Mä pilasin oman elämäni
...ei juma, nyt näin nelikymppisyyden kynnyksellä tajusin, että kaikki ratkaisut mitä mä oon ikinä elämässäni tehnyt, on vitun isoja ja pahoja mokia, ei mitään elämän kulmakiviä mistä opitaan. Miten ihmeessä mä tämän kaiken korjaan, miten mä aloitan?
Mulla on ihan väärä mies, kaksi lasta, asutaan yhdessä mutta ei nukuta - ja mies ei halua lähteä yhtään mihinkään. Se ei myöskään puhu asiasta ikinä koskaan, aina huutaa tai harmistuu kun ehdotan eroa. Enää en ehdottele, vaan alanpa toimimaan. Mutta mitä ihmettä mä teen ensimmäisenä? Kaikenlisäksi määräaikainen duunini loppuu eikä uutta ole näköpiirissä. En ole koskaan asunut vuokralla.
Mun pää hajoo jollen lähde tästä parisuhteesta. Nuorempana mulla oli ihana mies, mutta senkin pilasin vaan lähtemällä ajatellen, ettei näin nuorena sitä oikeaa voi olla mahdollista löytää ja että haluan elää.
Kuin väärässä olinkaan. Tää mitään elämää ollut. Vielä voin kaiken korjata. Mutta mistä lähden? Nuoruudenrakkauttani en enää takaisin saa. Mutta jos jostain löytyisi vielä rakkautta.
- Minuakin pitää jonkun rakastaa.
Kommentit (6)
Olipa äärettömän nolo ja lapsellinen kommentti edelliseltä... Aivan loistavaa jos oot tajunnu, et oot onneton tilanteeseesi ja haluat sitä muuttaa. Lapsetkin kärsii enemmän siitä, että vanhemmat on onnettomia. Ehdottomasti vaan rohkeasti kohti omaa uutta tulevaisuutta, miksi pitäisi tyytyä vähempään?
Okei... rakastit joskus miestäsi ja hän rakasti sinua? Se voi olla siellä vielä jossain. Hänellä voi olla vaikka miesten menopaussi ja/tai masennus tai jotain muuta sellaista. Sinun pitää saada teidät pariterapiaan. Siis sellaiseen jossa PUHUTAAN. Sinulla on asioita vuosien ajalta jotka kaivelee, varmasti hänellä on niitä myös. Se terapeutti voi toimia tulkkina teidän välillä, jos kotona alkaa sen saman virren aina niin kumpikaan ei kuuntele toista ja se menee aina samaa rataa.
Jos et saa miestä terapeutille niin voithan mennä itse purkaan asioita. Mutta se ei edelleenkään tuo esille niitä kipupisteitä teidän välillä.
Jaaha, mä taas olen kakkosen kanssa aika lailla samaa mieltä. Tai ehkä se käytti käänteistä psykologiaa?
Että nyt ihan oikeasti mieti, ettet tee tästä seuraavaa mokaasi.
Mitä nyt sukulaisetkin ajattelee, pyörittelevät päätään kun aikuinen nainen noin villiintyy. Olethan sinä rakentanut elämääsi! Sulla on koti ja lapset! Hanki nyt ensi alkuun vaikka salasuhde, koko kuviota ei tarvii repiä hajalle.
Siis kyllähän sä tajuat, että sulla on vastuu myös niistä lapsista. Siitä, että ne haluavat olla sinun kanssasi eivätkä muutaman vuoden kuluttua häpeä sinua niin, ettei sulle anneta lapsenlapsia hoitoon.
ap et ole yhtään avannut miksi se mies on sinulle väärä? Se että ei ole seksiä ettekä puhu niin se voi johtua jostain kriisistä ja sen voi korjata. Toisiinsa voi rakastua uudestaan ja voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Mutta ensin pitäisi tietää mikä on vialla. Hänellä voi olla jotain vialla jota et tule ajatelleeksi, ikäkriisi, työuupumus, jotain
Lähe nyt nopeesti kun pää ei ole vielä hajonnut! Sossu hoitaa kyllä sun elarivastuut ja voit vielä löytää sen prinssinkin, joka sua rakastaa ja elättää niinkuin sä haluut.
Miten ois jos kantasit vastuusi ja hoitaisit lapset ensin aikuiseksi ja sitten muuttaisit omillesi ja hyväksyisit sen että pilasit koko elämäsi ja tyytyisit osaasi.