Alkuraskauden yrjörumba
Onko täällä muita joilla on aina tämä alkuraskaus tätä - makaamista ja yrjöämistä? Nyt on toinen raskaus viikolla 6 tai 7 ja yökkäily alkoi kuten ensimmäisenkin kohdalla. Nyt ei tule kuin pieniä oksennuksia jos oksennusta ollenkaan, mutta kakoa saa aina kun yrittää tehdä jotain. Pyykkääminen, koiran ulkoilutus, ylipäätään liikuskelu aiheuttaa kakomisen. Nyt sentään pystyy syömään pieniä annoksia, ensimmäisen kohdalla ei sitäkään vähää vaan oksennus lensi aina ja tiputuksessakin piti olla. Toisaalta olen onnellinen että tunnen raskauden näin selvästi, mutta viimeksi olin 10 viikkoa kotini vankina, nyt pelkään todella että sama toistuu.... Onko muilla tämä tällaista? Millaisia teidän alkuraskautenne ovat olleet ja miten olette oireidenne kanssa pärjänneet?
Kommentit (3)
Jotenkin helpottavaa kuulla ettei muillakaan niin upeasti mene. :D itse nyt n. viikolla 9 ja olo vain pahentunut. Oksentamista enemmän ja yökkäillessäkin nousee kurkkuun vaahtoa joka tuntuu polttavan koko ruokatorven. Syön tai olen syömättä niin oksettaa 24/7. Kaikesta liikkumisesta ja puuhastelusta seuraa yökkäilyä ja oksentamista. Suussa on koko ajan maku kuin olisi multaisia perunoita nuoleskellut välipalaksi. Joo, ei ole raskaus jaettu kokemus, on todella tuntunut ettei minulla ole kohtalotovereita ollenkaan. Kaikki tuntemani perheelliset ovat päässeet ilman pahempia oireita ja aina ihan ymmällään että miten voin olla näin heikkona ja miten nyt noin pienestä oksennus lentää, mutta kyllä se vaan lentää. Jos itsellä on yksi parempi päivä, että voi vaikka käydä ulkona ja haravoida pihaa oksentamatta niin seuraavana päivänä ei pääse sängystä muualle kuin oksentamaan kun olo menee niin heikoksi. Ei tämä herkkua ole, mutta hyvän asian takia tietysti tämän kärsii. Tarvitsisin ehkä vain hieman enemmän vertaistukea kun sitä todella pitää itseään luonnonoikkuna. :D ikävää ettei sinullakaan ole sen parempia kokemuksia millä tätä oloa voisi helpottaa. :s
Hei, täällä myös! Viikolla 7 olen ja melkeen tauotta huono olo. Tosi vaikee saada mitään tehtyä, mutta pakko se on suoriutua kuitenkin kahden lapsen kotiäitinä :) puuro ei enää aamuisin tahdo mennä alas. Kahvi ihan pienissä määrin.. hajut kuten likaiset astiat ja kissan ruoka ällöttää. Monesti jopa se jos kumpikin lapsista kiukuttelee saa yökkäämään :D mut tää on tätä.♥ :D
Moi,
Itse odottelen esikoistani ja 10. viikko lähti juuri käyntiin. Pahoinvointi alkoi 5. viikolla aluksi juuri pienenä yökkäilynä ja siitä se on sitten kehittynyt pahoinvoinniksi jota on kellon ympäri. Mulla vaikuttaisi olevan täysin satunnaista se, mikä ruoka minäkin päivänä pysyy sisällä. Joinakin päivinä ei mikään. Aloitan jokaisen päivän oksentamalla karvaita vatsahappoja huolimatta siitä syönkö ihan ekaksi jotain vähän vai en, vesikin tulee ylös, mutta hyvänä puolena on se, että se laimentaa vatsahapon makua suussa. Hampaiden pesu on sitten toinen kompastuskivi, kyse ei ole siitä että tökkisin itseäni harjalla kurkkuun vaan hammastahna (neljää eri lajia testattu..) maistuu karsealta ja jos sitä on hiukankin liikaa suussa oksennan. Yksi ilmiö on myös tyhjän oksentaminen, kuulostan joltain tukehtuvalta merihirviöltä ja oksennan ilmeisesti ilmaa ja tätä voi kestää ihan hyvän aikaa. Se rasittaa kehoa paljon enemmän jostain syystä kuin "tavaran" oksentaminen.
Kauheasti ei tee mieli kotoa poistua kun satunnaiset hajut tosiaan aiheuttaa kakomista ja jos jotain on saanut syötyä niin se nousee ylös. Milloin se sitten on autojen pakokaasu, joku syö patonkia bussipysäkillä tai käyttää parfyymia. Kotona pidän hengitystä jos joudun avaamaan roskiksen tai jääkaapin, jotka puolison mielestä eivät haise (tai tuoksu) yhtikäs miltään, sillä olen tarpeeksi monta kertaa juossut jääkaapin avattuani lavuaarille(koska en ehdi vessaan asti) yrjöämään. Kissojen hiekkalaatikon tyhjentäminen on täysin puolison vastuulla. Itse mainitsit myös tuon liikkumisen, mulla aiheuttaa myös pahoinvointia käveleminen, enimmäkseen se tuntuu johtuvan siitä, että vatsa liikkuu. Alkuun oli myös voimakasta huimausta, mutta siitä olen päässyt eroon!
Itse olin ennen tätä raskautta ajatellut, että olisi juuri mun tuuria saada kunnolliset ikävät raskausoireet. Silloin kuitenkin ajattelin sitä, että oksentaisin ehkä kerran tai pari päivässä ja vähän etoisi joku kahvin tuoksu jossain. En ollut todellakaan varautunut siihen, että on huono olo aivan koko ajan ja sitten siihen päälle tulee vielä oksentaminen 1-5 kertaa päivässä! Tähän kun on ollut yhdistettynä ihan törkeä fyysinen väsymys, mikä sitten on vielä pahempi niinä päivinä kun mikään ravinto ei ole pysynyt sisällä, niin olen ollut aivan kuitti. Kauhistuttaa ajatellakin, että joillain on vielä paljon pahemmat oireet pelissä kuin meikäläisellä.
Paljon kuitenkin on tullut luettua ihmisiltä ikäviä kommentteja, jos joku valittelee pahoinvointia tai muita raskausoireitaan. Jonkinlainen ajatus ehkä on, että raskauteen kuuluu myös ikäviä asioita ja ne pitää vain kärsiä ja sillä siisti. Turha erotella toisistaan pientä etomista ja vaikkapa tiputusta vaativaa tilaa, raskaushan ei ole kuitenkaan mikään sairaus.. No, itse olen tullut todenneeksi, että raskaus ei todellakaan ole mikään yhteinen jaettu kokemus raskaana olleiden kesken, sillä kaikki raskaudet eivät ole samanlaisia! Kylläpäs nyt tilitin. Olen siis kuitenkin iloinen tästä raskaudesta ja toivon, että enää montaa vikkoa kärsittävänä ei olisi mitä pahonvointiin tulee. :D