Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan valehdellut vahingossa?
13.04.2015 |
Sis että valhe vaan lipsahtaa ja sitä ei jostain syystä enää kykene korjaamaan?
.
Mulla kävi näin. Töissä työkaveri kertoi että hän on raskaana, ja jostakin ihmeen syystä möläytin että juu-u, niin minun siskonikin on! Hän kysy että koska LA, ja jostain syystä (taas, en tiedä miksi) sanoin että aikalailla samaan aikaan kun sullaki. :|
Huoh. Paha mennä enää korjaamaan ettei siskoni olekaan raskaana. Onneksi työkaverini ei tunne siskoani joten tuskin saa selville möläytystäni. Pahus vieköön että harmittaa. :/
Enhän ole ainoa vahinkovalehtelija?
Kommentit (3)
Olen, mutta enemmänkin niin että olen jälkeenpäin muistanut ettei se asia niin ollutkaan. Eli olen sillä "valehtelu" hetkellä muistanut väärin jostain syystä vaikka oikeasti oon tiennyt miten joku asia on....no ei ehkä siis suoraa valehtelua. Noita on sitten enemmän mitä nro 2 kirjoitti. Mulla yksi tuttu joka taatusti valehtelee paljon mutta en jaksa säätää vaan olen uskovinani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella usein. En koskaan valehtele tahallani. Mutta tosi usein huomaan että sammakoita tulee ulos suustani ja tajuan vasta puhuessani että mitä hittoa minä puhun, ihan paskaa... Esim. viimeksi sanoin kampaajalla että minulla on 2 lasta vaikkei minulla ole lapsia ollenkaan. jos joku kysyy myös vaikka että missä kävit syömässä eilen niin saatan sanoa kebabilla vaikka kävin mäkkärissä.
Tärkeissä asioissa en yleensä vahinkovalehtele, koska silloin tarkemmin mietin sanottavani. Mutta sellaisessa kevyessä sosiaalisessa höpöttelyssä helposti menee mielikuvitus ja tosi sekaisin ja suusta tulee ulos mitä sattuu. Olen tämän takia jopa katkaissut ihmissuhteita, siinä pelossa että jäisin muuten valheistani kiinni.
Enenää aikuisena mut joskus kohteliaisuudesta saatan uskoa toisen jutut, vaikka tiedän et ne ei oo totta. Eli osallistun valheeseen hyväsydämmisyyttäni.