Luomis- ja hävittämisoperaattorit kvanttimekaniikassa
Niin voisiko joku selittää nämä? Opiskeluni tahtoo tyssätä teoreettisessa fysiikassa aina näihin kiemuroihin. On siis joku a dagger ja a- ja niillä operoidaan johonkin aaltofunktiotilaan. Lähinnä se että mitä hyötyä niistä on? Olen tottunut laskemaan aaltofunktiot ja energiatilat Schrödingerin yhtälöstä suoraan. Se on epärelativistinen toki. Samoja ongelmia tuottaa relativistinen kvanttimekaniikka, ei nämä operaattorihommat oikein luonnistu.
Kommentit (5)
Nyt on kerrankin mielenkiintoista keskustelua! Jatkakaa.
...muista pitää tauko välillä, ja tutustu siihen mitä palstalla puhutaan peräaukonvalkaisusta.
Sähän voit kokeilla soveltaa oppimiasi asioita käytäntöön, esim persereikä-asioiden kanssa. Ei tiedä mitä innovaatioita tulee! TSEMPPIÄ!
Välillä noilla fyysikonaluilla tuntuu unohtuvan että se matemaattinen kaava on vain enemmän tai vähemmän tarkka kuvaus todellisesta maailmasta eikä päinvastoin.
Onneksi meillä on AV jossa teoreettisen modernin fysiikan professorit päivystävät 24/7.
PS. kokeile sisarjulkaisun keskusteluita tiede.fi
Opiskeletko Suomessa? Jos opiskelet, käy läpi johdanto asiaan esim. kirjasta Lyhyt modernin fysiikan johdatus. Kyseista kirjaa on saatavilla Hgissä Limeksen toimistosta.
Kun käytät tikarista sanaa dagger, tulee vaikutelma että et ole Suomessa tai sitten huonompi vaihtoehto - opiskelet Suomessa, mutta et ole käynyt luennoilla etkä laskuharjoituksissa. Jos näin, paranna tapasi. Et selviä näistä lueskelemalla nettiä. Jos selviäisit, sinua ei näkisi vauvapalstalla kyselemässä.
Kuulostaa myös siltä, että matemaattiset peruskäsitteet ovat sinulle epäselviä. Osaatko laskea imaginääriluvuilla, ymmärrätkö matriisit? Ymmärrätkö kompleksikonjugaatin käsitteen? Jos et, niin opettele. Matemaattisten apuvälineiden kurssien prujuissa on nekin hyvin selitetty.
Operaattoreista on ihan se hyöty, että päästään kiinni kvanttimekaniikan ja maailman yhteyteen. Destruktiivisten ratkaisujen todennäköisyysamplitudien interferenssit sammuttavat toisensa, konstruktiivisten vahvistavat toisiaan. Jos selviää, että tietyt ratkaisut sammuttavat toisensa ja jäljelle jää vain tietyn ratkaisun läheisiä ratkaisuja, systeemiä voidaan käsitellä klassisena. Toisaalta saadaan näkyviin myös ne ei-klassiset systeemit, joissa on useita ratkaisuja.