Miksi jotkut kuvittelee, että ÄO-testistä voi harjoittelulla saada hyvät pisteet

L:n saa matematiikasta varmasti jos harjoittelee tarpeeksi ja myös ÄO-testiin voi harjoitella. Ei vaadi kovin kummoista älliä ymmärtää, että aiemmin opiskelemiaan ratkaisumalleja voi soveltaa myös uusiin ongelmiin.

Pitkän matikan ällä ei jää kiinni puuttuvasta älykkyydestä vaan siitä, että opiskelijat eivät tee riittävästi duunia. Toki tuuri, opiskelijan hyvinvointi ja kokeeseen liittyvät olosuhteet vaikuttavat myös.

Olet ymmärtänyt väärin. Äo ei varsinaisesti nouse harjoittelulla. Siinä oppii vaan tekemään testejä. Koulutuksella se kyllä nousee sen verran mitä sitä ympäristön osuuttaa voi nostaa. Äo on 80 geeneissä.

Kyllä vaan voi treenata erityyppisiä testejä. Ei niitä niin liputtomiin erityyppisiä ole. Ehkä mitään kaikista huipuimpia pisteitä ei voi treenillä saavuttaa, mutta omaa tulostaan voi merkittävästi parantaa.

Ja toki matikasta voi saada L jos motivaatio riittää, mutta harvalla varmaan riittää. On se niin turhaa.

Kyllä pitkästä matikasta voikin kirjoittaa ällän kovalla harjoittelulla, jos on keskitason taidot muuten, ettei oppimisvaikeuksia. Monia ei vain kiinnosta ja sen vaikeutta myös ylikorostetaan liikaa. Itse olen niitä, joita on pidetty aina hyvänä matikassa, mutta fakta on, että olen ollut siitä vain kiinnostunut ja ahkera, aina matikan tehtävät koulussa ekana ja kaikki lisätehtävät, kun tykkäsin niistä. Mutta en vaan ole koskaan ollut hyvä geometriassa, siksi en kirjoittanut ällää ja ongelma on siinä, ettei se oikein kiinnostakaan samalla tavalla kuin yhtälöiden ratkaisu ja numeroiden pyörittely. Samoin noita kuviopäättelytestien logiikoita voi hyvinkin harjoitella  - tiedän muutamia ihmisiä, jotka saavat niistä hyviä pisteitä, mutta en pidä heitä kyllä erityisen älykkäänä ja looginen ajattelukyky arjen asioissa puuttuu. 

Kyllähän niitä pisteitä voi harjoittelemalla parantaa selvästi. Oikeastihan kuviopäättelytestissä on muutama juttu, jotka toistuvat useimmissa tehtävissä. Kun oppii tarkkailemaan näitä, saa enemmän pisteitä. Mutta toki jossain vaiheessa tulee raja vastaan, kuinka paljon pystyy parantamaan.

Ja mitä pitkän matematiikan yo-arvosanoihin tulee, niin kyllä niissäkin useimmilla paremman arvosanan esteenä on se, paljonko jaksaa ja ehtii panostaa harjoitteluun.

Kun tekee todella monipuolisesti harjoitustestejä ja ratkaisumalleja, niin voi parantaa huomattavasti. Testimetodeja on kuitenkin rajallinen määrä. Ja kun käy noita läpi huomaa, että ne alkavat toistaa itseään.

Sama matematiikassa harjoitusmäärät ratkaisee. Suurin osa ihmisistä on vaan liian laiskoja ja harjoittelevat liian vähän.

Päättelykykyä ja loogista ajattelua pystyy kehittämään harjoittelulla aika paljon. Testit ovat suurelta osin juurikin noita päättelykykyä vaativia tehtäviä.   

Harjoittelemalla pääsee mihin vain jos ei ole oppimisvaikeuksia. En nuorena koskaan osannut matikkaa, koska en tehnyt tehtäviä tunneilla enkä oikeastaan kuunnellutkaan. Olen nykyään erityisopettaja ja kyllä yläasteen matikan opettaminen ja tehtävien ratkaiseminen onnistuu oikein hyvin kun on ollut motivaatiota harjoitella niitä juttuja itse. ÄO-testeihinkin pystyy ihan hyvin harjoittelemaan ja parantamaan tulosta jonkin verran.

Älykkyys on hermoston nopeutta, joka näkyy monella osa-alueilla. Älykkäillä ihmisillä on jopa muita lyhyempi reaktioaika.

Tästä (ja usein motivaatiosta) johtuen älykkään ei tarvitse käyttää niin paljon aikaa esimerkiksi matematiikan perustehtäviin kuin muiden. Näin ollen älykkäälle jää enemmän aikaa treenata vaikeampia tehtäviä (tai mahdollisesti laiskotella).

Vierailija kirjoitti:

L:n saa matematiikasta varmasti jos harjoittelee tarpeeksi ja myös ÄO-testiin voi harjoitella. Ei vaadi kovin kummoista älliä ymmärtää, että aiemmin opiskelemiaan ratkaisumalleja voi soveltaa myös uusiin ongelmiin.

Ei saa. Kaikilla ei ole kykyä ymmärtää pitkää matikkaa, ei vaan millään selityksellä tajua mitä siinä tapahtuu niin, että osaisi soveltaa asiaa kirjan esimerkistä poikkeavassa tehtävässä. Se on aika paljon abstraktimpaa kuin peruskoulun matikka. Vastaavasti seuraava hyppy on pitkästä matikasta yliopistomatikkaan, mikä jää monella kesken. Fysiikka on vielä matikkaakin ufompaa tuolla tasolla.

ÄO-testiin voi harjoitella ja näin parantaa pisteitä hieman, näinhän esim. lennonjohtajaksi pyrkivät tekevät. Kaikenlainen ongelmanratkaisu parantaa ongelmanratkaisukykyä tekemällä siitä nopeampaa ja luotettavampaa, mutta määräänsä enempää sitä ei pysty parantamaan.  Perusamis ÄO 100 ei pääse ikinä lääkikseen tai lennonjohtajaksi, mutta keskihajonnan päässä oleva lukion kasin oppilas ÄO 120 ankaralla treenillä pääseekin, siinä missä se kympin oppilas seuraavaan keskihajonnan päässä ÄO 140 pääsee suoraan.

Älykkyys on hyvin pysyvä ominaisuus, jota voi ruokkia koulutuksella. Esimerkiksi oma kouluttamaton isoäitini on selvästi älykäs ongelmanratkoja, vaikka elämä menikin lapsia ja lehmiä kaitsemalla. Lapset ja lapsenlapset on saatu koulutettua kykyjen mukaan, eikä se ole suinkaan kaikilla tarkoittanut yliopistoa.

Lukion pitkä matematiikka on pääosin ulkoa opettelua ja laskentoa - kaikki joilla riittää älyllinen kapasiteetti lukioon voivat kirjoittaa siitä L:n. Osalla se vaan vaatisi paljon suurempaa panostusta kuin mihin ovat valmiita.