Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen sitoutumiskyvytön "pelimies". Se ei tarkoita että olisin vastuuton.
14.04.2015 |
Kumma kun tuntuu usein tulevan vastaan näitä naisia, joiden mielestä mies ei ole kunnon mies jos ei hakeudu parisuhteeseen. Ja kauheaa vielä jos mies ei sitten suostu tumputtamaan yksin kotona, vaan harrastaa seksisuhteita ilman mitään sitoumuksia. Kyllä musta olisi kiva seurustella, kosia, tuntea syvempää kumppanuutta, mutta en pysty. Parisuhde tekee mut ahdistuneeksi, minkäs teet. Mikä hitto siinä on että joidenkin naikkosten pitää tunkea mulle mielipiteitään siitä mikä on hyvä mies ja mikä ei ja mitä vikaa on miehissä jotka ei sitoudu. Eihän sen nyt pitäisi niiltä olla pois jos mä en ole kumppanikandidaattien joukossa.
Kommentit (31)
Miten tämä sitoutumisen pelko tarkalleen ottaen liittyy lapsuuden kokemuksiisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 19:56"]
Miten tämä sitoutumisen pelko tarkalleen ottaen liittyy lapsuuden kokemuksiisi?
[/quote]
Mä en lapsena oikein saanut olla lapsi. Äiti aina alkoi avautua ja valittaa mulle parisuhdeongelmistaan vaikka olin vasta vaahtosammuttimen kokoinen. Hän myös tunsi jonkinlaista mustasukkaisuutta kun tulin murrosikään ja osoitin mieheksi kasvamisen fyysisiä ja henkisiä merkkejä. Psykologinen termi tälle on henkinen insesti. Mä en oppinut terveitä rajoja ja yritin miellyttää kaikkia maailman ihmisiä. Tää sitten johti murrosiässä masennukseen ja yksinäisyyteen. On vain vaikea luottaa että nainen ei haluaisi käyttää mua välineenä tai jotenkin manipuloida tai kusta silmään.
Luetko ap vielä tätä? Yritin monta kertaa kommentoida, mutta sivustossa oli häikkää.
Kiinnostaisi tietää lisää naisihanteestasi. Onko se kaksijakoinen? Onko tuttu ja turvallinen ihanne ja sellainen naistyyppi mikä kiehtoo paljon, mutta pelottaa myös?
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 20:02"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 19:56"]
Miten tämä sitoutumisen pelko tarkalleen ottaen liittyy lapsuuden kokemuksiisi?
[/quote]
Mä en lapsena oikein saanut olla lapsi. Äiti aina alkoi avautua ja valittaa mulle parisuhdeongelmistaan vaikka olin vasta vaahtosammuttimen kokoinen. Hän myös tunsi jonkinlaista mustasukkaisuutta kun tulin murrosikään ja osoitin mieheksi kasvamisen fyysisiä ja henkisiä merkkejä. Psykologinen termi tälle on henkinen insesti. Mä en oppinut terveitä rajoja ja yritin miellyttää kaikkia maailman ihmisiä. Tää sitten johti murrosiässä masennukseen ja yksinäisyyteen. On vain vaikea luottaa että nainen ei haluaisi käyttää mua välineenä tai jotenkin manipuloida tai kusta silmään.
[/quote]
Wow, okei. No ei ihme sitten, että sinulle on vaikeaa olla suhteessa. Kannattaa miettiä terapian jatkamista. Tällaiset asiat eivät muutu hetkessä. Enkä sano, että sinun pitäisi välttämättä olla parisuhteessa ollaksesi hyväksyttävä ihminen. Entistä useammat jäävät sinkuiksi. Mutta sain sen käsityksen, että suhde voisi kiinnostaa sinua, ja olisi ikävää jäädä sellaisesta paitsi siksi, että sinua on menneisyydessä kohdeltu kaltoin.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 19:54"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 19:52"]
Mun mies oli tuollainen. Sit tapasi minut.
[/quote]
Kerro luonteestas. Meinaa oma ahdistus ei lähtenyt pois, vaikka exä oli maailman luotettavin, reiluin ja empaattisin nainen...
AP
[/quote]
En ole kovin empaattinen, enemmänkin vaativa mutta ehdottoman reilu. Miehen perheessä ihan hirveä lapsuus, riitoja, paha ero ja isän itsari. Pelkäsi riitoja, lähti aina vetämään kun tuli erimielisyyksiä.
Ei kauheen lämmin perhe, meillä taas tapeltiin ja halattiin, ja kai mä opetin sen tappelemaan niin, ettei kädestä saa irrottaa...äitiään aloin halata väkisin kunnes alkoi halata takaisin.
Alussa oli hankalaa, sillä oli niin hirveä määrä naisia ympärillä, ja oli vaikea välttää mustasukkaisuutta. Siitä ne sitten muut jäi pois, lopettelivat soittelun kun huomasivat, et kaveri ei enää ole kiinnostunut. Mä olen erilainen kun ne muut. Ne oli varsinaisia kaunottaria, pitkine kinttuineen. Mää oon puolitoistametrinen poninhäntätyttö.
Meidän tapaaminen oli vahinko. Kaverini yritti iskeä sitä ja mä yritin auttaa, ja tässä sitä ollaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 20:02"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 19:56"]
Miten tämä sitoutumisen pelko tarkalleen ottaen liittyy lapsuuden kokemuksiisi?
[/quote]
Mä en lapsena oikein saanut olla lapsi. Äiti aina alkoi avautua ja valittaa mulle parisuhdeongelmistaan vaikka olin vasta vaahtosammuttimen kokoinen. Hän myös tunsi jonkinlaista mustasukkaisuutta kun tulin murrosikään ja osoitin mieheksi kasvamisen fyysisiä ja henkisiä merkkejä. Psykologinen termi tälle on henkinen insesti. Mä en oppinut terveitä rajoja ja yritin miellyttää kaikkia maailman ihmisiä. Tää sitten johti murrosiässä masennukseen ja yksinäisyyteen. On vain vaikea luottaa että nainen ei haluaisi käyttää mua välineenä tai jotenkin manipuloida tai kusta silmään.
[/quote]
Ahdistaako ajatus että naiset kontrolloi sua jotenkin heti kun annat niille vähän saumaa? Vaikea tuntea itseäsi oikeaksi mieheksi? Et halua kuulla kenenkään ongelmista ja teet mitä haluat?
Ap on onnistunut sanoittamaan tässä jotain, mihin vain harva pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 19:52"]
Mun mies oli tuollainen. Sit tapasi minut.
[/quote]
Niin munkin. Sit tapasi mut. Mentiin naimisiin. Vuosia myöhemmin sain tietää, että se oli pettänyt mua koko ajan.
En oikein osaa kunnioitta näitä "pelimiehiä", vaikka kuinka vakuuttaisivat olevansa kunnollisia.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 16:42"]
Luetko ap vielä tätä? Yritin monta kertaa kommentoida, mutta sivustossa oli häikkää. Kiinnostaisi tietää lisää naisihanteestasi. Onko se kaksijakoinen? Onko tuttu ja turvallinen ihanne ja sellainen naistyyppi mikä kiehtoo paljon, mutta pelottaa myös?
[/quote]
Kyllä mä oon oikeestaan aina ollut sellasista kilteistä ja rehellisistä tytöistä kiinnostunu. Ehkä liiankin kilteistä, kun niillä ei kai kenelläkään ole itsetunto ollu ihan kunnossa? En tiedä pelottaako niinkään se naistyyppi. Sen takia kai olen liiankin kauan roikkunu suhteissa, kun naiset on ollu aidosti luotettavia, mutta itse tunnen ahdistusta ja yritän löytää sille jotain järkevää ratkaisua. Itse asiassa mähän en ole syyttänyt naisia kuin harvoin manipuloinnista (ja silloinkaan tuskin koskaan ääneen sanoen).
Mä en oikeestaan pelkää niitä naisia ihmisinä, vaan se on joku tunne, paine naissukupuolelta (?) joka mua ahdistaa. Mm. paine viihdyttää, paine olla miehekäs tuki ja turva ja paine suoriutua sängyssä (että nainen ei vaan pääse arvostelemaan). Myös romantiikka ihan yleisesti tuntuu ahdistavalta. Ei pysty menemään toista lähelle. Toisin kuin aikaisemmin sanoin, niin mulla on kyllä tarkemmin ajatellen myös sellaista, etten useinkaan pidä siitä kun nainen alkaa puhua ongelmistaan. Kuuntelen ja neuvon kyllä, mutta tunnen jotain ärtymystä, ikään kuin nainen kiusaisi mua olemalla heikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen samantyyppinen nainen. Olen kyllä ollut pitkässä parisuhteessa, mutta eron jälkeen ei ole ollut mitään sitoutumishaluja. Jotkut miehet juoksevat karkuun kun etsivät vakavampaa, ja se heille suotakoon. Useimmille kyllä kelpaa pelkkä pikku vipinä ja hauskanpitokin.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 19:52"]
Mun mies oli tuollainen. Sit tapasi minut.
[/quote]
Kerro luonteestas. Meinaa oma ahdistus ei lähtenyt pois, vaikka exä oli maailman luotettavin, reiluin ja empaattisin nainen...
AP