominaisia tapoja kokea tai käyttäytyä. Persoonallisuushäiriöissä nämä tavat ja käytös ovat kuitenkin luonteeltaan jäykempiä ja itsepäisempiä. Ne ymmärretään henkilön keinoina hallita tai välttää yksinäisyyteen tai ihmissuhteisiin liittyviä ahdistavia mielikuvia ja tunteita.
Duodecim
Eli aloitukseni kysymys pitää paikkansa, että häiriö voi kehittyä 15-20-vuotiaallekin.
Kysymys siis kuuluukin, MITÄ pitää tapahtua, jotta häiriö kehittyy?
Ei pidä. Muu mielenterveyden häiriö kylläkin voi puhjeta aikuisiässä, mutta ei persoonallisuushäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sotaveteraaneista monilla oli tällaista käyttäytymistä.
PTSD ei ole persoonallisuushäiriö.
Mulla on se käsitys että vanhemmalla iällä saadut traumat oireilee eri lailla, esim unettomuutena, vaihtelevina vireystiloina ja traumatakaumina.
Lapsuuden traumat voivat piiloutua esim hyvin jäykkään käytökseen ja ajatteluun, vihamielisyyteen jne. Eivät kuitenkaan ”aaltoile” tai pomppaa muusta elämästä yhtäkkiä. Usein traumatisoitunut kokee syvää kauhua avuttomuutta jne traumatakaumissa. Pers häiriöiset eivät välttämättä kärsi juurikaan, riippuu toki klusterista. Mutta ympäristö voi joutua koville senkin edestä koettaessaan ymmärtää outoa tai sietämätöntä käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriöt tulee erottaa persoonallisuuden muutoksista. Persoonallisuushäiriöt ovat luonteeltaan kehityksellisiä tiloja, jotka alkavat lapsuudessa, nuoruudessa tai viimeistään nuorella aikuisiällä. Persoonallisuuden muutoksella ymmärretään myöhemmin aikuisiällä tapahtunutta muutosta, joka on muun psykiatrisen sairauden, aivovamman tai muun sairauden tai pitkittyneen stressin seurausta.
Raja persoonallisuushäiriöisen ja normaalina pidetyn käytöksen välillä on liukuva. Useimmilla psyykkisesti terveillä ihmisillä ilmenee etenkin stressitilanteissa eri persoonallisuushäiriöille ominaisia tapoja kokea tai käyttäytyä. Persoonallisuushäiriöissä nämä tavat ja käytös ovat kuitenkin luonteeltaan jäykempiä ja itsepäisempiä. Ne ymmärretään henkilön keinoina hallita tai välttää yksinäisyyteen tai ihmissuhteisiin liittyviä ahdistavia mielikuvia ja tunteita.
Duodecim
Eli aloitukseni kysymys pitää paikkansa, että häiriö voi kehittyä 15-20-vuotiaallekin.
Kysymys siis kuuluukin, MITÄ pitää tapahtua, jotta häiriö kehittyy?
Se on tietenkin yksilöllistä, minkälainen kokemus keneenkin vaikuttaa ja miten. Kyllä sä nyt varmasti itsekin osaat kuvitella, mitä järkytyksiä ihminen voi joutua kokemaan.
Persoonallisuushäiriöstä ei kuitenkaan ole kysymys, jos oireilu alkaa vasta aikuisiällä.
Persoonallisuushäiriöt kehittyy ensimmäisinä elinvuosina. Teini-ikäinen, nuori aikuinen traumatisoituu. Traumatisoituneen ihmisen käytös voi muistuttaa persoonallisuushäiröisen käytöstä jos ihminen kokee tulleensa uhatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Persoonallisuushäiriö on lapsuudessa alkanut lähes tulkoon pysyvä patologinen käyttäytymiskaava. Traumasta johtuva persoonallisuuden muutos ja "epävakaus" lähtee kun trauma käsitellään. Persoonallisuushäiriöitä on vaikea hoitaa edes terapialla. Epävakaapersoonallisuushäiriö voi lievittyä kognitiivisilla käyttäytymisterapialla ja yleensä se lievittyy ihan iän mukanakin, mutta harvoin, jos koskaan, lakkaa kokonaan.
Väärin.
Viiden vuoden kuluttua hoidon aloittamisesta yli puolet epävakaata persoonallisuushäiriötä aikaisemmin sairastavista ei enää täytä diagnoosin kriteereitä
Kyseessä on itsesäätelyn ongelma, joka koskee laaja-alaisesti minäkuvaa, ihmissuhteita, tunteita, käyttäytymistä ja kommunikaatiota. Epävakaaseen persoonallisuushäiriöön kannattaa hakea apua matalalla kynnyksellä ja mahdollisimman varhain, sillä siihen on olemassa tehokkaaksi todettua hoitoa.
Minulla on epävakaa persoonallisuus, vaikka ei ole ollut traumoja aikuisena eikä lapsena. Mutta myös yhdellä sisaruksistani ja parilla serkulla on sama diagnoosi, eikä heilläkään ole ainakaan minun tietääkseni ollut mitään traumaattisia kokemuksia.
Minun lapseni on ollut monta kertaa hoidettavana aurorassa. Siellä hän on kuullut ap:n väittämän. Eli lienee totta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on epävakaa persoonallisuus, vaikka ei ole ollut traumoja aikuisena eikä lapsena. Mutta myös yhdellä sisaruksistani ja parilla serkulla on sama diagnoosi, eikä heilläkään ole ainakaan minun tietääkseni ollut mitään traumaattisia kokemuksia.
Oletko satavarma, ettei huoltajasi välittänyt välillä lämmintä välillä jääkylmää tunnetta? Oletko satavarma, että tarpeesi pienenä täytettiin eikä sinua jätetty yksin huutamaan? Oletko satavarma, ettei sinulla ole lukuisia hylkäämiskokemuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuus muuttuu läpi elämän, miksei siis myös "vinoon" suuntaan.
Muuttuu yllättävän vähän, joten ei voi.
Ei ole kaukaakaan, kun luin hyvin kattavasta ja pitkäaikaisesta tutkimuksesta, jossa ensimmäisiä kertoja pätevästi saatiin (juurikin kattavuutensa ja pitkäkestoisuutensa vuoksi) seurannassa todistettua, että personaalisuus nimenomaan muuttuu läpi koko elämän ja käytännössä ihminen voi olla täysin eri ihminen vanhemmiten. Tuota muuttumattomuusväitettä on pitänyt yllä lähinnä se, että asiaa ei ole voitu tarvittavalla intensiteetillä tutkia, hankalaa, kallista ja aikaa vievää. Mutta näin tämä asia on: ihminen muuttuu. Minkä jokainen toki tietää ihan talonpoikaisjärjelläkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriöt tulee erottaa persoonallisuuden muutoksista. Persoonallisuushäiriöt ovat luonteeltaan kehityksellisiä tiloja, jotka alkavat lapsuudessa, nuoruudessa tai viimeistään nuorella aikuisiällä. Persoonallisuuden muutoksella ymmärretään myöhemmin aikuisiällä tapahtunutta muutosta, joka on muun psykiatrisen sairauden, aivovamman tai muun sairauden tai pitkittyneen stressin seurausta.
Raja persoonallisuushäiriöisen ja normaalina pidetyn käytöksen välillä on liukuva. Useimmilla psyykkisesti terveillä ihmisillä ilmenee etenkin stressitilanteissa eri persoonallisuushäiriöille ominaisia tapoja kokea tai käyttäytyä. Persoonallisuushäiriöissä nämä tavat ja käytös ovat kuitenkin luonteeltaan jäykempiä ja itsepäisempiä. Ne ymmärretään henkilön keinoina hallita tai välttää yksinäisyyteen tai ihmissuhteisiin liittyviä ahdistavia mielikuvia ja tunteita.
Duodecim
Eli aloitukseni kysymys pitää paikkansa, että häiriö voi kehittyä 15-20-vuotiaallekin.
Kysymys siis kuuluukin, MITÄ pitää tapahtua, jotta häiriö kehittyy?
Minä tunnen erään, joka 18-vuotiaana alkoi sekoilla masennuksen seurauksena. Sitä ennen Hän oli aivan tavallinen nuori, ei mitään outoa häiriötä. Sitten hän yritti tappaa itsensä, ei onnistunut, vaan vammautui. Vietti kolme vuotta eri sairaaloissa, myös psykiatrisessa.
Lopputuloksena hänestä tuli aivan erilainen ihminen. Toki aikuistui, mutta hän tuntuu täysin kylmältä ja välinpitämättömältä. Toiset ihmiset eivät kiinnosta, paitsi silloin, kun itse tarvitsee jotain. Voisin hyvin kuvitella, että ilman taustatietoja hän voisi saada jonkin sosiopatia-diagnoosin. Itsekin sanoo, että tunnistaa itsensä samanlaiseksi kuin sairaalassa tavatut sosiopaatit. Jotain siis muuttui.
Ps. Tiedän kyllä, ettei virallisesti ole sosiopaatin diagnoosia, mutta älkää tarttuko epäolennaisuuksiin.
Persoonallisuushäiriöt tulee erottaa persoonallisuuden muutoksista. Persoonallisuushäiriöt ovat luonteeltaan kehityksellisiä tiloja, jotka alkavat lapsuudessa, nuoruudessa tai viimeistään nuorella aikuisiällä. Persoonallisuuden muutoksella ymmärretään myöhemmin aikuisiällä tapahtunutta muutosta, joka on muun psykiatrisen sairauden, aivovamman tai muun sairauden tai pitkittyneen stressin seurausta.
Raja persoonallisuushäiriöisen ja normaalina pidetyn käytöksen välillä on liukuva. Useimmilla psyykkisesti terveillä ihmisillä ilmenee etenkin stressitilanteissa eri persoonallisuushäiriöille ominaisia tapoja kokea tai käyttäytyä. Persoonallisuushäiriöissä nämä tavat ja käytös ovat kuitenkin luonteeltaan jäykempiä ja itsepäisempiä. Ne ymmärretään henkilön keinoina hallita tai välttää yksinäisyyteen tai ihmissuhteisiin liittyviä ahdistavia mielikuvia ja tunteita.
Duodecim