Miksi niin moni hankkii koiranpennut ja sitten vauvan heti perään?

Koiranpennun siis :)

Ehkä sitä omaa kykyä huolehtia elävästä avuttomasta olennosta testataan ensin sillä koiralla :) Ja tietysti, jos koirakin on haaveissa, on varmaan järkevämpää kouluttaa koira ensin lapsettomassa kodissa. 

Ehkä pennusta huolehtiminen laukaisee vauvakuumeen.

Väärä järjestys. Lapsi pitäisi tehdä ennen koiran hankkimista että koira tajuaa lapsen olevan isäntäväkeä ja koiraa ylempi arvoasteikossa. Koira voi olla mustasukkainen ja vihainen uudelle vauvalle.

Ehkä siksi kun molemmat vaaatii tietynlaista elämän vakiintumista ja rajoittaa esim. menemisiä. Koira on kuitenkin kevyempi sitoumus vielä kuin lapsi, joten se uskaltaudutaan ottamaan ensin. 

Hoivavietti. Meille kävi nii että otimme koiran tammikuussa ja tulin raskaaksi helmikuussa eli vauva syntyy Marraskuussa. Pcon takia ei odotettu että olisi tärpännyt heti ekalla yrityksellä. En silti kadu koiraa ja pärjäämme kyllä koko perhe.

Järkevää juuri noin päin. Ensin koulutetaan pentu. Jos saa vauvan ensin, niin kannattaa kyllä odottaa, että lapsi/lapset hieman kasvavat ennen kuin ottaa pennun. Vain harva kykenee oikeasti panostamaan pentuun tarpeeksi pienten lasten kanssa. Vauvan taas hoitaa helposti, jos koira on peruskoulutettu ja yli vuoden ikäinen

Mikään ei kyllä mene minun arvojärjestyksessäni koiran edelle, ei edes lapsi.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 11:02"]

Väärä järjestys. Lapsi pitäisi tehdä ennen koiran hankkimista että koira tajuaa lapsen olevan isäntäväkeä ja koiraa ylempi arvoasteikossa. Koira voi olla mustasukkainen ja vihainen uudelle vauvalle.

[/quote]

Sittenpähän kerrotaan kyseiselle koiralle hänen sijaintinsa arvoasteikossa. Jos koiruus on normipäinen (ei luonnehäriöitä tms.) ja koulutus on tähän asti mennyt nappiin, ei tuossa pitäisi olla mitään ongelmaa. 

Koiraa ja vauvaa ei tietenkään jätetä koskaan kahden, ja koiralle osoitetaan aina että vauva menee koiran ohi. Kannattaa etsiä asiantuntijoilta neuvoja, jottei tule tilanteita jotka lietsovat mustasukkaisuutta.

Meillä ainakin jääräpäinen ja suht vaikeasti koulutettava elikko osasi ihan itse säätää itseään tässä tilanteessa: kun vauva tuli, väisti koira emäntäänsä. Katsoi että nartulla on nyt pentu ja parempi pysyä etäällä. ;)

Kun lapsi alkoi liikkumaan pitkin lattioita, koira tutustui pikkuhiljaa lähemmin, mutta selväksi tehtiin että jos joku väistää niin se on koira. Taaperoiässä voi tulla ongelmia kun lapsi ei vielä tajua miten koiraa kohdellaan, mutta ohjausta sitten vaan molemmille. Ja vaikka lapsiportti erottamaan toisistaan silloin kun ei pysty vieressä vahtimaan, ettei tule vahinkoja.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 11:02"]Väärä järjestys. Lapsi pitäisi tehdä ennen koiran hankkimista että koira tajuaa lapsen olevan isäntäväkeä ja koiraa ylempi arvoasteikossa. Koira voi olla mustasukkainen ja vihainen uudelle vauvalle.
[/quote]

No ei meillä ollut vaan rakastui heti palavasti vauvaan ja kohtelee nyt 3v poikaa yhtä kunnioittavasti kuin meitä. Mutta mä olenkin ammstiltani ongelmakoirakouluttaja :D

Väärä järjestys.

Ihan järjetöntä ottaa lisähuolehdittavaa, kun ei tiedä mitä on edessä. Siinä sitten mukavia kakanhajuisia aikoja tiedossa, kun vuorotellen toinen päästää lattialle ja toinen vaippaan.

Lisäksi väärin sitä koiranpentua kohtaan, koska tuossa vaiheessa elämässään se eniten kaipaa sitä ihmisen huomiota ja opastusta, mutta kaikki huomio on vauvassa.

Meillä ei ole koiraa mutta meidän perheessä hankittiin ensin kissa ennen vauvaa. Kissa hankittiin siinä vaiheessa kun oli varaa muuttaa isompaan kämppään, lapsi pari vuotta myöhemmin kun olimme valmiit siihen. Kissa/koira ei vaadi yhtä paljon huolenpitoa kuin vauva, pärjää muutaman tunnin yksin ja voi jättää hoitoon sukulaisille esim. matkan ajaksi.

Minäkin haluaisin joskus myöhemmin ottaa koiran. Sitten joskus vanhoilla päivillä. En tiedä mikä mukavuudenhaluinen narttu itse olen mutta en ikinä haluaisi koiraa vauva/lapsiperheeseen. Muutenkin ihan tarpeeksi tekemistä. 

Kahden alle kouluikäisen lapsen äiti.

En näe mitään väärää siinä, että lemmikki hankitaan pari vuotta ennen vauvaa - kunhan sitä lemmikkiä ei sitten heitetä pellolle heti kun vauva tulee. Näin on tapahtunut liioittelematta ainakin kymmenessä tuttavaperheessä :(

Sitä vastoin en ymmärrä sitä huomaamaani nykytrendiä, että koiranpentu hankitaan juuri ennen vauvaa. Parhaimmillaan jopa raskauden aikana. Siinä on sitten vastasyntynyt vauva saamassa kaiken huomion, kun koira on pahimmassa murkkuiässä ja kaipaisi eniten koulutusta ja touhua.

Mä tiedän viisi perhettä jossa noin
Jokaisessa takana lapsettomuutta
On jo luovutettu ja otettu koira. Eihän se korvaa lasta mutta jotain hoidettavaa
Ja raskautuminen on tapahtunut vastoin odotusta.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 11:02"]

Väärä järjestys. Lapsi pitäisi tehdä ennen koiran hankkimista että koira tajuaa lapsen olevan isäntäväkeä ja koiraa ylempi arvoasteikossa. Koira voi olla mustasukkainen ja vihainen uudelle vauvalle.

[/quote]

No ei ne koirat tuollaisia petoja ole... Koira ei muuten pidä pientä lasta ikinä itseään ylempänä, eikä sen tarvikaan pitää. Se pitää lasta hoivattavana ja paimennettavana lauman "pentuna", jolta sallitaan kuten koiralauman koiranpennuiltakin, enemmän kaikenlaista kuin aikuiselta. 

Minä kasvatan koiria ja meillä on ollut useita koiria kun lapset on ollut pieniä. Koskaan ei ole ollut mitään ongelmia lasten ja koirien kanssa, hyvässä harmoniassa ovat elelleet. Koirat ihan ilman eri opettamista ovat ottaneet huolehtivaisen roolin lapsia kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 11:47"]

Väärä järjestys.

Ihan järjetöntä ottaa lisähuolehdittavaa, kun ei tiedä mitä on edessä. Siinä sitten mukavia kakanhajuisia aikoja tiedossa, kun vuorotellen toinen päästää lattialle ja toinen vaippaan.

Lisäksi väärin sitä koiranpentua kohtaan, koska tuossa vaiheessa elämässään se eniten kaipaa sitä ihmisen huomiota ja opastusta, mutta kaikki huomio on vauvassa.

[/quote]

Joo no tämä ei varmaan olekaan järkevä aikataulutus, siis kaksi "pentua" samaan aikaan. 

Ymmärsin että nyt puhuttiin siitä että otetaan koiranpentu, ja lapsi tulee sen jälkeen kun koiran "vauva-aika" on ohi. Näin meillä on toimittu. Vasta kun tilanne koiran hankkimisen jälkeen on tasaantunut, ryhdyttiin pykäämään ihmispentua.  Sillä olihan siinä hommaa, koiran koulutuksessa, ja samaan aikaan miehen kouluttamisessa. ;)

Ei vaan, tarkoitan vain sitä että parisuhteessakin tulee uusia tilanteita kun tulee huollettava perheeseen. Näkee puolisostakin uusia puolia kun jaetaan ulkoilutus- ja ripulinsiivousvuoroja. Samalla näkee kuinka hyvin puoliso (ja itse) osaa sitoutua esim. kasvattamiseen. Onko pitkäjänteinen ja johdonmukainen.

Jos yhteistyö näyttää hyvältä, saattaa ajatus ihmislapsen hankkimisestakin kiinnostaa. ;)

Kyllä minä toivon että monet tuttavat olisivat "harjoitelleet" ensin koiralla ja vasta sen jälkeen tehneet lapsia. Liian paljon näitä tapauksia että lapsi hankittu ilman että ymmärretty miten se vaikuttaa elämään. Varsinkin miespuolisilla. Monet ovat eronneet lapsen äidistä eivätkä kanna lapsesta minkäänlaista vastuuta lapsesta. Mutta niissä perheissä joissa on ensin ollut koira homma toimii hyvin lastenkin kanssa. Tämä näkemys omassa tuttavapiirissä, en siis yleistä. Ja kyllä, todellisten luusereiden kanssa osa kavereistani on lisääntynyt, valitettavasti.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 12:07"]Mä tiedän viisi perhettä jossa noin
Jokaisessa takana lapsettomuutta
On jo luovutettu ja otettu koira. Eihän se korvaa lasta mutta jotain hoidettavaa
Ja raskautuminen on tapahtunut vastoin odotusta.

[/quote]
Meille kävi just näin. <3 Koira suhtautui vauvaan varovaisen uteliaasti niinkuin pentuihin kuuluukin ja lapsi oppi pienestä pitäen kohtelemaan koiraa oikein. Nykyään koira tottelee lasta ihan yhtä hyvin kuin meitä aikuisiakin.