On suoranainen ihme jos Suomessa kaksi ihmistä kohtaa ja muodostavat parisuhteen jossa molemmat nauttivat elämästään täysillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa myös nämä ihmiset jotka hehkuttavat ties mitä "hopeahääpäivää" ym. Ikään kuin se pitkään yhdessä oleminen olisi joku itseisarvo.

Mä tiedän pariskunnan, jossa nainen innosta piukeana juhlii jokavuotista hääpäivää. Todellisuudessa mies on krooninen pettäjä.

Sinua huvittaa, että nainen on onnellinen ja haluaa juhlia hääpäivää, vaikka sinä tiedät hänen pettävän? Mitä tuo kertoo sinusta.

Korjaus: tiedät hänen miehensä pettävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa myös nämä ihmiset jotka hehkuttavat ties mitä "hopeahääpäivää" ym. Ikään kuin se pitkään yhdessä oleminen olisi joku itseisarvo.

Mä tiedän pariskunnan, jossa nainen innosta piukeana juhlii jokavuotista hääpäivää. Todellisuudessa mies on krooninen pettäjä.

Sinua huvittaa, että nainen on onnellinen ja haluaa juhlia hääpäivää, vaikka sinä tiedät hänen pettävän? Mitä tuo kertoo sinusta.

Kyllä se minua huvittaa kun ihmiset jaksavat aina naiivisti luottaa toisen uskollisuuteen. Kuin lapsi, joka odottaisi prinsessasatujen olevan totta.

Ok. Toivottavasti ajatusmaailmasi tekee sinut onnelliseksi.

Katson sisimpääni ja tunnen rakkautta ja läheisyyttä ja kaikkea ihanaa yhdessä puolison kanssa. On tunne mikä meitä yhdistää ja olemme onnellisia. Kun elämä on kunnossa, niin voi nauttia täysillä. Meillä on huumoria, yhdessä tekemistä, rakkautta ja täydellistä seksiä usein. Tämä on pitkän suhteen onni ja ilo. Ei tarvitse ujostella toista ja rakkaus vain vahvistuu. Etsi aloittaja sinäkin rakkautta jostain.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä totta. Ne pariskunnat jotka ovat yhdessä 15- 25v ovatko onnellisia.

Kun katsot syvemmin niin rutiinit eivät ole elämistä.

Eläminen on jotain muuta. Se täytyy ymmärtää.

Mutta useimmat  kulkevat kirkosta hautaan robottimaisesti ja rutiineja puolustaen.

Kun ne on hallussa, ei tule yllätyksiä.

Hymy tulee kasvoille vain viinin avustuksella.

Murheellista.

Tuota noin, minkälainen elämä sinulla raukalla yksinäisellä on, kun kirjoittelet noin katkeraan sävyyn? Ainakaan kotoa ei ole tainnut tulla avaimia onneen ja tasapainoiseen laadukkaaseen elämään. Otan osaa.

Meillä ei muuten juoda alkoholia ollenkaan, mutta lämpimiä hymyjä ja halauksia riittää monen monta päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Suurinta osaa "löysässä hirressä" roikkujia vaivaa laiskuus ja se, ettei ala muuttaa ITSEÄÄN ja elämäänsä sen parisuhteen sisällä. Odotetaan, että muutos, oman elämän sisältö ja ilo tulee ulkopuolelta, ja että se puoliso kantaa ne nokan eteen.

Kaikissa suhteissa tulee arki. Vain sinä itse voit vaikuttaa siihen, miten suhtaudut siihen, ja mitä teet suhteen eteen niin, että molemmat voivat siinä paremmin.

Kyllä moni keski-ikäinen erottuaan toteaa senkin, että eipä se ruoho aidan toisella puolella ollutkaan yhtään sen vihreämpää. Samat ongelmat tulee aina vastaan (= sinä itse) ja vain sinä voit alkaa muuttaa itseäsi. Läheskään aina puolison vaihtaminen ei ole paras ratkaisu. Monilla se on vain pakoon juoksemista.

Omaa varjoaan pakoon juoksemista. Ihmetellään, kun parisuhde ei paranna elämän laatua, mutta ei myöskään panosteta parisuhteeseen millään tavoin. Kannustetaan eroamaan ja "kyllä sinä vielä sen oikean löydät" toteamukset on kyllä tulleet kuultua.

Meillä on toimiva aikuinen suhde. Salaisuus on ettei asuta yhdessä vaan aina on ihana tavata.

On erityistä kun on joku jolle toivottaa hyvää yötä ja välittäminen on molemminpuolista.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää varsinkin nämä teininä yhteen menneet, jotka ovat vuosikymmenet yhdessä. Siinähän ihminen kasvaa jo niin paljon, että on ihme jos ei kasva erilleen. Ja onko siinä vaiheessa oikeasti jäljellä enää minkäänlaista kiihkoa enää aikuisiässä.. Korkeintaan jokin sisaruksellinen tai kämppissuhde?

Mitä ihmeen kiihkoa? Sekasuaalinen lataus kyllä pysyy suhteessa, jos sitä pidetään yllä. Sitten jos toisella ei enää kiinnostus riitä, niin lässähtäähän se suhde kuin suhde.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä on aika mahdotonta nauttia elämästä täysillä koronan takia. Jos sitä ei olisi, niin olisin tälläkin hetkellä ihan muualla kuin kotona ja naputtelisin tietokonetta. Sen sijaan puoliso ei estä minua elämästä täysillä, päinvastoin, hän rikastuttaa elämääni. Todennäköisesti olisi mukana siellä jossain lämpimässä joulua viettämässä.

Meitä ei sido yhteinen omaisuus, velka eikä lapset. Voimme koska tahansa muuttaa erillemme ja kumpikin pystyy säilyttämään nykyisen elintason. Siksi tavallaan valitsemme koko ajan toisemme uudelleen; haluamme olla yhdessä tulevanakin vuonna. Kokea asioita yhdessä ja erikseen.

Minä ja puolisoni nautimme elämästä koronankin keskellä ja se ei vaikuta arkeemme oikeastaan mitenkään. Äsken kävimme luistelemassa 10 kilometriä meren jäällä ja keksimme yhdessä kaikkea muutakin mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa myös nämä ihmiset jotka hehkuttavat ties mitä "hopeahääpäivää" ym. Ikään kuin se pitkään yhdessä oleminen olisi joku itseisarvo.

Mä tiedän pariskunnan, jossa nainen innosta piukeana juhlii jokavuotista hääpäivää. Todellisuudessa mies on krooninen pettäjä.

Sinua huvittaa, että nainen on onnellinen ja haluaa juhlia hääpäivää, vaikka sinä tiedät hänen pettävän? Mitä tuo kertoo sinusta.

Kyllä se minua huvittaa kun ihmiset jaksavat aina naiivisti luottaa toisen uskollisuuteen. Kuin lapsi, joka odottaisi prinsessasatujen olevan totta.

Mistä sinä tiedät mitä kukakin edellyttää suhteessaan? Kaikille se "uskollisuus" ei ole mikään kynnyskysymys. Ilmeisesti itsellesi on jos jopa muiden uskottomuus sinua häiritsee.

Vierailija kirjoitti:

Suurinta osaa "löysässä hirressä" roikkujia vaivaa laiskuus ja se, ettei ala muuttaa ITSEÄÄN ja elämäänsä sen parisuhteen sisällä. Odotetaan, että muutos, oman elämän sisältö ja ilo tulee ulkopuolelta, ja että se puoliso kantaa ne nokan eteen.

Kaikissa suhteissa tulee arki. Vain sinä itse voit vaikuttaa siihen, miten suhtaudut siihen, ja mitä teet suhteen eteen niin, että molemmat voivat siinä paremmin.

Kyllä moni keski-ikäinen erottuaan toteaa senkin, että eipä se ruoho aidan toisella puolella ollutkaan yhtään sen vihreämpää. Samat ongelmat tulee aina vastaan (= sinä itse) ja vain sinä voit alkaa muuttaa itseäsi. Läheskään aina puolison vaihtaminen ei ole paras ratkaisu. Monilla se on vain pakoon juoksemista.

Miten loistavaa keittiöpsykologiaa, jolla onneksi opin pyyhkimään takalistoni jo hyvin nuorena! Yritin oikein kovasti muuttua ja tehdä asioita parhain päin muuttaakseni suhteen tilaa, niin tajusin hyvin nopeasti että oli aivan sama mitä tein tai olin tekemättä, suhteen dynamiikka ei vain muuttunut. Kun yritin sitten keskittyä itseeni, niin se puoliso oli helkkarinmoisena jarruna ja piti huolta että pysyn pää pinnan alla kaikesta yrityksestä huolimatta. Joten kyllä, kahden kauppa ja yksin on huono tehdä valintoja. 

Ja ruoho oli vihreämpää aidan toisella puolella. Jopa niin, että kierin täällä heinikossa edelleen ja elämä tuntuu ihan punkittomalta juhannustanssilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurinta osaa "löysässä hirressä" roikkujia vaivaa laiskuus ja se, ettei ala muuttaa ITSEÄÄN ja elämäänsä sen parisuhteen sisällä. Odotetaan, että muutos, oman elämän sisältö ja ilo tulee ulkopuolelta, ja että se puoliso kantaa ne nokan eteen.

Kaikissa suhteissa tulee arki. Vain sinä itse voit vaikuttaa siihen, miten suhtaudut siihen, ja mitä teet suhteen eteen niin, että molemmat voivat siinä paremmin.

Kyllä moni keski-ikäinen erottuaan toteaa senkin, että eipä se ruoho aidan toisella puolella ollutkaan yhtään sen vihreämpää. Samat ongelmat tulee aina vastaan (= sinä itse) ja vain sinä voit alkaa muuttaa itseäsi. Läheskään aina puolison vaihtaminen ei ole paras ratkaisu. Monilla se on vain pakoon juoksemista.

Miten loistavaa keittiöpsykologiaa, jolla onneksi opin pyyhkimään takalistoni jo hyvin nuorena! Yritin oikein kovasti muuttua ja tehdä asioita parhain päin muuttaakseni suhteen tilaa, niin tajusin hyvin nopeasti että oli aivan sama mitä tein tai olin tekemättä, suhteen dynamiikka ei vain muuttunut. Kun yritin sitten keskittyä itseeni, niin se puoliso oli helkkarinmoisena jarruna ja piti huolta että pysyn pää pinnan alla kaikesta yrityksestä huolimatta. Joten kyllä, kahden kauppa ja yksin on huono tehdä valintoja. 

Ja ruoho oli vihreämpää aidan toisella puolella. Jopa niin, että kierin täällä heinikossa edelleen ja elämä tuntuu ihan punkittomalta juhannustanssilta. 

Olen eri ja tein aivan samoin. Kamalaa olla suhteessa kun toinen ei kasva koskaan ihmisenä, havittelee vain materiaa ja ulottaa sen myös minun vastuulle. No erosin ja löysin naisen joka ei ole maallisen mammonan perässä juokseva, eikä ota osaa naisten massapsykooseihin.

Aika monta trollia taas.

Ap otsikossaan sanoi että se on ihme.

Ihmeitä tapahtuu.

Harvinaista se on mutta niin käy.