Lue keskustelun säännöt.
Vanha kaveri ei tunnistanut minua!
13.04.2015 |
Tapasin keskustassa vanhan hyvän luokkakaverin, jonka kanssa olin tosi paljon lukiossa tekemisissä. Ei oltu mitään hyviä ystäviä, mutta todellakin pitäisi tunnistaa. Painoin lukiossa 45 kiloa enemmän kuin nyt ja minulla oli tummanruskeat hiukset, silmälasit. Nyt olen hoikka, vaaleat hiukset ja silmät laseroitu. Kaveri sanoi, että nimen muistaa kyllä, muttei saa mitenkään päähän, kuka olen.
Todella hämmentävää. Kai nyt kasvonpiirteet säilyvät niin, ettei tunnistamaton voi olla? Ääni? Eleet? Hirveän noloa änkyttää, että etkö sä nyt muista, olen vähän laihtunut, Minna Minnala tässä, tehtiin sitä ja tätä yhdessä..
Kommentit (26)
Itse asiassa minulle on käynyt juuri näin, että en nolosti ole tunnistanut jotain lukio tai yläaste ikäisiä tuttujani, ei edes siis nimetkään välttämättä sanoneet hirveästi mitään. Ja tosiaan kymmenen vuotta lukioajoista minullakin. En oikein tiedä mikä tuota selittäisi, toki oikeasti läheiset kaverit tunnistan niin nimeltään kuin ulkonäöltäänkin mutta kaikki nk. tuttavat ovat kyllä sellaista "poissa silmistä poissa mielestä" -porukkaa, näköjään. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen aika helposti lähestyttävä ja sosiaalinen, mutta minulla on valtavan huono nimi- ja kasvomuisti. Valitettavasti aina välillä käy niin, että en muista yhtään mistä tunnen jonkun. Esim. facebookissa minulla on kavereita, joista en ole varma mistä heidät oikeasti tunnen ja jos nimi tulisi vastaan jossain lehdessä, minulle ei varmasti soittaisi kelloja... Silti meillä on 30 yhteistä kaveria näiden kanssa juuri esim. lukiosta joten voin helposti päätellä että siellä on oltu tekemisissä.
Muisti on sellainen työkalu että asiat eivät pysy siellä itsestään. Jos muistoja ja henkilöitä ei kelaile niin haihtuvat vielä nopeammin kuin muuten. Nolo tilannehan se on puolin ja toisin jos toinen ei muista, siksi ainakin itse yritän olla hienovarainen kohtaamisissa jos ei ole varmaa että molemmat tunnistavat... Annan paljon vinkkejä yhteisistä asioista ja kavereista. Ja jos olen itse se joka ei muista, arvostan jos toinen kertoo muistojaan ja mitä nykyään kuuluu, EIKÄ tenttaa että miten et muista minua? Joko nyt muistat? Etkö vieläkään muista?
Veikkaan että hänen oli vain jotenkin tosi hankala saada yhdistettyä sinua lukiomuistoihin, kun näytit niin erilaiselta. Ei vain loksahtanut paikoilleen, että olisit sama henkilö kuin joku siellä muistoissa. Tietenkin ihmisillä voi myös olla ongelmia muistin kanssa.
Luultavasti kaveri muistaa sinut kyllä muutaman päivän sisällä, mutta meni jotenkin lukkoon siinä kun tapasitte. Muistihan voi tehdä juuri sitä, että kun yrittää muistaa, ei muista, mutta muistaa sitten vähän myöhemmin kun ei yritä.
25 jatkoi
Miksi kerroit aloituksessa, että olet laihtunut 45 kg? Siksi, että ajattelet sen olen syyn sille ettei kaveri tunnistanut sinua? No, niin se varmaan olikin. Huima pudotus muuten toi 45 kg, monet kokonaiset ihmiset painavat sen verran.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 11:59"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 11:57"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 11:21"]
Vitsi kun meikäläinen on tossa todistajansuojeluohjelmassa ja nimikin muutettu ja kaikki, ihonväri nykyisin musta ja sukupuoli vaihdettu, eikä vanha kaveri tunnistanu.
No vakavissaan, jos juttelemaan menee ja vielä muistuttaa kuka on, niin vähän outoa jos lukiokaveri jonka kanssa pyörinyt ei muista. Siihen tietenkin vaaditaan että menet juttelemaan, kuten muutenkin ihmisten kanssa. Maailmassa tapaa niin tuhansia ihmisiä ettei kaikkia joskus tavattuja vain voi moikkailla koko ajan. Saisi olla koko ajan kuin itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Ilman muuta juttelut jos tulee moikkaamaan, ja saakin ihmetellä jos ei muistaisi lukiokaveria siinä vaiheessa. Olisko laihtuminen hänelle jostain syystä pienoinen shokki henkkoht syistä tms?
[/quote]
Nimenomaan ei yhdistänyt, vaikka juttelin pitkät pätkät. Ensin moikkasin, kun tuli kadulla vastaan ja tajusin, ettei tietenkään heti ulkonäöltä tunnista. Esittelin itseni ja sanoin, että oltiin 10 vuotta sitten samassa lukiossa, Maija Maijala, muistatko? Sanoin, että olin paljon isommassa kunnossa silloin, silmälasit, ruskeat hiukset. Ei yhdistänyt. Sitten luettelin yhteisiä kavereita, mitä ollaan tehty ja jotain yksittäisiä meidän kahden keskisiä juttuja. Ei leikannut. Aloin jo ihmetellä, että onko tuo se sama tyyppi ollenkaan. Ei muistanut mistään minua.
Tuli outo olo. Ei 10 vuotta nyt niin pitkä aika ole, ettei muista henkilöä, jonka kanssa on oikeasti viettänyt aikaa. En minäkään muista kaikkia lukioaikaisia tuttuja, en nimeltä, enkä näöltä. Mutta tasan tarkkaan muistan kaikki, joiden kanssa olen ollut enemmän tekemisissä.
ap
[/quote] Jos ei muistanut muita tuttujakaan, niin lienet erehtynyt henkilöstä.
[/quote]
Muisti ja muisti oikein hyvin. Muisti kaikki ne tilanteet, joista mainitsin. Muisti abivuoden tapahtumat, muisti vanhojentanssit, muisti "Anssin taksiseikkailut" ja "Kristan saksankokeen" (kuvitteelliset tapahtumat), eli tasan tiesi, missä mennään. Jotenkin minut oli vain pyyhitty pois noista muistoista. Sanoi, että muistaa nimen kyllä, muttei saa yhtään päähänsä, miltä se "Minna" näytti. Ja yritti tutkia minua ja etsiä jotain yhtäläisyyttä, eikä leikannut ollenkaan.
Tottakai olen eri näköinen kuin 45 kiloa ja 10 vuotta sitten, mutta kenelläkään muulla ei ole ollut mitään vaikeuksia tunnistaa minua. Ovat olleet hämmästyneitä, miten erilaiselta näytän ja "ei ole meinannut tunnistaa", mutta samat piirteet löytyvät edelleen. Silmät ihan samanlaiset, eleet, puheääni, pituus, korvat, hampaat, suu, ei ne muutu. Posket ovat kaventuneet ja silmälasit poistuneet. Silmälasitkaan eivät olleet mitkään puoli naamaa peittävät pullonpohjat, joten ei nekään muuttaneet ulkonäköä hirveästi.
Ehkä tuo ei sitten vaan halua muistaa, en tiedä.
ap